keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Glen Cook: Musta komppania

Jonkun vuoden on Glen Cookin Musta komppania (The Black Company 1984, suom. 2015) vartonut lukemistaan, ensin alkuperäiskielisenä ja sittemmin suomennoksena. The Black Company -sarja käsittää kymmenkunta kirjaa, joista ensimmäiset kolme muodostavat suomennetun kokonaisuuden. Sarja on synkän fantasian edustaja, mm. Joe Abercrombien The First Law -sarjan edelläkävijä, vaikkakin itse tutustuin niihin päinvastaisessa järjestyksessä.

Palkkasoturiarmeija Musta komppanialla on pitkät perinteet kunnioittaa sopimuksia, joita he palkkaajansa kanssa tekevät, mutta tällä kertaa he haluavat päästä eroon nykyisestä sopimuksestaan ja siihen tarjoutuu tilaisuus, kun Pohjoisen valtakunnan valtiaan Ladyn lähettiläs tarjoaa heille sopimuksen kapinallisia vastaan taistelemisesta. Samalla joukkoon värväytyy uusi jäsen, jonka pelastama mykkä pikkutyttö seuraa mukana. Ladylla ja hänen erikoisominaisuuksia omaavilla kaapatuillaan on synkkä menneisyys ja komppanian lääkärin, Puoskarin, romanttiset haaveet Ladysta alkaa karista mitä pitemmälle yhteenotto kapinallisten kanssa käy ja hän joutuu vastatusten tämän legendan kanssa. Ennustus kertoo Valkoisesta ruususta, joka tuo rauhan. Hänet vain tarvitsee löytää.

Mustan komppanian aloittaminen oli hyppy tuntemattomaan, siltä ainakin lukiessa tuntui. Kesti hetken ennen kuin kerrontaan pääsi sisälle ja nimien ja paikkojen tulvan häkellyksestä selviytyi. En heti alkuun erottanut mikä oli ihmisen tai kaupungin nimi, joten esim. kärpänenkin piti miettiä oliko se hyönteinen vai ihminen. Ehdin jo ajatella, että eihän tämä iske minulle ollenkaan, mutta niin vain kävi, että kun sinnikkäästi jatkoin lukemista, se alkoi nykiä kummasti mukaansa.

Puoskarin eli Aikakirjojen pitäjän näkökulmasta kerrottu tarina toimiI. Komppanian hahmot ovat karskeja ja rivien välistä ja vihjailuista voi lukea heidän olevan myös epämiellyttäviä ja moraalittomia. Kunniantunto liittyy komppanian perinteeseen ja ryhmäkäyttäytymiseen, joka sekin tosin rakoilee yksilöiden kohdalla. Mistään sankareista ei ole siis kyse. Heidän palkkaajansa, tässä tapauksessa erityisesti velhohallitsija Lady, on kymmenkertaisesti arveluttavampi motiiveissaan. Vaan siinäpä se tarinan kiehtovuus onkin, miten kirjailija saa väännettyä hahmoista kaikkine vikoineen niin vetäviä, että lukija haluaa jatkaa lukemista. Minulle ehkä hankalinta oli sulattaa pienet vihjeet pedofiliasta, mutta sen joko hyväksyy osana tarinaa tai sitten ei.

Olin erityisen kiinnostunut mitä oli tapahtunut menneisyydessä, mikä oli salaperäisen Ladyn tarina, millainen oli Alistaja ja millaisia olivat Kaapattujen taustat. Kyllähän ne osittain tyydyttävästi avattiinkin tarinan tyyliin kompaktisti ja kiemurtelematta. Jäin jonkin verran kaipaamaan lisää. 

Musta komppania on tyylilajinsa kelpo edustaja. Ei täysosuma, mutta ei epäilystäkään, ettenkö haluaisi jatkaa seuraavaan osaan.

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Brian K. Vaughan & Cliff Chiang: Paper Girls, Volume 4

Brian K. Vaughanin ja Cliff Chiangin Paper Girls -sarjakuva on edennyt neljänteen osaan, Volume 4 (2018). Tällä kertaa aikaharppaus vie tyttöporukan 2000-vuoden vaihteeseen tilanteeseen, jossa kauhuskenaario Y2K-ongelmasta on tapahtunut. Tiffany on tällä kertaa ajautunut eroon tovereistaan ja omaa kyvyn nähdä valtavia taistelevia robotteja, jota ajassa elävät eivät näe. Hän kohtaa tulevaisuuden minänsä ja aviomiehensä.

