lauantai 12. elokuuta 2017

Hugo- ja John W. Campbell -palkinnot jaettu

Hugo- ja John W. Campbell -palkintojen voittajat 2017 on julkaistu. Äänestykseen osallistui 3319 äänestäjää. Alla osa kategorioiden voittajista tummennetulla tekstillä, loput löytyvät tämän linkin takaa. Suomalaisille ehdokkaille ei voittoa suotu, mutta Vesa Lehtimäki sai kategoriassaan toiseksi eniten ääniä.

Paras romaani 
  • Charlie Jane Anders: All the Birds in the Sky
  • Cixin Liu: Death's End
  • N.K. Jemisin: The Obelisk Gate (arvostelu)
  • Becky Chambers: A Closed and Common Orbit
  • Yoon Ha Lee: Ninefox Gambit (arvostelu)
  • Ada Palmer: Too Like the Lightning
Paras pienoisromaani
  • Victor LaValle: The Ballad of Black Tom (arvostelu)
  • Kij Johnson: The Dream-Quest of Vellitt Boe (arvostelu)
  • Seanan McGuire: Every Heart a Doorway
  • Lois McMaster Bujold: Penric and the Shaman
  • Kai Ashante Wilson: A Taste of Honey
  • China Miéville: This Census-Taker
Paras pitkänovelli (arvostelut)
  • Stix Hiscock: Alien Stripper Boned From Behind By The T-Rex
  • Nina Allan: “The Art of Space Travel”
  • Fran Wilde: “The Jewel and Her Lapidary”
  • Ursula Vernon: “The Tomato Thief”
  • Carolyn Ives Gilman: “Touring with the Alien”
  • Alyssa Wong: “You’ll Surely Drown Here If You Stay” 
Paras novelli (arvostelut)
  • N. K. Jemisin: “The City Born Great”
  • Alyssa Wong: “A Fist of Permutations in Lightning and Wildflowers”
  • Brooke Bolander: “Our Talons Can Crush Galaxies”
  • Amal El-Mohtar: “Seasons of Glass and Iron”
  • Carrie Vaughn: “That Game We Played During the War”
  • John C. Wright: “An Unimaginable Light” 
Paras oheiskirja
  • Kameron Hurley: The Geek Feminist Revolution
  • Carrie Fisher: The Princess Diarist (arvostelu)
  • Robert Silverberg and Alvaro Zinos-Amaro: Traveler of Worlds: Conversations with Robert Silverberg
  • Neil Gaiman: The View From the Cheap Seats
  • Sarah Gailey : “The Women of Harry Potter”
  • Ursula K. Le Guin: Words Are My Matter: Writings About Life and Books, 2000-2016 
Paras sarjakuva
  • Ta-Nehisi Coates & Brian Stelfreeze: Black Panther, Volume 1: A Nation Under Our feet
  • Marjorie Liu & Sana Takeda: Monstress, Volume 1: Awakening
  • G. Willow Wilson & Takeshi Miyazawa: Ms. Marvel, Volume 5: Super Famous
  • Brian K. Vaughan, Cliff Chiang, Matthew Wilson & Jared Fletcher: Paper Girls, Volume 1 (arvostelu)
  • Fiona Staples, Brian K. Vaughan & Fonografiks: Saga, Volume 6 (arvostelu)
  • Tom King & Gabriel Hernandez Walta: The Vision, Volume 1: Little Worse Than a Man
Paras sarja
  • The Craft Sequence, Max Gladstone
  • The Expanse, James S.A. Corey
  • The October Daye Books, Seanan McGuire
  • Peter Grant/Rivers of London, Ben Aaronovitch
  • Temeraire, Naomi Novik
  • The Vorgogan Saga, Lois MacMaster Bujold
Paras draamamuotoinen esitys, pitkä
  • Arrival
  • Deadpool
  • Ghostbusters
  • Hidden Figures
  • Rogue One
  • Stranger Things; Season One
Paras draamamuotoinen esitys, lyhyt 
  • Black Mirror: "San Junipero"
  • Doctor Who: "The Return of the Doctor Mysterio"
  • The Expanse: "Leviathan Wakes"
  • Game of Thrones: "Battle of the Bastards"
  • Game of Thrones: "The Door"
  • Slendor & Misery
John W. Campbell -palkinto parhaalle uudelle kirjailijalle (ei Hugo-palkinto)
  • Sarah Gailey
  • Malka Older
  • J. Mulrooney
  • Ada Palmer
  • Laurie Penny
  • Kelly Robson

