torstai 22. helmikuuta 2018

Martha Wells: All Systems Red

Martha Wells on niitä kirjailijoita, jonka tuotantoa on ollut aikomukseni lukea, mutta en ole koskaan saanut aikaiseksi aloitettua. Nytpä sitten aloitin, eli luin uuden The Murderbot Diaries -sarjan ensimmäisen teoksen, All Systems Red (2017). Kyseessä on pienoisromaanimittainen science fiction -tuotos, jossa planeettojen välisiä matkoja hallitsee ja varustaa suuri Yritys. Turvallisuuskysymykset eivät ole ehkä tärkeimmällä sijalla, mutta kaukaiselle planeetalle matkannut tutkimusryhmä on kuitenkin saanut mukaansa yritykseltä tekoälyllä varustetun androidin SecUnitin, joka on kuitenkin salaa hakkeroinut yrityksen asentaman moduulin ja välttelee päivityksiä. Droidi kutsuu itseään Murderbotiksi hämärän menneisyytensä vuoksi ja sen ainoana toiveena on saada olla rauhassa. Tämä ei tietenkään onnistu, sillä samalla planeetalla lähellä oleva toinen ryhmä hiljenee arvaamatta ja Murderbot ja hänen ryhmänsä joutuu selvittämään mistä on kyse.

Aloittaessani lukemista en ollut lainkaan tietoinen mitä odottaa. All Systems Red on tieteisseikkailu vieraalla planeetalla androidin näkökulmasta kerrottuna. Tarina lähti hyvin vetämään ja droidi omituisuuksineen alkoi kiehtoa – välillä myös ärsyttää. Ärsytys tuli lähinnä kuvatusta itsetietoisuudesta, erilaisuuden tuntemuksesta, mikä tekee droidista ujon ja katseita välttelevän. Jälkeenpäin kun mietin lukemaani, olisin ehkä kaivannut androidin olevan selkeämmin ei-inhimillinen kuin ainoastaan tekniseksi. Kun tarinassa lähdetään johdattelemaan polulle, jossa kuvataan kuinka osittain ihmismäinen olento suhtautuu itseensä ja kokee ulkopuolisten suhtautuvat häneen, toivoisi kaikkien osa-alueiden onnistuvan. Wellsin tarinassa jäätiin osittain vaillinaiseksi, mikä saattaa johtua myös tarinan lyhyydestä. Silti Wellsin idea on ehkäpä tuoreempi ja toimii loppujen lopuksi paremmin, tosin juonen eheyden kustannuksella.

Pienoisesta ontumisestaan huolimatta sarjalla on varsin kiinnostava aloitus, joka on kivasti myös humoristinen. Aion hyvinkin jatkaa tulevien päiväkirjakirjausten lukemista. Niitä on käsittääkseni tänä vuonna tulossa lisää ainakin kolme. All Systems Red on viime vuonna ilmestyneenä Hugo-nimeämiskelpoinen ja lisään sen omalle Novella-kategorian listalleni. Nebula-ehdokkaaksi se on jo päässyt.

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

2017 Nebula, Ray Bradbury ja Andre Norton -palkintoehdokkaat

Amerikan science fiction ja fantasia -kirjailijoiden järjestön, SFWA on valinnut vuoden 2017 Nebula, Ray Bradbury ja Andre Norton -palkinnon ehdokkaat. Palkinnot jaetaan 19.5.218. Olen lukenut pienoisromaaneista Wellsin All Systems Redin ja siitä on tulossa seuraavaksi kirja-arvio. Jemisinin The Stone Sky on luettavana ja lukulistalla Newitzin ja Yangin teokset.

