James Tiptree Jr.: Hävittäjä

Luin reilu pari vuotta sitten BFSA-ehdokkaana olleen Alisa Krasnosteinin ja Alexandra Piercen toimittaman Letters to Tiptree (2015) -teoksen, jossa nykypäivän kirjailijoiden James Tiptree Jr.:lle lähettämien kirjeiden kautta peilattiin mm. naisen asemaa genressä. James Tipree Jr. oli palkittu kirjailija, jonka identiteetti säilyi pitkään salaisuutena. Mieheksi oletetun kirjailijan nimimerkin takana oli kuitenkin nainen, Alice B. Sheldon. Sheldonin ansioihin kirjailijana luetaan sukupuolisten roolien hämärtäminen genrekirjallisuudessa ja hän on enemmänkin tunnettu novelleistaan. 

Hävittäjä on James Tiptree Jr:n ensimmäinen romaanipituinen teos, joka alunperin julkaistiin 1978 nimellä Up the Walls of the World. Suomennos ilmestyi 1989. James Tiptree Jr. on yksi niistä genren merkityksellisistä kirjailijoista ja suunnannäyttäjistä, joka meillä Suomessa on jäänyt vähemmälle huomiolle. Novellikokoelmia ei ole suomennettu. Liitän Hävittäjän mukaan Mitä luimme kerran -blogissa syyskuussa aloitettuun Joka päivä on naistenpäivä -haasteeseen, mihin se sopii mielestäni erinomaisesti.

Ryhmä telepaattisesti herkkiä ihmisiä kerätään testaukseen Yhdysvaltain merivoimien salaiseen tukikohtaan. Kokeiden aikana heihin saa yhteyden kaukaisen Tyree-planeetan asukkaat, jotka asuvat myrskyisän tuulisen planeettansa ilmakehässä ja kommunikoivat kalmarimaisen ulkomuotonsa kautta ilman puhuttua kieltä. Avaruudessa liikkuu suunnaton olento, jota kutsutaan hävittäjäksi, sillä se tuhoaa kulkiessaan aurinkokuntia. Tyree on uhan alla ja osa heistä on valmiit tekemään epätoivoisia tekoja pelastaakseen jälkipolvet. Ihmiset ovat heille mahdollisuus pelastukseen.

Hävittäjä ei ole varmastikaan oikea kirja aloittaa tutustumista Tiptreen tuotantoon, sillä se ei nouse monista hyvistä ansioistaan huolimatta kirjailijan maineen tasolle. Silti kirjassa on paljon yksityiskohtia, joille olin valmis taputtamaan, vaikkakaan en aina ollut vaikuttunut tyylistä miten ne tuotiin esille.

Kirjan Tyree-planeetta ja sen asukkaat ovat mielikuvitusta hiveleviä, kalmarimaisine kehoineen ja värien ja kenttien värisyttämisellä ja välkyttämisellä kommunikoivia olentoja. Heidän kulttuurinsa on käännetty päälaelleen ihmiskunnan vastaavasta, naiset ovat karuja, työn hiomia ja villissä tuulessa vapaana liukuvia. Päähahmolle Tivonellillä yhtenä piirteenä on myös libido, joka tulee esille useassa tilanteessa. Planeetan miehet ovat isiä, he hoitavat lapset ja ovat vakaita. Planeetta itsessään uskomattomine tuulineen on kiehtova ja juurikin sen kuvaus oli mielestäni kirjan parasta antia.

Ihmiset tohtori Daniel Dann etunenässään sen sijaan eivät niin vakuuttaneet, vaikka kaikilla oli omanlaisensa persoona ja rooli tarinan juonessa. Telepaattinen ryhmä tuntui tänä päivänä vuosikymmeniä vanhentuneelta idealta, mutta 70-luvulla seikkaa ei ole luonnollisesti koettu samoin. Ryhmän jäsenten erilaiset psyykkiset ongelmat ja painolastit tuntuvat tukahduttavilta, mutta toki osin myös rohkeilta. Naisten ympärileikkausta ei ole monesti tullut vastaan science fiction -kirjassa. 1960-70 –lukujen genrekirjallisuuden klassikoiden joukossa tämä on yksi niistä vähemmistöön jäävistä teoksista, joissa naispuoleisilla hahmoilla on osaavia ja aktiivisia rooleja enemmänkin kuin yhdellä sivuhahmolla, karkeasti ottaen. Sukupuolirooleja ja poikkeavuutta ehkä kuitenkin korostetaan liikaa, eikä se istu luonnollisesti tarinaan, mikä häiritsee minua eniten, näin vuonna 2018.

Hävittäjä, mikä kirjan nimenä on laiska nimivalinta alkuperäiseen nähden, on kuitenkin ensimmäinen askelma tutustua kirjailijan muuhun tuotantoon. Yksi novellikokoelma löytyy ekirjastostani, joten jonain päivänä tartun siihen ja katson mitä naisella nimeltä James on ollut sillä rintamalla tarjottavaa.