Äänestyksen tilastot ja kunkin ehdokkaan saamat äänet voi katsoa täältä. Ehdokkaiden nimeämistilaston (löytyy Worldcon 75:n Hugo-tulossivulta) mukaan Johanna Sinisalon The Core of the Sun olisi tarvinnut yli 70 ääntä lisää, jotta olisi päässyt ehdokkaaksi.

torstai 10. elokuuta 2017

Tähtifantasia-palkinto 2017 on jaettu

Helsingin Science Fiction Seura palkitsi tänä vuonna Tähtifantasia-palkinnolla Kazuo Ishiguron kirjan Haudattu jättiläinen mm. seuraavilla perusteluilla:

"Haudatun jättiläisen voi lukea useaan kertaan nauttien tekstistä, joka on ladattu täyteen merkityksiä. Kielessä ja kerronnassa yhdistyvät herkkyys ja haikeus maanläheisyyteen ja huumoriin. Ishiguroa jo vuosia suomentanut Helene Bützow on tehnyt käännöksen kanssa loistavaa jälkeä ja säilyttänyt alkuperäisen tekstin nyanssit hienosti."

Kääntäjä Helene Bützow oli paikalla Worldcon 75:ssä vastaanottamassa palkinnon.


Tähtifantasia-palkinnon asiantuntijaraatiin kuuluivat Jukka Halme, Aleksi Kuutio, Anne Leinonen ja Osmo Määttä.

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Robert W. Chambers: Keltainen kuningas - Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 5

Robert W. Chambersin vuonna 1895 julkaistun The King in Yellow -novellikokoelman sanotaan innostaneen H. P. Lovecraftia Cthulhu-mythoksen luonnissa. Koska Lovecraft on ollut blogissani esillä tänä vuonna muutenkin, on jokseenkin sopivaa, että otin Chambersin Keltaisen kuninkaan (suom. 2014) osaksi kirjabloggaajien viidettä klassikkohaastetta, jota isännöi Tekstiluola-blogi. Keltainen kuningas oli 2015 Tähtifantasia-palkintoehdokkaana, ja se sisältää 10 novellia.
  • Maineiden paikkaaja (The Repairer of Reputations)
  • Naamio (The Mask)
  • Lohikäärmeen pihalla (In the Court of the Dragon)
  • Keltainen Merkki (The Yellow Sign)
  • Demoiselle d'Ys (The Demoiselle d'Ys)
  • Profeetan paratiisi (The Prophets’ Paradise)
  • Neljän tuulen katu (The Street of the Four Winds)
  • Ensimmäisen ammuksen katu (The Street of the First Shell)
  • Niittyjen neidon katu (The Street of Our Lady of the Fields)
  • Rue Barrée (Rue Barrée)
Neljä ensimmäistä novellia ovat kauhukertomuksia tai oikeastaan ns. weird fictionia, outoja tarinoita, jotka sisältävät salaperäisen näytelmäteoksen, jonka mukaan kirja on saanut nimensä. Tämä teos ajaa lukijansa epätoivoon ja hulluuteen kohdattuaan sen sivuilla yliluonnollisen ja pahaenteisen kuninkaan  ja Hänen Carcosa-maailmansa, jonka taivaalla riippuvat mustat tähdet ja kaksi aurinkoa laskee Hali-järveen.

Maineiden paikkaaja sijoittuu New Yorkiin 1920-luvulle ja kertoo Hildred Castaigne -nimisestä nuoresta lupaavasta miehestä, joka onnettomuuden jälkeen muuttuu oudompaan suuntaan, tietenkin luettuaan häiritsevän näytelmän. Kokoelman ensimmäisenä tarinana se hieman läpsäisee rasismillaan nykylukijaa kasvoihin, mutta siitä huolimatta on mitä karmaisevin ja erinomaisen kehityskaaren omaava kertomus.

Naamiossa tärkeimmät elementit ovat kolmiodraama ja uusi keksintö, neste, joka muuttaa siihen upotetun kappaleen kiveksi. Keltainen kuningas on tässä romanttisessa weird-tarinassa vain viite.
Lohikäärmeen pihalla Keltaisen kuninkaan lukenut mies etsii mielenrauhaa kirkosta, mutta kohtaa oudon urkurin. Keltaisessa merkissä taiteilijaa ja hänen malliaan riivaa valkoista matoa muistuttava kirkon yövahti. Demoiselle d'Ys on kummitustarina, jossa mies eksyy toiseen ulottuvuuteen ja rakastuu. Luin tarinan enemmänkin aikamatka/rinnakkaismaailman mielikuvana.