Erin, KJ ja Mac lähtevät seuraamaan sarjakuvaan piilotettua koodivihjettä ja saavat selville käynnissä olevasta aikataistelusta, The Battle of the Ages. Ryhmä aikamatkaajia taistelee esi-isiään, old-timersia, vastaan muuttaakseen tulevaisuuden kauheuksia, kuten pilvenpiirtäjiin törmääviä lentokoneita ja puhelimiinsa addiktoituneita ihmisiä. Old-timersilaiset yrittävät pitää ajan muuttumattomana. Vahingossa ajansyövereihin joutuneet tytöt ovat pahassa välikädessä tulla tuhotuksi.

Volume 4 ottaa aimo harppauksen tarinassa ja valottaa rutkasti aiemmin vain vihjailtua aika-aspektia. Siinä missä kolmas osa tuntui pienimuotoiselta tarinalta, hahmottuu nelosessa laajempi kuva. Tämän hetkiset juonen vaiheet vaativat tarkkaavaisuutta lukiessa. Uskon, että juoni sen kun mutkistuu ja tästä sarjakuvasta on tulossa Sagan tyyliin eeppisempää kerrontaa kuin alussa saattoi kuvitellakaan.

Aikahyppäykset ovat todella kiinnostavia, mutta myös problemaattisia tässä sarjakuvassa. Niissä jokaisessa tuodaan esille jotain ominaista kustakin aikakaudesta, mutta toisen aikakauden silmin. Taistelevat jättirobotit Transformersin, Pacific Rimin ym. hengessä sopivat tähän osaan. Jokseenkin ongelmallinen on tyttöjen tulevaisuuden versiot. Kehittyminen sellaisiksi kuin he ovat sen jälkeen kun heidän varhaisemmat versiot ovat kulkeneet siellä täällä ajassa, ei selity kaikilta osin. Monesti aikamatkakertomuksissa pyritään välttämään itsensä tapaamista, jottei aikajatkumoon tule kupruja, mutta Vaughanille tämä ei ole merkittävä seikka. Pää menee melkeinpä sekaisin, kun miettii millaisia ongelmia ja seuraamuksia tapahtuu tai pitäisi tapahtua sarjan tavoin sähläämisestä aikajatkumossa. Silti sillä ei ole merkitystä kovastikaan, sillä tarina on kiinnostava.

Volume 4 siirtää tarinaa isommille urille ja koin sen erittäin hyvänä asiana. Paper Girls on lähdössä vasta vauhtiin.

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

2017 Nebula-, Ray Bradbury ja Andre Norton -palkinnot

Amerikan science fiction ja fantasia -kirjailijoiden järjestö, SFWA on valinnut vuoden 2017 Nebula, Ray Bradbury ja Andre Norton -palkintojen voittajat, jotka on alla listassa tummennettuina. Kirjallisten kategorioiden voittajat eivät yllätä.

Romaani
  • Amberlough, Lara Elena Donnelly
  • The Strange Case of the Alchemist’s Daughter, Theodora Goss
  • Spoonbenders, Daryl Gregory
  • The Stone Sky, N.K. Jemisin (arvostelu)
  • Six Wakes, Mur Lafferty
  • Jade City, Fonda Lee
  • Autonomous, Annalee Newitz
Pienoisromaani
  • River of Teeth, Sarah Gailey
  • Passing Strange, Ellen Klages
  • “And Then There Were (N-One)”, Sarah Pinsker
  • Barry’s Deal, Lawrence M. Schoen
  • All Systems Red, Martha Wells (arvostelu)
  • The Black Tides of Heaven, JY Yang
Pitkä novelli
  • “Dirty Old Town”, Richard Bowes (F&SF 5-6/17)
  • “Weaponized Math”, Jonathan P. Brazee (The Expanding Universe, Vol. 3)
  • “Wind Will Rove”, Sarah Pinsker (Asimov’s 9-10/17)
  • “A Series of Steaks”, Vina Jie-Min Prasad (Clarkesworld 1/17)
  • “A Human Stain”, Kelly Robson (Tor.com 1/4/17)
  • “Small Changes Over Long Periods of Time”, K.M. Szpara (Uncanny 5-6/17)
Novelli
  • “Fandom for Robots”, Vina Jie-Min Prasad (Uncanny 9-10/17) (arvostelu)
  • “Welcome to Your Authentic Indian ExperienceTM”, Rebecca Roanhorse (Apex 8/17) (arvostelu)
  • “Utopia, LOL?”, Jamie Wahls (Strange Horizons 6/5/17)
  • “Clearly Lettered in a Mostly Steady Hand”, Fran Wilde (Uncanny 9-10/17) (arvostelu)
  • “The Last Novelist (or A Dead Lizard in the Yard)”, Matthew Kressel (Tor.com 3/15/17)
  • “Carnival Nine”, Caroline M. Yoachim (Beneath Ceaseless Skies 5/11/17) (arvostelu)
Ray Bradbury -palkinto draamamuotoiselle esitykselle
  • Get Out (Written by Jordan Peele)
  • The Good Place: “Michael’s Gambit” (Written by Michael Schur)
  • Logan (Screenplay by Scott Frank, James Mangold, and Michael Green)
  • The Shape of Water (Screenplay by Guillermo del Toro & Vanessa Taylor)
  • Star Wars: The Last Jedi (Written by Rian Johnson)
  • Wonder Woman (Screenplay by Allan Heinberg)
Andre Norton -palkinto nuorille aikuisille suunnatulle science fictionille tai fantasialle
  • Exo, Fonda Lee (Scholastic Press)
  • Weave a Circle Round, Kari Maaren (Tor)
  • The Art of Starving, Sam J. Miller (HarperTeen)
  • Want, Cindy Pon (Simon Pulse)

