sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Kahdeksan vee

Viime vuonna jäi maagisen luvun (7) synttärit kakuttamatta, mutta tänä vuonna varmistin, ettei Taikakirjaimien 8-vuotissynttärit jää juhlimatta. Niin ne vuodet vierii. Jos minulta olisi joulukuussa 2008 kysytty uskonko kirjoittavani blogia vielä 8 vuoden kuluttua, olisin saattanut epäillä. Mutta niin siinä on käynyt, että blogista tuli tärkeimmän harrastukseni ulostuontikanava, ja nyt olen seestynyt ajatukseen, että mikäpä tässä on ilman paineita kirjoittaa jokunen sana niistä kirjoista, jotka lukulistoilleni eksyy. 

Tämä vuosi on ollut Potterversumin vuosi. Se on näkynyt blogissani, luettujen ja katseltujen arvioinnin muodossa. Niinpä perinteinen virtuaalikakkukin on Potter-maailmasta, tosin valmistaja on mumbailainen leipuri.

Kuva julkaistu omistajan luvalla
Ja mikäpä sen parempaa kakunkaan muodossa kuin kirjat. Olen aina halunnut palavasti lukea Tylypahkan taikakoulun oppikirjoja, ja varsinkin Hogwarts, a History, jonka Hermione tuntee kannesta kanteen, olisi huippua saada käsiin. Valitettavasti J.K. Rowling ei sellaista taida kirjoittaa. Mutta en valita, sillä kaikkea muuta Rowling on luomastaan maailmasta tarjonnut ja 8-vuotias blogi ja vähän vanhempi bloggaaja kiittää! Virtuaalikakkuna nämä kirjat voi suorastaan ahmia.

Kiitos edelleen kaikille, jotka jaksatte vierailla blogissani vuosien jälkeenkin, ja tervetuloa uudetkin, sillä homma jatkuu.
 

torstai 1. joulukuuta 2016

Roald Dahl: Matilda - kirja ja musikaali

Kuuntelin Roald Dahlin Matildan (1988) äänikirjana syyskuussa ja pääasiassa siksi, että kävin katsomassa tarinan elokuun alussa musikaalina Cambridge-teatterissa Lontoossa. Musikaali oli varsin onnistunut ja varsinkin Agatha Trunchbullin näyttelijä (mies) toi siihen mukaan Rocky Horror Picture Show -fiiliksiä. Vaan olisihan se pitänyt arvata, ettei hahmo kirjassa sellaisia mielikuvia välittänyt. Englanninkielisen äänikirjan luki varsin vivahteikkaasti näyttelijä Kate Winslet, mutta en ole täysin vakuuttunut, että hän oli paras mahdollinen hommaan.

Matilda on kuusivuotias tyttö, joka on varsin älykäs ja erittäin kiinnostunut kirjoista. Hänen perheensä vain ei osaa arvostaa häntä tai lukuharrastusta lainkaan. Sen sijaan lastentarhaopettaja Jennifer Honey huomaa Matildan erikoislahjakkuuden ja kannustaa häntä voimakkaasti. Miss Honeylla on kuitenkin omia ongelmia, suurimpana niistä tyrannimainen johtajatar Agatha Trunchbull, joka ei terrorisoi vain häntä, vaan myös koululaisia. Matilda kuitenkin päättää hyödyntää erikoislahjojaan ja tehdä lopun johtajattaren puuhista.

Periaatteessa pidän kovasti vahvoista tyttöhahmoista, jotka on vieläpä lukutoukkia, mutta jokin tässä tarinassa silti tökki. Matilda ei saa minulta osakseen samanlaista sympatiaa, kuin esim. Hermione Harry Pottereissa, vaikka hahmoissa onkin jonkin verran samaa, eri kuosissa vain. Matildan perhe on suorastaan karmaiseva, vaikka yritin löytää edes hieman heistä jotain positiivista. Lopussa varsinkin tuli ”ihanko totta?” -fiilikset. Miss Honey taas tuntui uhriutuvalta Matildan rinnalla menneisyyksineen.