Profeetan paratiisista alkaen tarinat muuttuvat lähinnä romanttisiksi kertomuksiksi taiteenkylläisessä boheemisessa Ranskassa, johon tosin sotakin jättää jälkensä. Profeetan paratiisi koostuu lyhyistä palasista, joita en oikeastaan ymmärtänyt, enkä niistä kovin kiinnostunutkaan. Neljän tuulen kadussa taiteilijaa johdattaa kissa ja Ensimmäisen ammuksen katu on sotatarina Pariisin piirrityksestä. Niittyjen neidon katu on romanttinen tarina boheemista amerikkalaisesta Pariisissa, kuten myös Rue Barrée.

Loppupuoliskon yliromanttisuus ei innostanut minua lainkaan, vaikka novellien ajan ja tunnelman kuvaus on kohdallaan. Kokonaisuutena kokoelman alku on huomattavasti kiehtovampi ja ensimmäinen tarina Maineiden paikkaaja ylivoimaisesti paras. Myös Keltainen merkki toimi pelotteena. Vaikka suurin osa kokoelmasta oli pettymys, olen iloinen, että Keltaisen kuninkaan -myytti on nyt tullut tutuksi. HBO:n True Detective -sarjan ensimmäinen kausi, josta pidin, sisälsi runsaasti viitteitä Chambersin luomaan hahmoon ja maailmaan, vaikken sitä siloin katsoessa tuntenut.  Aion katsoa kauden uudelleen nyt paremmilla taustatiedoilla.

Liitän Chambersin novellit klassikkohaasteen lisäksi mukaan myös novellihaasteeseen.

 

torstai 20. heinäkuuta 2017

Victor LaValle: The Ballad of Black Tom

Viimeisimmän Shirley Jackson -palkinnon pienoisromaani-sarjassa voittanut Victor LaVallen The Ballad of Black Tom on myös Hugo-ehdokas. Kyseessä on kauhukertomus, joka kirjailijan sanojen mukaan sekä kunnianosoitus, että kritiikki H.P. Lovecraftille ja tämän The Horror of Red Hook -tarinalleen. Kritiikki vastaa lähinnä Lovecrafin rasismiin, sillä LaValle on afrikkais-amerikkalaistaustainen. Pienoisromaani on omistettu Lovecraftille: ”For H.P. Lovecraft, with all my conflicted feelings”. Tuntui mielenkiintoiselta yhteensattumalta, että myös ehdokkaana oleva Kij Johnsonin The Dream-Quest of Vellitt Boe (arvostelu) sivuaa Lovecraftia hieman toisesta näkökulmasta ja toiseen teokseen viitaten.

Charles Thomas Tester on nuori mies, joka tekee kaikkensa elättääkseen sairasta isäänsä New Yorkin Harlemissa 1920-luvulla. Hän kantaa aina mukanansa kitaraa, vaikka musikaaliset taidot ovat vähän mitä sattuu. Yhtenä päivänä kuitenkin hän tapaa varakkaan valkoihoisen Robert Suydamin, joka palkkaa hänet isosta rahasummasta soittamaan juhliinsa. Tästä aukeaa tapahtumien ketju, joka johdattaa Testerin suuten muinaisten yliluonnolliseen maailmaan ja luo hänestä Black Tomin, joka kostaa läheisensä puolesta karmivalla tavalla sortajillensa.

Tarinan kieli vie heti mukanaan Harlemiin ja 20-luvulle tunnelmassaan. Ensimmäisessä osassa näkökulmahahmona on itse Tommy Tester, mutta kakkososassa tapahtumat siirtyy etsivä Malonen kautta suodatetuksi. Koska en ole lukenut Lovecraftin Red Hookia, joten en tiedä kuinka paljon novelli nojaa hänen tarinaansa tai mitkä eroavuudet ovat merkittäviä. Tässä kuitenkin yliluonnollinen voima (Cthulhu) ajaa Suydamin pitämään itseään kaikkien sorrettujen pelastajana, ja hänen kauttansa Tester ajautuu koston valtaan, vaikka ei itse pidä itseään mitenkään pahana ihmisenä. Olosuhteet ovat kuitenkin olleet hänelle epäsuotuisat johtuen asenteista hänen ihonväriään kohtaan. Taustalla oleva pelottava voima ja ulottuvuus jää salamyhkäiseksi, mutta  tapahtumat ilman sen tarkkaa kuvaustakin ovat laadultaan ymmärrettävissä ja tietenkin veriset.