maanantai 14. toukokuuta 2018

Brandon Sanderson: Ylenemisen kaivo

Luin viime kesänä Brandon Sandersonin Usvasyntyinen-trilogian ensimmäisen kirjan Viimeinen valtakunta (arvostelu). Nyt oli vuorossa mukavan lyhyen odotteluajan jälkeen kakkososa Ylenemisen kaivo (The Well of Ascension, 2007), joka toki alkuperäiskielellä ilmestyi jo kymmenen vuotta sitten.

Lordihallitsija on kukistettu ja nykyisellä hallitsijalla, Elend Venturella, on kädet täynnä töitä saattaessaan valtakuntaa uuteen tulevaisuuteen, varsinkin kun hänen johtajuuteen ei luoteta. Lisäksi lordihallitsijan yhä kadoksissa olevat atiumvarastot kiinnostavat niin Elendin isää kuin muitakin hallitsijan paikkaa tavoittelevia ja pian useat sotajoukot ovat kolkuttelemassa Viimeisen valtakunnan pääkaupungin muureja. Usvasyntyinen Vin pyrkii turvaamaan uutta kuningasta ja kaupunkia Kelsierin perustaman ryhmän kanssa, mutta salaperäinen syvyys on muuttunut uhkaavammaksi ja legendaarinen ylenemisen kaivo kutsuu ja vaatii hänen huomiotaan. Vanhan diktatuurin poistuminen tuo mukanaan uudet ja hallitsemattomat haasteet.

Ylenemisen kaivon ekirjaversiossa on 755 sivua. Luin kirjan parin päivän aikana, sillä tarinankerronta piti otteessaan ja useista hieman hitaammista kohdista huolimatta, tapahtumien kulku pysyi kiinnostavana. Voisin jopa sanoa, että kakkososa oli parempi kuin ykkönen, vaikka yhä muutamat ”seurapiirikohtaukset” ja ihmissuhdejahkaukset huokaisuttivat naiiviudellaan. Annettakoon lipsahdukset kirjailijalle anteeksi. Juonitteluja tarinassa oli kiitettävästi ja myös positiivisesti erehdyksiä hahmojen käyttäytymisessä. Nuoruudelle ja kokemattomuudelle on annettu tilaa. Sanderson kuljettaa vanhaa legendaa nykyisen tarinan mukana onnistuneesti ja saa lopussa sen avulla aikaan yllätyksen juonessa.

Usvasyntyisen hienosti luotu taikuusjärjestelmä eli kyky polttaa metalleja ja saada niistä erikoisominaisuuksia tulee voimakkaasti esille kirjassa, mikä on hienoa. Pelkäsin, että jossain vaiheessa sen suhteen tulisi toistoa, mutta kirjailija onnistui välttää sen. Taistelukohtaukset sen sijaan oli makuuni nähden liian pitkään kuvattuja. Alussa yli 10 sivun pituinen ottelu oli hyydyttää minut alkutekijöihin, mutta pääsin onneksi sen yli. Ehkä kirjaa olisi editointivaiheessa voinut hieman tiivistää.

Ylenemisen kaivo on onnistunutta korkeaa fantasiaa ja erinomainen trilogian kakkososa, joka toimii kokonaisuutena, mutta jättää runsaasti kysymyksiä ja odotuksen kihelmöinnin loppuratkaisusta. Viimeinen osa, Ajan sankari, ilmestynee loppuvuodesta ja päätyy ehdottomasti lukulistalle.

lauantai 12. toukokuuta 2018

Dick King-Smith: Vesihevonen

Katsoin joskus ihan sattumalta telkkarista koko perheen fantasialeffan nimeltä Vesihevonen – legenda syvyyksistä. En juurikaan muista elokuvasta muuta kuin pääidean ja että se oli sentimentaalinen, mutta tunnistin sen samaksi kun vastaan tuli Dick King-Smithin kirja Vesihevonen (The Water Horse, 1990, suom. 2008). Kirja on roikkunut hyllyssäni pitkän aikaa, mutta nyt tempaisin ja luin sen välipalana. Kirja on lapsille suunnattu, tekstikoko on suurehko, joten 123 sivun lukeminen ei vienyt kauaa. Suomennoksen kansi on elokuvakansi, kohtaus ei ole kirjasta. King-Smith on tunnettu muistakin filmatuista lastenkirjoistaan, esim. Babe-possusta.