Romaani
  • Amberlough, Lara Elena Donnelly
  • The Strange Case of the Alchemist’s Daughter, Theodora Goss
  • Spoonbenders, Daryl Gregory
  • The Stone Sky, N.K. Jemisin
  • Six Wakes, Mur Lafferty
  • Jade City, Fonda Lee
  • Autonomous, Annalee Newitz
Pienoisromaani
  • River of Teeth, Sarah Gailey
  • Passing Strange, Ellen Klages
  • “And Then There Were (N-One)”, Sarah Pinsker
  • Barry’s Deal, Lawrence M. Schoen
  • All Systems Red, Martha Wells (arvostelu)
  • The Black Tides of Heaven, JY Yang
Pitkä novelli
  • “Dirty Old Town”, Richard Bowes (F&SF 5-6/17)
  • “Weaponized Math”, Jonathan P. Brazee (The Expanding Universe, Vol. 3)
  • “Wind Will Rove”, Sarah Pinsker (Asimov’s 9-10/17)
  • “A Series of Steaks”, Vina Jie-Min Prasad (Clarkesworld 1/17)
  • “A Human Stain”, Kelly Robson (Tor.com 1/4/17)
  • “Small Changes Over Long Periods of Time”, K.M. Szpara (Uncanny 5-6/17)
Novelli
  • “Fandom for Robots”, Vina Jie-Min Prasad (Uncanny 9-10/17)
  • “Welcome to Your Authentic Indian ExperienceTM”, Rebecca Roanhorse (Apex 8/17)
  • “Utopia, LOL?”, Jamie Wahls (Strange Horizons 6/5/17)
  • “Clearly Lettered in a Mostly Steady Hand”, Fran Wilde (Uncanny 9-10/17)
  • “The Last Novelist (or A Dead Lizard in the Yard)”, Matthew Kressel (Tor.com 3/15/17)
  • “Carnival Nine”, Caroline M. Yoachim (Beneath Ceaseless Skies 5/11/17)
Ray Bradbury -palkinto draamamuotoiselle esitykselle
  • Get Out (Written by Jordan Peele)
  • The Good Place: “Michael’s Gambit” (Written by Michael Schur)
  • Logan (Screenplay by Scott Frank, James Mangold, and Michael Green)
  • The Shape of Water (Screenplay by Guillermo del Toro & Vanessa Taylor)
  • Star Wars: The Last Jedi (Written by Rian Johnson)
  • Wonder Woman (Screenplay by Allan Heinberg)
Andre Norton -palkinto nuorille aikuisille suunnatulle science fictionille tai fantasialle
  • Exo, Fonda Lee (Scholastic Press)
  • Weave a Circle Round, Kari Maaren (Tor)
  • The Art of Starving, Sam J. Miller (HarperTeen)
  • Want, Cindy Pon (Simon Pulse)

tiistai 20. helmikuuta 2018

Dave Hutchinson: Acadie

Hyvistä aikomuksista huolimatta en ole ehtinyt perehtyä Dave Hutchinsonin The Fractured Europe Sequence -sarjaan, mutta lukaisin nyt kirjailijan pienoisromaanin Acadien (2017) silmällä pitäen Hugo-nimeämisiä.

Maasta lähtenyt joukko uudisasukkaita etsii omaa utopiaansa, jossa he voivat kehittyä ilman rajoituksia ja tehdä tieteellisiä kokeiluja genetiikkaansa. Idealistien nimelliseksi presidentiksi on valittu John Wayne ”Duke” Faraday, vaikka tieteellinen johtohahmo on legendaarinen Isabel Potter. He ovat löytäneet itselleen salaisen paikan, joka nyt on paljastunut. Satojen vuosien jälkeenkin Maan asukkaat yhä jahtaavat uudisasukkaita ja Duken tehtävä on saada heidät suojaan. On kuitenkin syy miksi Maa yhä haluaa heidät ja se selviää lopulta myös Dukelle.

Europe-kirjojen hehkutuksen jälkeen odotin Acadielta paljon ja ihan kelpo tarina se onkin. Ei kuitenkaan loistelias. Reiluun sataan sivuun on saatu mahtumaan periaatteessa koko tarinan kaari, mutta sisältö jää jotenkin tekniseksi. Siitä puuttuu henki. Ehkä siihen on syykin, mutta kerronnallisesti en löytänyt siihen vetoa. Lukemisen sujumisen kanssa ei varsinaisesti ollut ongelmia, taustalla vain pyöri koko ajan mielikuva, että olin lukenut tai nähnyt jotain vastaavaa aikaisemminkin, ja se aikaisempi on herättänyt enemmän huomiota.

Minulla oli hahmojen uskottavuuden kanssa ongelmia. Duke oli lähes mitäänsanomaton ja Potterista ei oikein tiennyt sanoa yhtään mitään, vaikka periaatteessa kommentoitavaa olisikin. Saa kukanenkin lukija itse päättää onko tarinan kehittelyssä aineksia loppua varten. Pienoisromaani löytyy uusimmalta Locus Recommended Reading Listiltä, joten olettaisin sen olevan suositeltava luettava. Itse mietin vielä kahdesti onko Acadie mukana minun Hugo-nimeämislistalla.