Teatteriesitys hieman siloitti Matildan perhettä, tosin ei paljoa, mutta näyttelijät tekivät hahmoista jonkin verran inhimillisempiä. Joukko lapsinäyttelijöitä oli lavalla pirtsakoita ja lauloivat osuutensa erinomaisesti, kuten myös esitysillan Matilda, Emily-May Stephenson. Matildan roolia vetää useampi tyttö, sillä rooli on lapselle suuri. Oletan muiden olevan yhtä kelpoisia. Pidin näytelmän lavasteista. Koko lava-alue oli päällystetty värivaloilla elävöitetyillä aakkospalikoilla, joista löytyi helposti päähenkilön nimi. Valitettavasti en muista Trunchbullia näytelleen henkilön nimeä, mutta esitysiltana oli puikoissa understudy.


On vaikea määritellä mikä äänikirjan lukemisessa häiritsi. Winslet on erinomainen näyttelijä, mutta ehkä hän oli minun makuuni hieman liian korostava lukija. Äänikirjat on herkkä laji. Vaikuttaa siltä kohdallani, että lukija vaikuttaa paljon, jopa ehkä liikaa, lukukokemukseen. Joskus en pysty edes joitain lukijoita kuuntelemaan. En kuitenkaan usko, että Winslet ratkaisevasti vaikutti siihen miten koin Dahlin tarinan. Matilda ei yksinkertaisesti purrut minuun tarinallisesti. Tämä oli toinen kirjailijan teos, jonka olen lukenut. Ensimmäinen oli The Gremlins, jonka arvio löytyy täältä. Odotan seuraavalta Roald Dahlin kirjalta enemmän.

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

M.R. Carey: Maailman lahjakkain tyttö - kirja ja elokuva

Kun kirjoitin M.R. (Mike) Careyn The Girl With All the Gifts -kirjan (2014) arviota pari vuotta sitten (löytyy täältä) uumoilin, että joku suomalainen kustannusyhtiö voisi sen ottaa julkaisulistalleen, varsinkin kun elokuva on tulossa ja teos muutenkin oli melkoisen hypetyksen aihe. Nyt kirjasta on tosiaankin tulossa lähiviikkoina suomennos Likeltä nimellä Maailman lahjakkain tyttö ja elokuva pompsahtaa valkokankaalle 18.11.2016. Kävin katsomassa elokuvan sopivasti lokakuun viimeisenä päivä Lontoossa, kun sitä siellä jo esitettiin. Keskipäivän näytös ei ehkä ollut pelottavin mahdollinen hetki kauhuelokuvalle, mutta pimeässä salissa tunnelma kummasti tiivistyi. Käsittääkseni Suomessakin elokuvan on ollut mahdollista nähdä jo aiemmin syksyllä Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaaleilla.

Maailman lahjakkain tyttö kertoo nuoresta tytöstä Melaniesta, joka käy koulua suljetussa tukikohdassa erityisissä olosuhteissa muiden kaltaistensa lasten kera. Opettajista vain neiti Justineau tuntuu välittävän lapsista ja etenkin Melaniesta. Tutun rutiininomainen elämä muuttuu, kun tukikohtaan hyökätään ja alkaa pakomatka ulkomaailmassa, jonka Melanie kohtaa ensimmäistä kertaa elämänsä aikana. Pakomatkan aikana Melanie, neiti Justineau, tohtori Caldwell, kersantti Parks ja muutama muu joutuvat vastakkain maailman laajuisen epidemian muuttamien hungriesien kanssa, yrittäen yhä löytää selviytymiskeinoa ja ratkaisua sairauteen.
Elokuva on kohtalaisen uskollinen kirjalle, se sisältää kaikki olennaiset piirteet ja näyttelijät ovat uskottavia ja jopa erinomaisia. Melanieta näyttelee Sennia Nanua, ja vaikka rooli ei vaadikaan kovinkaan suurta tunnerepertuaaria, nuori näyttelijä on täysosuma siihen. Gemma Arterton vetää oman roolinsa Justineauna rutiinilla, tosin kirjassa hahmo on tummaihoinen, mitä Arterton ei ole. Glen Closen tohtorin ja Paddy Considinen kersantin osuuksista pidin enemmän kuin kirjaa lukiessa. Näyttelijät toivat heidät inhimillisemmäksi.