Kahdeksanvuotias Kirstie löytää pikkuveljensä kanssa rannalta munan, jonka vievät salaa kotiin kylpyammeeseen. Siellä siitä kuoriutuu pienen pieni kelppi eli vesihevonen, eikä otus pysy kauaa salaisuutena, vaan pian koko perhe pohtii millä ruokkia ja mihin siirtää Crusoeksi nimetty uusi lemmikki. Se nimittäin kasvaa melkoista vauhtia. Salaisuus on kuitenkin säilytettävä ulkopuolisilta.

Vesihevonen on leppeän mukava ja harmiton tarina legendasta. Crusoe kiehtoo varmasti jokaista lasta, joka kaipaa lemmikkiä ja miksei aikuistakin. Oli hauska lukea sen ääntelystä ja rapsutuksen nautinnosta. Vaikka selvästikin perhe kiintyy otukseen ja todella näkee vaivaa sen piilossa pitämiseen, ei kirja ole ylitunteellinen, vaan aikuiset ja lapset yhdessä tekevät järkeviä päätöksiä. Toki tunteet ohjaavat niitäkin ajoittain, kun Kirstie haluaa kelpin olevan kuitenkin tavattavissa. 

Kirjan sisäkanteen on liitetty kartta Skotlannin ylämaan alueelta täydentämään tarinan sijainnillista kuvausta. Olen matkaillut ja vaellellut tuolla alueella, joten mielikuvat pohjautuvat niihin muistoihin. 

Tarinan loppu on sen suola, onnistunut. Minulle tuli kuitenkin tunne, että katsomani elokuva taisi olla erilainen ja niinhän se olikin. Lähes kaikki on muutettu; perhe, Crusoen kasvaminen, aikajakso sota-aikaan ja paljon muuta. Elokuva on kuvattu pääosin Uudessa-Seelannissa ja Loch Nesskään ei näytä siltä kuin pitäisi. Yksityiskohtien muutoksista huolimatta elokuva on hyvä ja viihdyttävä, se vain ei ole sama tarina kuin kirjassa, vaikka lähtökohta onkin sama. Niinpä siis on syytä aina lukea alkuperäinen teos. Useimmiten se on jopa parempi tarina.

torstai 10. toukokuuta 2018

Philip Pullman: Vedenpaisumus

Vedenpaisumus (La Belle Sauvage, 2017, suom. 2018) aloittaa uuden trilogian, Lyran kirjat (The Book of Dust), joka sijoittuu aikaan ennen ja jälkeen Universumien tomu -trilogian. Lyra on ensimmäisessä osassa vielä vauva, joka on tuotu nunnaluostariin turvaan. 11-vuotias majatalon pitäjien poika, Malcolm Polstead, huomaa kuitenkin outojen henkilöiden olevan kiinnostunut vauvasta ja kun ennätysmäinen tulva nousee kylälle, hän joutuu pelastamaan Lyran uhkaavan vihollisen Gerard Bonnevillen kynsistä kanottinsa, apunaan kyläläistyttö Alice. Kolmikon ja heidän daimoninsa vaarallinen matka turvapaikan etsinnästä alkaa.

Universumien tomu oli sarja, jonka lukeminen ns. silitti minua vastakarvaan. Pidin ja en pitänyt sarjasta. Sarjan maailma on kiehtova kaikkinensa, mutta kun fantasiaan istutetaan aate/filosofia, olipa se mikä tahansa, minulle tulee tunne propagandasta puettuna helpommin nieltävään muotoon. Sarjan lukemisesta on kylläkin jo aikaa, joten joka tapauksessa halusin lukea uuden trilogian aloituskirjan. Sen sanoma totalitarismia vastaan ja vapaan sananvapauden puolesta on selkeä. Uskontoon ei tässä vaiheessa oteta kovin paljon kantaa. Nunnatkin ovat mukavia ja erittäin päteviä, mutta eivät kantaaottavia.