Vaikka en kokenut tarinan olevan minulle ihan omiaan, pidin siitä kuitenkin jopa yllättävän paljon. Tarinan tummuus ja hämmentävyys, jopa hahmoille itselleen, jatkuu loppuun asti niin Malonen kuin Testerin tarinakaarissa. Malone, joka on yksi syistä Testerin käytökseen, ei ole niin kiinnostava kertojahahmona kuin Tester, vaikka hänelle annetaan luonne ja tausta jokseenkin poikkeavana sympatiaa tuntevana lain edustajana. The Ballad of Black Tom on kokonaisuudessaan hyvin kirjoitettu tarina ja ansaitsee paikkansa tämän vuoden pienoisromaanien Hugo-ehdokkaiden joukossa.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

N.K. Jemisin: The Obelisk Gate

N.K. Jemisinin The Broken Earth -sarjan toinen kirja The Obelisk Gate ylsi ensimmäisen osan, The Fifth Seasonin (arvostelu) tavoin Hugo-ehdokkaaksi. The Fifth Season teki vaikutuksen ja se voittikin palkinnon. The Obelisk Gate on suoraa jatkoa tapahtumille, mutta itse en sitä ykköseksi rankannut romaani-kategoriassa.

Stillnessin olosuhteet muuttuvat yhä rankemmaksi ja ihmisten tulevaisuus on kokonaisuudessaan uhattuna. Orogeeni Alabaster, joka on vastuussa nykyisestä seismisestä jaksosta, maksaa kallista hintaa pitääkseen maailman olemassa. Hän käyttää hyväkseen obeliskien voimaa estääkseen tulevan katastrofin ja elämän jälleen palautumaan. Essun tajuaa, että myös hänen on opittava obeliskien voima ja taito jatkaa Alabasterin työtä. Essunin kadonnut tytär, Nassun, käy omaa kouluaan toisella kolkalla maailmaa. Hänen taitonsa ovat vasta heräämässä.

Jemisin ei päästä lukijaa helpolla. Tarinassa on monta kulkua, jotka kaikki vahvistavat maailmankuvaa. Essunin tarina Castriman maanalaisessa kaupungissa on täynnä uhkia, niin luonnosta kuin muista asukkaistakin. Castriman osuus sisältää suuria paljastuksia tarinan kokonaisuudesta, mutta on samalla hieman jäsentymätön. Tai sitten osuus kehittyy vasta kolmannessa kirjassa täysin ymmärrettäväksi.

Eniten pidin Nassunin osuuksista Found Moonissa ja hänen etsikkoajastaan orogeeneihin negatiivisesti suhtautuvan isän seurassa, mutta samalla ympäristössä, jossa hän saa olla oma itsensä ja kehittyä. Nassunin ja hänen isänsä suhteen kuvaus on ahdistavaa ja on myös mielenkiintoista, miten tyttö kuvaa äitiään. Tytön ja äidin suhde ei saavuta vielä lopullista tilaa, mutta odotan niin tapahtuvan kolmannessa kirjassa. Nassun kasvaa yllättävän voimakkaaksi ja itsenäiseksi, mikä antaa odottaa suuria viimeisessä osassa.

The Obelisk Gate jää aika lailla jälkeen The Fifth Seasonin avaruudesta ja ihmeentunnusta. The Fifth Season kiehtoi, kun taas The Obelisk Gate oli tavanomaisempi. Vain muutamassa kohdassa sain ahaa-elämyksen. Silti teos oli erittäin luettava ja aion lukea jossain vaiheessa myös trilogian kolmannen osan The Stone Skyn, jonka pitäisi ilmestyä kuta kuinkin kuukauden kuluttua.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Hugo-ehdokkaat 2017: pitkät novellit

Hugo-äänestys on päättynyt, mutta jatkan ehdokkaiden arvioimista siltä osin kuin olen niitä lukenut. Tällä kertaa vuorossa pitkät novellit.

Alyssa Wong: You’ll Surely Drown Here If You Stay

Villiin länteen sijoittuva tarina, jossa kaivosonnettomuuden vuoksi orvoksi jääneellä ja ilotalossa asuvalla Ellis-pojalla on erikoisia nekromanttisia kykyjä. Hänen ainoa ystävänsä on samaisessa onnettomuudessa orvoksi jäänyt tyttö. Joukko tuntemattomia miehiä, mukanaan saarnaaja, saapuu kaupunkiin ja ovat kiinnostuneet pojasta. He haluavat tämän mukaansa tuhoutuneelle kaivokselle. Wongin teksti on rikasta ja erämaa hehkuu siinä. Kuten novelleissa A Fist of Permutations in Lightning and Wildflowers, tämäkään ei aivan uponnut minuun. Jokin näissä Wongin teksteissä on vaikeaa, mikä ehkä johtuu joko kielestä, tai ajatuksenjuoksun erilaisuudesta. Olen varma, että tämä tarina kuitenkin ihastuttaa monia.