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Magdalena Hai: Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita Uhriniituntakaisesta

Magdalena Hain Gigi ja Henry -sarja (Kerjäläisprinsessa, Kellopelikuningas, Susikuningatar) ilahdutti sen verran paljon, että päätin ottaa luettavakseni myös novellikokoelman Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita Uhriniituntakaisesta (2016). Kokoelma on luokiteltu nuorille suunnatuksi kauhuksi, mutta eipä se estä vanhempaakin kauhusta kiinnostunutta sitä lukulistalleen poimimasta. Kokoelma sisältää esipuheena tietoiskun Uhriniituntakaisesta ja lopussa koosteen vitsejä. Novelleja on 18.
  • Muutamia asioita Uhriniituntakaisesta
  • Lokakuu
  • Pahanukke
  • Näkymätön
  • Namusetä
  • Summertime
  • Eelis ja järvihirviö
  • Poika portilla
    Pelastavat kirkonkellot
  • Meistä on moneksi
  • Peto ja Perhonen
  • Metsätie ja aarnikotka - murhenäytelmä seitsemässä osassa
  • Pikajuna 214 Uhriniituntakaiseen
  • Takarivin tyttö
  • FPS
  • Täydellinen Alina
  • Talven lapset
  • Herra Pörrö ja hänen ritarikuntansa
  • Haiseva käsi
  • Vitsikästä
Tarinoissa kiusattu poika kohtaa lenkkipolun äärellä tuntemattoman tytön ja he keskustelevat koulukiusaamisesta, isomummon nukke aiheuttaa pelottavaa päänvaivaa jälkipolvelle, läheiset katoavat näkymättömiin, vanha loru toteutuu ja koululaisia katoaa, perheenjäsenten kohtalo on sidoksissa järveen, poikaporukka näkee järvessä hirviön, eikä kukaan usko, poika näkee autiossa talossa jotain mitä muut eivät näe, poikaporukka päättää todistaa rohkeutensa vanhan kirkon legendaa vastaan, viiden erissä syntyneitä lapsia otetaan huostaan, tyttövauvan taustalla on oudot siteet Uhriniituntakaiseen, poika löytää voimansa pelottavaa metsää vastaan, ihmisiä katoaa junamatkalla Uhriniituntakaiseen, uusi tyttö tulee luokkaan, jossa kukaan ei puhu takarivin tytölle, poika uppoaa peliin, täydellinen tyttö aiheuttaa murhaavia ajatuksia, lumella on hirviömäisiä ominaisuuksia, nallekarhu vahtii unitalon turvaa ja kemian opettajalla on kuolleeltä mieheltä otettu siirtokäsi, joka haisee oudosti.

Kokoelman novellit muodostavat onnistuneen tasaisen kokonaisuuden. Osa tarinoista on tosi lyhyitä, mutta silti kertovat hyvin tunnelmasta. Novelleista löytyy sekä kauhukerronnan tuttuja perinteitä että uutta digitaaliselta ajalta. Jotkut jäivät mietityttämään allegorisinakin (henkilökohtainen tulkinta), kuten Näkymätön. Vaikka kaikissa on kauhun näkökulmat, useista löytyy myös keventävästi huumoria. Rukoilija-Sirkka, joka esiintyy neljässä tarinassa, on kiinnostavan hauska hahmo. Hai pääsee jopa yllättämään tämän taustakertomuksella, joka sekin kuitenkin jättää asioita auki. Ehkä Sirkkaan palataan vielä.

Uhriniituntakainen vaikuttaa aika tapahtumarikkaalta ja kamalaltakin paikalta. Kauhun ei aina tarvitse pelottaa, se voi olla jokin epämiellyttävyys tai yliluonnottomuuskin, joka aiheuttaa turvattomuutta tai kylmiä väreitä. Pahanukke on pelottava ja sen loppu jopa hyinen. Minuun tehoaa perinteisesti nuket ja klovnit – ne ovat pelottavia. Pahanukke ja Poika portilla ovat mielestäni kokoelman parasta antia, vaikka pidin erityisesti myös Näkymättömästä, joka on oikeastaan enemmänkin surullinen tarina. Lisäksi Meistä on moneksi on ovela, joskin aiheuttaa häiritsevän muistikuvan jostain, jota en saa suoraan mieleeni. Lopun vitsit linkittyvät novelleihin ja ovat koululaishuumori-tyyppisiä. Muutama hyvinkin onnistunut.

Hailla on selkeästi omaääninen kerronta ja omaperäinen kohdepaikka tarinoilleen. Joissain on hitusen aistittavissa Anne Leinosen tyylistä tunnelman luontia, mikä ei ole lainkaan huono polku kulkea. Lisään kokoelman mukaan Novellihaaste 2:een.


lauantai 17. helmikuuta 2018

2017 BSFA-palkintoehdokkaat julkistettu

British Science Fiction Associationin BSFA-palkintojen vuoden 2017 ehdokaslista on julkistettu. Kategorioiden voittajat valitsee yhdistyksen jäsenet ja Easterconiin osallistujat ja tulokset julkistetaan maalis-huhtikuun vaihteessa Follyconissa.