Kyseessä on seikkailutarina, ja vaikka Vedenpaisumus on nuorten kirja, se on vahvasti myös raaka. Tarina herätti ajoittain epämiellyttäviä mielikuvia ja kerran jopa koin ahdistusta hyvin elävästä väkivaltakuvauksesta. Se plussa Pullmanin kirjoissa on, että ne tarjoavat toiminnan lisäksi älykkyyden, tiedon ja kirjallisuuden korostusta, eikä sankareilla ole kaikkia ominaisuuksia tyhjästä, vaan uteliaisuudesta ja kiinnostuksesta. Vaikka tarina on raaka, se on myös hyvin lempeä, sillä seikkailussa mukana on pieni vauvaikäinen. Kirja on suoraviivaisempi pakomatkakuvaus kuin Tomu, mikä tekee siitä helpommin lähestyttävän, luulisin.

En voi sanoa, että pidin Vedenpaisumuksesta varauksetta, mutta pidin päähenkilö Malcolmista ja hänen daimonistaan. Ja pidin vauva-Lyrasta. Taustalla oleva salainen organisaatio Oakley Street ja sen aletiometritulkitsija Hannah Relf jäävät hiukan kellumaan, mikä jätti miettimään voiko tämän trilogian lukea sellaisenaan ilman Tomua. Seuraavassa kirjassa ilmeisesti hypätään aikaan jolloin Lyra on parikymppinen. Ehkä ideaa olisi lukea tämä esiosa ensin ja sitten Universumien tomu-trilogia, minkä jälkeen jatkaa tuleviin osiin. The Secret Commonwealthin ilmestymisaikaa ei ilmeisesti tällä hetkellä ole vielä virallisesti lyöty lukkoon. Olen kuitenkin kiinnostunut lukemaan senkin ja eiköhän se ilmesty myös suomeksi, kuten Vedenpaisumuskin.

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Hugo-ehdokkaat 2018: novellit

Tämän vuoden Hugo-palkinnon Novelli-kategoriassa olevat ehdokastarinat löytyvät kaikki netistä, joten aloitin lyhyiden tekstien lukemisen niistä, ennen kuin Hugo-paketti on tullut saataville. Kolmelta kirjailijalta en ollut lukenut aiemmin yhtään tarinaa.

Caroline M. Yoachim: Carnival Nine

Tarina hyödyntää uudelleen vanhaa ideaa leluista, jotka heräävät henkiin omaan elämään, kun ihmiset nukkuvat. Tässä nuket vedetään avaimella käyntiin, ja taustalla ihmisenä on vain leluntekijä. Zee on onnekas, sillä hänellä on hyvä vieteri ja hän jaksaa pitempään kuin isänsä, jonka kanssa hän asuu Closet Cityssä. Karnevaali kiehtoo häntä, ja siellä hän vierailullaan tutustuukin Valeen, jonka kanssa myöhemmin perustaa oman perheen.

Tarina on arkinen, se kertoo nuoren tytön elämänkaaresta iloineen ja pettymyksineen. Siinä ei ole varsinaista huippua, vaan jonkinlainen elämänviisaus, jonka kukin joko oivaltaa elämänsä aikana tai sitten ei. Kullekin annetaan sen verran kuin heidän vieterinsä kestää. Itsessään kertomus on ehkä hieman laimeahko, mutta puitteet ja maailma pienoiskoossa viehättävä. Pidin novellista kohtalaisen paljon.

Fran Wilde: Clearly Lettered in a Mostly Steady Hand

Jouduin lukemaan tarinan kahdesti, sillä en ollut varma ensimmäisen kerran jälkeen mistä oli kyse. Kerronnassa käytettiin sinä-muotoa, johon asettuminen kesti hetken. Kun siihen pääsi sisään, alkoi matka läpi jonkinlaisen kauhugalleriaesittelyn, jossa loppua kohden oppaan vihjailut muuttuivat hienovaraisiksi syytöksiksi ja kostoksi. Niin oppaassa kuin vierailijassakin tapahtuu näyttelyiden aikana muutoksia. Lopputulema on melkoisen karmiva. Tarina on haasteellinen ja oikeastaan vasta jälkeenpäin pohdiskelu herättää mielikuvituksen, joka laajenee ja laajenee.

Vina Jie-Min Prasad: Fandom for Robots

Computron on ainoa olemassa oleva tiedostava robotti, joskin jo auttamattomasti vanhaa mallia. Se esiintyy Simak Robotics Museon Now and Then -esittelyssä, jossa nuori tyttö kysyy onko robotti seurannut Hyperdimension Warp Record -animea. Tästä alkaa robotin tutustuminen sarjaan, sen fanittajiin ja samalla löytöretkeen omaan tietoiseen itseensä, sekä oman äänen luomiseen. Computronissa on samaa tietoisuutta tunteettomuudesta, mikä huokuu esille myös Martha Wellsin All Systems Red -pienoisromaanin (arvostelu) androidista. Kirjailija tuo esille lempeän huvittavasti fandomin stereotyyppisen käyttäytymisen, minkä jälkeen novellin kommentit olivat hauskaa luettavaa. Novelli nousi humoristisella otteellaan tähän mennessä luetuista ykköseksi. Pidin kovasti.