Elokuvaan on tehty joitain muutoksia, kuten tapana on kerronnan sujuvuuden, näyttävyyden tai muun seikan vuoksi. Näkökulmahahmona elokuvassa toimii pelkästään Melanie toisin kuin kirjassa. Jotain kirjan puistattavuudesta on menetetty, mutta kyllähän Melanien pelottavuus ainakin muille hahmoille välittyi, kuten toivoinkin. Carey raotti kirjassa Melanien olemusta hitaammin paljastaen. Ympäröivän maailman moninaisuus sekä laajuus jäi kirjassa vajaaksi, ja ehkä vielä enemmän elokuvassa, kun mm. junkersitkin on tiputettu kokonaan pois. Myös kirjan lopun yllätyksellisyys on leffassa hieman vesittynyt. Siitä huolimatta elokuva on varsin suositeltava kokemus post-apokalyptiseksi zombie-elokuvaksi yleensäkin. Painokkaampi suositus kuitenkin kirjalle, kun se kerran nyt suomeksikin saadaan.

perjantai 4. marraskuuta 2016

Lukuhaasteita

Kuten blogin muutamasta edellisestä kirjoituksesta näkyy, pari tämän vuoden lukuhaastetta on tullut päätökseen. Piti kerrata mitä kaikkea sitä on vielä jäljellä. Akuutein on marraskuun NeNoReMo-haaste, jonka päätin aloittaa kolmen vuoden tauon jälkeen toistamiseen, eli Neglected Novel Reading Month -haaste. Tämä on vaihtoehtohaaste niille, jotka eivät kirjoita NaNoWriMo-haasteeseen, tai lue joka ikinen päivä 30 sivua marraskuun ajan.

NeNoReMo-haasteessa tarkoituksena on lukea marraskuun aikana jokin sellainen kirja, joka on odottanut lukemista hyllyssä ainakin 5 vuotta. Minulla on näitä kirjoja kymmenittäin. Oikeasti! Koskapa minulla on kesken myös pari muuta haastetta vielä tälle vuodelle, niin yhdistän kaksi kärpästä ja valitsen NeNoReMo-kirjakseni Michael Swanwickin Rautalohikäärmeen tytär -teoksen. Se sopii myös I Spy Challenge 2015-2016 -haasteeseen paikkaamaan ammottavia aukkoja. I Spy Challenge päättyy vuoden loppuun, mutta tällä hetkellä ei näytä tilanne hyvältä. Yritän kuitenkin vielä. Varhaisempi NeNoReMo-keskustelu Risingshadowssa löytyy täältä. Twitterissä hashtag #NeNoReMo.


Kolmas haaste ja niin ikään vuoden loppuun päättyvä on Aakkoshaaste, jota on jäljellä kolme-neljä kirjaa. Se on vielä mahdollisuuksien rajoissa saada läpi tänä vuonna. Olen myös ilmoittautunut kirjabloggaajien Klassikkohaasteeseen osa 4:een Arthur Conan Doylen The Lost World -teoksella, mutta sen lukemiseen on vielä ruhtinaallisesti aikaa. Tulevaa klassikkohaastetta emännöi tällä kertaa Niina Yöpöydän kirjat -blogista.



Nyt sitten vain lukemaan. Lukuintoa kaikille, jotka ovat onnellisesti haastaneet itsensä lukemaan tai jotka muuten vain lukevat. Noinniinkuin normaalistikin.

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Hämärän jälkeen -lukuhaasteen koonti

Suvi käynnisti Orfeuksen kääntöpiiri -kirjablogissa vuosi sitten Hämärän jälkeen -lukuhaasteen, jossa oli tarkoitus lukea kauhugenreen liittyvää kirjallisuutta ihan proosasta sarjakuviin ja tietokirjallisuuteen saakka oman mieltymyksen mukaan. Erinomainen haaste, joka oli mielenkiintoinen senkin vuoksi, että sen yhteydessä tuli kiinnitettyä huomiota miten paljon tai vähän kauhukirjoja lukee.



