Christopher Priest: The Adjacent

Christopher Priestin uusin tuotos The Adjacent ilmestyi reilu kuukausi sitten. Kirjailijan edellinen, muutama vuosi sitten julkaistu kirja The Islanders (arvostelu) teki vaikutuksen ja päätin lukea myös uutukaisen tuoreeltaan.

Lähitulevaisuudessa Tibor Tarent palaa Turkista vaimonsa kuoleman jälkeen takaisin kotiin Iso Britannian islamilaiseen tasavaltaan. Hänelle selviää, että Melanie-vaimon surmannut terroristien käyttämä uusi ase on aiheuttanut tuhoa myös Britanniassa, joka muutenkin kärsii jo valtavista ilmastollisista muutoksista ja hirmumyrskyistä. Ensimmäisen maailmansodan aikana taikuri Tommy Trentia pyydetään avuksi ilmavoimiin ja hän kohtaa matkallaan kaikkien aikojen tunnetuimman tieteiskirjailijan, joka niin ikään on pyynnöstä asioilla. Toisen maailmansodan aikana ilmavoimien teknikko tapaa puolalaisen naispilotin rakastuen tähän, mutta joutuu sodan temmellyksessä eroon tästä. Englannin maaseudulla on kehitetty tieteellinen keksintö, joka muuttaa maailmaa ja ihmisten kohtaloita.

Samoin kuin The Islandersin juonta, myös The Adjacentin juonta on vaikea kuvata ilman että paljastaa liikaa. Tarinassa on kaikki Priestin kirjoitustyylin ja rakenteen luonnin ominaispiirteet. Se koostuu näennäisesti erillisistä kertomuksista, jotka kuitenkin linkittyy yhteen. Priest ei kuitenkaan tee helppoja yksisuuntaisia juonilinjojen yhteenvetoja, vaan oivallukset syntyvät kuin tapahtumista otettuja valokuvia järjestelemällä ja tulkitsemalla useassa ulottuvuudessa. Valokuvaus onkin tarinassa hyvin esillä, sillä päähenkilö Tarent on freelance-kuvaaja, jonka kamera-arsenaalia kuvataan merkittävästi.

Myös The Prestigen (arvostelu) taikuus- ja harhautusteemat ovat vahvasti läsnä. Taikurin ammatti esiintyy myös The Islandersissa ja edellisen kirjan Dream Archipelago -ympäristö sujahtaa The Adjacentinkin juonikuvioon. Priest selvästikin on luonut oman tunnusmaailmansa, johon olen nyt tutustunut vasta kahden kirjan verran. Kirjailija haluaa lukijansa olevan hämmentyneitä siitä mikä on totta, mikä ei – vielä senkin jälkeen kun kirja on päättynyt. The Adjacent avautuu varmastikin paremmin, kun Priestin aiempia kirjoja on taustalla luettuna ja Adjacentkin läpikäytynä pariin otteeseen. Pidän tätä osittain kiehtovana piirteenä, toisaalta kaipaisin loogisempia ratkaisuja. The Adjacent ei ole tavanomainen juoni- tai hahmovetoinenkaan kirja, vaikka hahmokuvaukset varsinkin ovat vahvoja. Hahmot ovat ihmiskohtaloiden edustajina arkisia, mikä täydentää juonikuvion omalaatuisuutta ja outoutta. Pohjimmiltaan kyseessä on rakkaustarina.

Vaihtoehtohistoriana/rinnakkaistodellisuustarinana The Adjacent on erinomainen kirja, mutta suosittelisin vähintään The Islandersin lukemista ennen sitä. Muuten Dream Archipelago -osuus saattaa tuntua liian irralliselta ja selittämättömältä. Tai sitten ei. Ehkä se menee kokonaisoutouden piikkiin, mikä kirjassa vallitsee. Oletan, että erään kuuluisan kirjailijan läsnäolo tarinassa on kunnianosoitus. Minua se ainakin innosti, ja toki sillä on myös vihjaava merkitys.

Priestin The Islanders voitti viime vuonna BSFA ja Campbell Memorial -palkinnot ja odotan The Adjacentin yltävän jälleen niissä vähintään ehdokkuuksiin. Hugo-ehdokkuutta pitäisin yllätyksenä - en siksi, etteikö kirja sitä ansaitsisi, vaan koska se ei todennäköisesti saa tarpeeksi huomiota Amerikassa.