Linda Nagata : The Martian Obelisk

Hitaasti kuolevalla maapallolla Susannah Li-Langford on luonut useiden vuosikymmenien jälkeen Marsiin obeliskia, jota kukaan ihminen ei koskaan tule näkemään. Marsin asuttaminen on epäonnistunut ja automaattiset robotit ovat ainoat siellä yhä toimintaansa jatkavat. Tai niin Susannah ja hänen mesenaattinsa Nathaniel Sanchez luulevat. Jokin tässä novellissa tökki minua väärällä tavalla. Tarina ei oikein toiminut ja varsinkin loppu on tekemällä tehty, se ei tuntunut soljuvalta loppuratkaisulta. Ei tämä hassumpi tarina ole, mutta kun sen luki Prasadin novellin jälkeen, se jäi valjuksi.

Ursula Vernon: Sun, Moon, Dust

Vernonin novelli on ainoa fantasiaksi luokiteltava ehdokkaiden joukosta. Siinä nuori maanviljelijä Allpa saa isoäidiltään perinnöksi maagisen miekan, jonka kautta voi kutsua kolme hahmoa avukseen. Allpa ei varsinaisesti apua kaipaa, eikä Aurinkoa, Kuuta ja Pölyä edustavat hahmot paljoa apua tarjoakaan, kunhan vain jotain puuhastelevat. Idea on hyvä ja tarinan luki ihan sutjakkaasti, mutta jälkeenpäin käteen ei oikeastaan jäänyt mitään. Novelli ei tarjonnut mitään uutta tai merkittävää, ellei Allpan päätöstä lopussa katsota sellaiseksi. Minusta se oli itsestäänselvyys.


Rebecca Roanhorse: Welcome to Your Authentic Indian Experience™

Jesse Turnblatt työskentee virtuaalisia hengellisiä elämyksiä tarjoavassa yrityksessä. Hän on intiaaniopas, joka johdattaa turisteja elokuvista tuttuihin intiaanikulttuurin syövereihin. Jesse on varsin hyvä työssään, mutta tietoinen, että se on luotua Hollywood-kulttuuria, ei todellista. Kaikki muuttuu, kun asiakkaaksi tulee "White Wolf", jolle ei perinteinen elämys kelpaakaan. Pian asetelmat kääntyvät päälaelleen.

Ehdolla olevista novelleista Prasadin teos sai tästä oivallisen kilpailijan, jonka hiuksen hienolla erolla pistän listan ykköseksi. Roanhorse on kirjoittanut kertomuksen, jossa todellinen ja virtuaalinen on saman kolikon puoliskoja. Novellista tulee mieleen Westworld-tv-sarja tai jopa Iso-Arskan Total Recall, vaikkei dystooppisesta maailmasta liene kysekään. Novelli ei ole mitenkään maata mullistava, mutta se toimii ja nostaa esille alkuperäiskansan hieman samassa hengessä, kuin Buffalo Billin Wild West -showssa 1800-luvulla.

Osallistun näillä novelleilla myös Novellihaaste 2:seen.