Paras romaani
  • The Rift, Nina Allan
  • Dreams Before the Start of Time, Anne Charnock
  • Exit West, Mohsin Hamid
  • Provenance, Ann Leckie

Paras novelli
  • The Enclave, Anne Charnock
  • “These Constellations Will Be Yours”, Elaine Cuyegkeng
  • ‘‘Uncanny Valley’’, Greg Egan
  • “Angular Size”, Geoff Nelder
  • The Murders of Molly Southbourne, Tade Thompson

Paras tietoteos
  • Iain M. Banks, Paul Kincaid
  • “The Myth of Meritocracy and the Reality of the Leaky Pipe and Other Obstacles in Science Fiction & Fantasy”, Juliet E. McKenna
  • Wells at the World’s End 2017 blog posts, Adam Roberts
  • The 2017 Shadow Clarke Award blog, Nina Allan, Megan AM, Vajra Chandrasekera, Victoria Hoyle, Nick Hubble, Paul Kincaid, Jonathan McCalmont, and Maureen Kincaid Speller
  • “The Unthinkability of Climate Change: Thoughts on Amitav Ghosh’s The Great Derangement”, Vandana Singh

Paras taidetuotos
  • Cover for Fiyah #3, “Sundown Towns”, Geneva Benton
  • Cover for The Ion Raider by Ian Whates, Jim Burns
  • Illustration for “These Constellations Will Be Yours” by Elaine Cuyegkeng, Galen Dara
  • Cover for The Memoirist by Neil Williamson, Chris Moore
  • Illustration for ‘‘Waiting on a Bright Moon’’ by JY Yang, Victo Ngai
  • Cover for 2084 edited by George Sandison, Marcin Wolski

torstai 15. helmikuuta 2018

Brian K. Vaughan & Cliff Chiang: Paper Girls, Volume 3

Brian K. Vaughanin ja Cliff Chiangin Paper Girls, Volume 3 ilmestyi viime elokuussa (2017). Minulla on siitä sähköinen versio, kuten aikaisemmistakin osista (volume 1, volume2). Sarjakuvan kolmas osa vie lukijan jälleen johonkin uuteen ja outoon, mutta tällä kertaa kaverukset ovat siellä kaikki yhdessä.

Nelikko kohtaa ”kadonneessa maailmassa” paikallisen asukkaan, jonka kanssa välit hitsautuvat alun epäluottamuksen jälkeen läheisemmäksi. Maailmaan pulpahtaa myös aikamatkustuksen keksijä, tohtori Braunstein, jonka oudosti varustautuneet paikalliset miesasukkaat nappaavat kiinni. Mac ja KJ ajautuvat erilleen Erinistä, Tiffistä ja paikallisnaisesta, jotka puolestaan törmäävät aikamatkaportaaliin ja Brausteinin aikamatkustuskapseliin. Heidän on saatava porukka taas kasaan, jotta voivat poistua menneestä ajasta. Siihen kapseli ja sen tulevaisuudesta tullut omistaja voi olla avuksi.

Volume 3:n tapahtumat tuntuvat pienimuotoisemmilta kuin aiemmat. Hahmojen henkilökohtaiselle kehitykselle ja kasvavien nuorten epävarmuudelle annetaan tilaa, mikä ei sinänsä ole uutta Vaughanin käsikirjoituksille, tällä kertaa se vain kohdistuu teinityttöihin. Tämä tapahtuu ihan realistisesti ja asiallisesti, myös menneisyyden vertailukohteen kautta.

Vaikka tapahtumapaikkaan liittyy vihjeitä, joita en osaa tällä hetkellä osaa tulkita, ”Kadonnut maailma” vaikuttaa piipahtamiskohteelta ja sen vuoksi sen merkitys jää pieneksi. Minulla on aavistus, että kun palapeliä kootaan lisää, se alkaa hahmottua kokonaisuudeksi, jossa tälläkin osalla on merkityksensä. En osaa sitä vielä hahmottaa, joten luen toistaiseksi osa osalta yksittäisenä seikkailuna. Ja sitähän tämäkin oli, seikkailu tuntemattomassa. Lehdenjakajaporukka on melkoisen kovaa sakkia, jossa jokaisella on paikkansa ja hetkensä. Epäröin pistää tätä osaa Hugo-nimeämislistalleni, sillä se ei mielestäni ollut samaa tasoa kuin edellinen osa, mutta arvioin tilanteen uudelleen maaliskuun puolessa välin.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...