Haasteen lukutasot olivat seuraavanlaisia:

Haudankaivaja (1 kirja)
Aave (3 kirjaa)
Ihmissusi (5 kirjaa)
Vampyyri (7 kirjaa)
Zombie (9 kirjaa)
Noitapiiri (11 kirjaa)

Yllätin itseni saavuttamalla Noitapiirin 13 luetulla kirjalla. Muutama meni siis ylikin. Lukemani teokset olivat:

Nancy Holder: Crimson Peak
Markku Sadelehto (toim.): Wendigo ja muita yliluonnollisia kauhukertomuksia
M.R. Carey: Fellside
Jeff VanderMeer: Hävitys
Joe Hill & Gabriel Rodriguez: Welcome To Lovecraft (sarjakuva)
Joe Hill & Gabriel Rodriguez: Head Games (sarjakuva)
Joe Hill & Gabriel Rodriguez: Crown of Shadows (sarjakuva)
Joe Hill & Gabriel Rodriguez: Keys to the Kingdom (sarjakuva)
Joe Hill & Gabriel Rodriguez: Clockworks (sarjakuva)
Joe Hill & Gabriel Rodriguez: Alpha & Omega (sarjakuva)
Dan Wells: I am not a Serial Killer
Aino Kallas: Sudenmorsian
Hanna Morre: Tuonen tahto

Kauhu on vaikea laji. Läheskään kaikki lukemani eivät tyydyttäneet laadultaan, mutta vanhoissa kauhukertomuksissa on ainakin sitä jotain, miksi ne yhä elävät ja päätyvät luettaviksi. Olen iloinen, että osallistuin haasteeseen, kiitos siitä Suville. Ja toki kauhukirjojen lukeminen jatkuu tulevinakin vuosina.

maanantai 31. lokakuuta 2016

Okklumeus-lukuhaasteen koonti

Hyllytontun höpinöitä -kirjablogin Okklumeus-lukuhaaste alkoi tammikuussa ja päättyy tänään 31.10. Lily ja James Potterin 35-vuotis kuolinpäivänä. Haasteessa tarkoituksena oli lukea Harry Potter -maailmaan sijoittuvia teoksia. Olin innostuneena mukana minkä aikatauluiltani ehdin, sillä onhan tämä todellinen Potter-vuosi upouuden teatteriesityksen ja sen käsikirjoituksen julkaisun vuoksi ja marraskuussa ilmestyy hyväntekeväisyyskirjasesta Fantastic Beasts and Where to Find Themistä idean saanut saman niminen elokuva sekä sen käsikirjoitus. Lisäksi julkaistiin kolme ekirjaa, joissa koottiin yhteen J.K. Rowlingin Pottermore-sivustolle kirjoittamia lyhyitä tarinoita paikoista, esineistä ja hahmoista.


Lukutasot olivat:
0 kirjaa: Ankeuttaja (Ankeuttajat eivät osallistu arvontaan)
1 kirja: Jästi
2 kirjaa: Surkki
3 kirjaa: Kotitonttu
4 kirjaa: Huispaaja
5 kirjaa: Aurori
6 kirjaa: Albuksen kaartilainen
7 kirjaa: Tylypahkan rehtori
8 kirjaa tai enemmän: Taikaministeri

Luin ja bloggasin yhteensä 8 kirjasta. Pääsarjaa en ehtinyt lukea uudelleen kokonaan, mutta toki jatkan sen loppuun haasteen ulkopuolella. Uutuutena uudelleen luvussa oli, että ensimmäistä kertaa luin potterini ekirjana.



Lukemani teokset ovat:
J.K. Rowling: Harry Potter and the Philosopher's Stone
J.K. Rowling: Harry Potter and the Chamber of Secrets
J.K. Rowling, John Tiffany & Jack Thorne: Harry Potter and the Cursed Child, Parts One and Two – Special Rehearsal Edition Script
J.K. Rowling: Short Stories from Hogwarts of Heroism, Hardship and Dangerous Hobbies
J.K. Rowling: Hogwarts: An Incomplete and Unreliable Guide
J.K. Rowling: Short Stories from Hogwarts of Power, Politics and Pesky Poltergeists
J.K. Rowling: Harry Potter and the Prisoner of Azkaban
J.K. Rowling: Harry Potter and the Goblet of Fire


Kiitokset Hyllytonttu Tiinalle hyvästä lukuhaasteideasta, joka edesauttoi edelleen upeiden lukuelämysten ja nostalgisten hetkien kokemisen. Harry Pottereita kannattaa lukea aina. Ne kestää vuodesta toiseen useammankin lukukerran.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...