perjantai 4. toukokuuta 2018

Tähtifantasia-ehdokkaat 2018

Lisää palkintoehdokkuuksia pukkaa, nyt on vuorossa kotimainen Tähtifantasia-palkinto, jonka jakaa Helsingin Science Fiction Seura ry. parhaalle suomennetulle fantasiakirjalle. Lehdistötiedotteen mukaan vuoden 2017 julkaisuista on palkintoehdokkaiksi valittu viisi seuraavaa perusteluineen:
  • Eka Kurniawan: Kauneus on kirous (Gummerus, suom. Jaana Kapari-Jatta) – Sadan vuoden yksinäisyyden kaltainen kronikka, joka tarjoaa kurkistuksen Indonesian kansanperinteeseen. Teoksessa on runsaasti huumoria, elämänviisautta ja taiten rakennettuja henkilöhahmoja.
  • Ursula K. Le Guin: Ikuisen hämärän maa (Vaskikirjat, suom. Jyrki Iivonen) – Edesmenneen kirjailijan fantasiaromaanissa nuori poika löytää metsästä portin toiseen maailmaan. Koskettava kuvaus aikuistumisesta, yksinäisyydestä ja pelkojen voittamisesta. (arvostelu)
  • Andri Snær Magnason: Aika-arkku (Aula & Co, suom. Tapio Koivukari) – Vaikuttava nuortenromaani, jossa fantasia kietoutuu yhteen nykymaailman kanssa. Kirja pohtii hienosti luopumisen vaikeutta ja ihmisen suhdetta aikaan.
  • David Mitchell: Luukellot (Sammakko, suom. Einari Aaltonen) – Haastava urbaanifantasiateos pohtii ihmisyyden rajoja ja ihmisenä olemista monien päähenkilöiden ja ajanjaksojen kautta.
  • Brandon Sanderson: Viimeinen valtakunta (Jalava, suom. Mika Kivimäki) – Rosoista fantasiaa, jossa on sopivassa suhteessa synkkiä sävyjä ja veijarimaista huumoria. Sanderson on luonut kiinnostavan maailman, jonka taikuus on hyvin omaperäistä. (arvostelu)
Tähtifantasia-palkinnon asiantuntijaraatiin kuuluvat kriitikko Jukka Halme, kriitikko Aleksi Kuutio, kirjailija ja kustannustoimittaja Anne Leinonen sekä fantasiaharrastaja, Risingshadow.netin edustaja Osmo Määttä. Palkinto jaettaneen tänä kesänä Finnconissa. Kaksi olen lukenut tähän mennessä. Luukellot sai tuplaehdokkuuden käännöksellään, sillä se ylsi myös Tähtivaeltaja-ehdokkaaksi aiemmin tänä vuonna.

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Vuoden 2018 Arthur C. Clarke -palkintoehdokkaat

Vuoden 2018 Arthur C. Clarke -palkintoehdokkaat on julkistettu ja ehdolle on valittu seuraavat kuusi teosta, jotka monilta osin korostaa naisnäkökulmaa tai asemaa. Kirjailijat ovat ainakin minulle tuntemattomia VanderMeeriä lukuun ottamatta. Ihan mielenkiintoinen kattaus. Kuvaukset voi lukea täältä.

  • Sea of Rust , C. Robert Cargill
  • Dreams Before the Start of Time , Anne Charnock
  • American War ,  Omar El Akkad
  • Spaceman of Bohemia ,  Jaroslav Kalfař
  • Gather the Daughters , Jennie Melamed
  • Borne ,  Jeff VanderMeer

Palkinto jaetaan 18.7.2018 ja pystin lisäksi voittaja saa kertyneen palkintosumman eli 2018 puntaa.

tiistai 1. toukokuuta 2018

Locus-palkintoehdokkaat 2018

Locus Science Fiction -säätiön vuoden 2018 Locus-palkintoehdokkaat on julkaistu. Ehdokkaat nimetään lehden lukijakunnan äänestystulosten perusteella. Tämän linkin kautta näkee kaikki kategoriat, tässä alla listattuna osa. Voittajat julkistetaan kesäkuun 22.-24. aikana.