Carolyn Ives Gilman: Touring with the Alien
Muukalaiset ovat saapuneet maapallolle, mutta on mysteeri mitä he oikeastaan haluavat. Heidän tulkkinaan toimii ihmisiä, jotka on lapsena abduktoitu. Nuori nainen, Avery, saa kutsun toimia bussinkuljettajana, kun Lionel-tulkki ilmoittaa, että yksi olennoista haluaa kiertoajelulle. Tarina keskittyy lajien erilaisuuden ymmärtämiseen ja hyväksymiseen. Hyvin lempeällä otteella kirjoitettu tarina, joka on kokonaisuudessaan onnistunut.

Ursula Vernon: The Tomato Thief

Grandma Harken elää omissa oloissaan kaupungin laitamilla ja kasvattaa erinomaisia tomaatteja. Vaan sitten joku kehtaa varastaa niitä häneltä, ja hän ryhtyy selvittämään tomaattivarkaan henkilöllisyyden. Se onkin jotain ihan muuta kuin tavallinen ihminen ja johdattaa isoäidin muodonmuuttajien ja matkijalintunaisen Margueriten ja juna-jumalien puheille. Hauskasti kirjoitettu fantasiatarina, jossa on hieman vanhanaikaista kansantarutunnelmaa.


Fran Wilde: The Jewel and Her Lapidary

Fantasiamaailmaan sijoittuva tarina, jossa kuninkaallisilla (Jewels) on oma kiviä ja mineraaleja taianomaisesti muokkaamaan pystyvä ammattilainen (Lapidary). Niin kauan kuin tämä yhteys on toiminut, valtakunnassa on ollut rauhallista. Nyt on kuitenkin tapahtunut särö ja valloittaja on päässyt maahan ja vaatimaan viimeisen prinsessan Jewel Linin naittamista omaan valtakuntaansa. Lapidary Siman on tehtävä kaikkensa pelastaakseen hänet ja itsensä. Tarinan ajatus on hyvä, mutta toteutus on paikoin hyvinkin tylsä ja pitkästyttävä. Tekstissä oli toistoa, eikä se toiminut lukemiseen innostavasti.


Nina Allan: The Art of Space Travel

Ensimmäinen Marsin matka oli päättynyt katastrofaalisesti kolmekymmentä vuotta aiemmin, mutta nyt on käynnissä uusi yritys. Astronautit ovat tulossa hotelliin, jossa Emily työskentelee taloudenhoitajana. Emilyn äidin muisti on häilyväinen, mutta tapahtuma saa hänet paljastamaan jotain Emilyn tuntemattomasta isästä. Emilyn missio on selvittää kuka tämä on. Tarina on inhimillinen ja nostaa esiin merkityksen jopa uhrata oma perhe, jotta ihmiskunta etenee kohti tähtiä. Pidin novellista, mutta ainoa häivähdys science fictionista on aikaskaala ja Mars-lennon mahdollinen onnistunut toteutuminen.


Stix Hiscock: Alien Stripper Boned From Behind By The T-Rex

Oikeasti. Luin novellia muutaman kappaleen verran, mikä oli tarpeeksi päästä kärryille mistä on kyse. Sen jälkeen skimmailin tekstiä sieltä täältä. Tarkempi lukeminen olisi ollut ajan hukkaan heittämistä. Alien/dinosauruspornoa, jonka kirjalliset ansiot ovat nolla. Ei edes hauskaa tekstiä. On sääli, että tämä on saanut puppet-ääniä niin paljon, että läpäisi seulan ehdokkaaksi saakka.


Kävi niin kuin lyhyissä novelleissakin, että olin kokonaisuutena hieman pettynyt tasoon. Kaipasin tarinaa, joka olisi oikeasti sykähdyttänyt. Niitä kun silloin tällöin tulee vastaan. Mutta ei tänä vuonna. Äänestyksessä ykköseksi nostin Carolyn Ives Gilmanin Touring with the Alienin. Siinä oli selkeästi paras ote.

Liitän jälleen nämä pitkät novellit osaksi Novellihaaste 2:sta.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...