Alisa Krasnostein & Alexandra Pierce (toim.): Letters to Tiptree

Olen jo pitkään ollut tietoinen kirjailijasta nimeltä James Tiptree, Jr. ja heti alusta alkaen olen ollut myös tietoinen, että kyseessä on salanimi, jonka taustalla on Alice B. Sheldon (1915-1987). En ole lukenut yhtäkään teosta kirjailijalta, vaikka niitä useita omistankin, mikä tavallaan kuvaa vallitsevaa tilannetta Tiptreen suhteen. Useille meille myöhäisgenreläisille hän on kirjailija, joka tunnetaan ensin mieskirjailijana itsensä läpi lyöneenä naisena ja vasta sitten teoksistaan. Mikä sinänsä on surullista, mutta melkeinpä vääjäämätöntä. Aikeissani on tutustua ainakin yhteen kirjailijan suomennettuun teokseen, mutta luin ensin Alisa Krasnosteinin ja Alexandra Piercen toimittaman Letters to Tiptree (2015) -teoksen. Tiedä tuota olisiko sittenkin pitänyt tehdä toisin päin.

Kirja sisältää kutakuinkin 35 kirjettä nykypäivän kirjailijoilta ja kirjallisuustutkijoilta sekä muilta genrevaikuttajilta edesmennelle James Tiptree/Alice B. Sheldonille. Kirjoittajina ovat mm. Aliette de Bodard, Lisa Goldstein, Gwyneth Jones, Cheryl Morgan, Justina Robson, Catherynne Valente ja Jo Walton (runo). Kirjeiden teemana on pitkälti naiseus ja naiskirjailijan asema genressä, mutta myös transgender-aihe. Hieman lukiessa tuntui kuin olisi hypännyt syvään veteen osaamatta uida. Osa kirjeistä tuntui kertovan enemmän kirjoittajasta itsestään, sillä niinhän kirjeet tekevät, jos ne kirjoitetaan henkilökohtaiselta pohjalta, mutta odotin kuitenkin niiden heijastavan enemmän Sheldonia tällaisessa teoksessa. En nimittäin tuntenut suurtakaan osaa kirjeiden kirjoittajista, saati tiennyt mikä heidän roolinsa genressä on. Ehkä taustaksi olisi pitänyt lukea myös Sheldonin elämäkerta, sillä olin transgender-kirjoituksen aikana hieman hukassa, mitä sillä tässä teoksessa haluttiin hakea. Kirjeet olivat sekä tasoltaan että aihekäsittelyiltään melkoisen epätasaisia ja joidenkin kohdalla kiinnostus loppui jo heti alkuunsa.

Kirjan parasta antia ehdottomasti olivat James Tiptree, Jr:n ja Ursula K. Le Guinin väliset kirjekatkelmat, jotka mielestäni toivat hienosti esille kuinka loistava ja avoin persoona Le Guin on. Hänen reaktionsa Tiptreen paljastaessa todellisen identiteettinsä oli pirtsakkaa luettavaa:

"ANYHOW again I think all your friends will be as childishly pleased with you as I am – and as for what the Sf World says, my God, Allitree, who cares? what does it matter? I hope their little eyes widen & their little mouths fall open. By God I just wish Stanislaw Lem was a woman too!"

Sen sijaan Joanna Russin kohdalla koin olevani enemmän vaivautunut, mikä varmaankin johtuu käsityksistä Russin teoksista ja kirjailijasta itsestään vuonna 2010 lukemani On Joanna Russ -teoksen pohjalta (arvostelu). Nämä osiot antoivat minulle kuitenkin sen aitouden tunteen, mikä vain aikalaisten keskinäisestä kirjeenvaihdosta voi syntyä. Niistä välittyy omalaisensa haikea tunne maailmasta, jota ei enää ole – hyvässä ja pahassa.

Mikä tämän teoksen merkitys sitten on ja miksi se nimettiin mm. BSFA-palkintoehdokkaaksi? Minulla on aavistus, että kirja voisi nousta myös Hugo-ehdokkaaksi tänä vuonna. Ammattimaiset kirjallisuuden tutkijat löytävät teoksesta varmaankin jotain syvällisempää, mihin minä en jaksa paneutua, mutta minusta teoksen arvo on siinä, että se pitää James Tiptree, Jr. nimen muistissa myös nykylukijoille ja muistuttaa tarinoista, jotka ovat vaarassa unohtua. Se seikka, että Tiptree osoittautui myöhemmin naiseksi, ei vähennä hänen teosten merkittävyyttä, eikä Hugo- ja Nebula-palkintojen arvoja, vaikka siihen voitaisiin helposti lipsua. Letters to Tiptree ei ole elämäkerta, mutta se antaa Sheldonin kirjeiden pohjalta kuitenkin kuvan, miten epävarmaksi kirjailija tunsi itsensä todellisen identiteettinsä paljastuttua.

"Will I have any friends left?"

Yksi tärkeä asia, mikä tulee esille erityisesti Catherynne M. Valenten kirjeessä on, että yhä tänä päivänä moni kirjailija kokee tulevansa arvotetuksi sukupuolensa perusteella, ei kirjoittamansa teoksen tai tarinan perusteella.

For, much as your prose was called “ineluctably male” before everyone knew that James was Alice, I have spent eleven years hearing critics discuss, in wide and varied terms, the elemental femininity of my work. It matters little whether my stories involve rocketships or fairies, explosions or stepmothers. That I am a woman has always been a point of discussion.

Ehkä Letters to Tiptree on yksi pieni askel monien joukossa muuttamassa tätä tilannetta, ettei ainakaan sukupuolensa takia kirjailijan tarvitsisi salanimen tai nimikirjaimien takana piileksiä tullakseen otetuksi vakavasti kirjailijana.