Science Fiction -romaani
  • Persepolis Rising, James S.A. Corey
  • Walkaway, Cory Doctorow
  • The Stars Are Legion, Kameron Hurley
  • Provenance, Ann Leckie
  • Raven Stratagem, Yoon Ha Lee
  • Luna: Wolf Moon, Ian McDonald
  • Seven Surrenders, Ada Palmer
  • New York 2140, Kim Stanley Robinson
  • The Collapsing Empire, John Scalzi
  • Borne, Jeff VanderMeer
Fantasia-romaani
  • The Stone in the Skull, Elizabeth Bear
  • City of Miracles, Robert Jackson Bennett
  • Ka: Dar Oakley in the Ruin of Ymr, John Crowley
  • The House of Binding Thorns, Aliette de Bodard
  • The Ruin of Angels, Max Gladstone
  • Spoonbenders, Daryl Gregory
  • The Stone Sky, N.K. Jemisin (arvostelu)
  • Jade City, Fonda Lee
  • The Delirium Brief, Charles Stross
  • Horizon, Fran Wilde
Esikoiskirja
  • The Bear and the Nightingale, Katherine Arden (arvostelu)
  • The City of Brass, S.A. Chakraborty
  • Amberlough, Lara Elena Donnelly
  • Winter Tide, Ruthanna Emrys
  • The Strange Case of the Alchemist’s Daughter, Theodora Goss
  • The Art of Starving, Sam J. Miller
  • Autonomous, Annalee Newitz
  • Lincoln in the Bardo, George Saunders
  • An Unkindness of Ghosts, Rivers Solomon
  • Amatka, Karin Tidbeck
Nuorille aikuisille suunnattu kirja
  • Tool of War, Paolo Bacigalupi
  • In Other Lands, Sarah Rees Brennan
  • The Dragon with a Chocolate Heart, Stephanie Burgis
  • Chalk, Paul Cornell
  • Buried Heart, Kate Elliott
  • A Skinful of Shadows, Frances Hardinge
  • Frogkisser!, Garth Nix
  • Akata Warrior, Nnedi Okorafor
  • Shadowhouse Fall, Daniel José Older
  • The Book of Dust: La Belle Sauvage, Philip Pullman
Pienoisromaani
  • In Calabria, Peter S. Beagle
  • River of Teeth, Sarah Gailey
  • Agents of Dreamland, Caitlín R. Kiernan
  • Passing Strange, Ellen Klages
  • Down Among the Sticks and Bones, Seanan McGuire
  • Binti: Home, Nnedi Okorafor
  • “And Then There Were (N-One)“, Sarah Pinsker
  • All Systems Red, Martha Wells, (arvostelu)
  • The Black Tides of Heaven, JY Yang
  • The Red Threads of Fortune, JY Yang
Pitkä novelli
  • “Children of Thorns, Children of Water“, Aliette de Bodard
  • “The Hermit of Houston”, Samuel R. Delany
  • “Come See the Living Dryad“, Theodora Goss
  • “The Worshipful Society of Glovers“, Mary Robinette Kowal
  • “Extracurricular Activities“, Yoon Ha Lee
  • “The Hidden Girl”, Ken Liu
  • “The Mathematical Inevitability of Corvids”, Seanan McGuire
  • “Wind Will Rove”, Sarah Pinsker
  • “The Lamentation of Their Women“, Kai Ashante Wilson
  • “Waiting on a Bright Moon“, JY Yang
Novelli
  • “Don’t Press Charges and I Won’t Sue“, Charlie Jane Anders
  • “Zen and the Art of Starship Maintenance”, Tobias S. Buckell
  • “Persephone of the Crows”, Karen Joy Fowler
  • “Fire.”, Elizabeth Hand
  • “Dear Sarah”, Nancy Kress
  • “The Martian Obelisk“, Linda Nagata
  • “Fandom for Robots“, Vina Jie-Min Prasad
  • “Welcome to Your Authentic Indian ExperienceTM“, Rebecca Roanhorse
  • “Starlight Express”, Michael Swanwick
  • “Carnival Nine“, Caroline M. Yoachim
Antologia
  • Cosmic Powers, John Joseph Adams, ed.
  • Black Feathers, Ellen Datlow, ed.
  • The Book of Swords, Gardner Dozois, ed.
  • The Year’s Best Science Fiction: Thirty-Fourth Annual Collection, Gardner Dozois, ed.
  • Bookburners, Max Gladstone, ed.
  • The Djinn Falls in Love and Other Stories, Mahvesh Murad & Jared Shurin, eds.
  • The Best of Subterranean, William Schafer, ed.
  • The Best Science Fiction & Fantasy of the Year, Volume Eleven, Jonathan Strahan, ed.
  • Infinity Wars, Jonathan Strahan, ed.
  • Transcendent 2: The Year’s Best Transgender Speculative Fiction, Bogi Takács, ed.
Kokoelma
  • Six Months, Three Days, Five Others, Charlie Jane Anders
  • The Overneath, Peter S. Beagle
  • Norse Mythology, Neil Gaiman
  • Strange Weather, Joe Hill
  • Wicked Wonders, Ellen Klages
  • Cat Pictures Please and Other Stories, Naomi Kritzer
  • Ursula K. Le Guin: The Hainish Novels and Stories, Ursula K. Le Guin
  • Her Body and Other Parties, Carmen Maria Machado
  • Tender, Sofia Samatar
  • The Refrigerator Monologues, Catherynne M. Valente
Ei-fiktiivinen teos
  • Sleeping with Monsters: Readings and Reactions in Science Fiction and Fantasy, Liz Bourke
  • In Search of Silence: The Journals of Samuel R. Delany, Volume 1, 1957-1969, Samuel R. Delany
  • The Invention of Angela Carter, Edmund Gordon
  • Star-Begotten: A Life Lived in Science Fiction, James Gunn
  • Iain M. Banks, Paul Kincaid (arvostelu)
  • Luminescent Threads: Connections to Octavia E. Butler, Alexandra Pierce & Mimi Mondal, eds.
  • Not So Good a Gay Man, Frank M. Robinson
  • Don’t Live for Your Obituary, John Scalzi
  • A Lit Fuse: The Provocative Life of Harlan Ellison, Nat Segaloff
  • J.G. Ballard, D. Harlan Wilson

Lisää kiinnostavaa luettavaa löytyy Locusin suosittelemien kirjojen listalta.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...