perjantai 5. kesäkuuta 2020

2019 Nebula, Ray Bradbury ja Andre Norton -palkintojen voittajat

Science Fiction and Fantasy Writers of America (SFWA) on valinnut 2019 Nebula-palkintojen voittajat, jotka on alla oleviin kategorioihin merkitty tummennettuna.

  • Marque of Caine, Charles E. Gannon
  • The Ten Thousand Doors of January, Alix E. Harrow
  • A Memory Called Empire, Arkady Martine
  • Gods of Jade and Shadow, Silvia Moreno-Garcia
  • Gideon the Ninth, Tamsyn Muir
  • A Song for a New Day, Sarah Pinsker
  • “Anxiety Is the Dizziness of Freedom”, Ted Chiang
  • The Haunting of Tram Car 015, P. Djèlí Clark
  • This Is How You Lose the Time War, Amal El-Mohtar & Max Gladstone
  • Her Silhouette, Drawn in Water, Vylar Kaftan
  • The Deep, Rivers Solomon, with Daveed Diggs, William Hutson & Jonathan Snipes
  • Catfish Lullaby, A.C. Wise
Pitkä novelli
  • “A Strange Uncertain Light”, G.V. Anderson
  • “For He Can Creep”, Siobhan Carroll
  • “His Footsteps, Through Darkness and Light”, Mimi Mondal
  • “The Blur in the Corner of Your Eye”, Sarah Pinsker
  • Carpe Glitter, Cat Rambo
  • “The Archronology of Love”, Caroline M. Yoachim
  • “Give the Family My Love”, A.T. Greenblatt 
  • “The Dead, In Their Uncontrollable Power”, Karen Osborne
  • “And Now His Lordship Is Laughing”, Shiv Ramdas
  • “Ten Excerpts from an Annotated Bibliography on the Cannibal Women of Ratnabar Island”, Nibedita Sen
  • “A Catalog of Storms”, Fran Wilde
  • “How the Trick Is Done”, A.C. Wise
Ray Bradbury -palkinto draamamuotoiselle esitykselle
  • Avengers: Endgame
  • Captain Marvel
  • Good Omens: “Hard Times”
  • The Mandalorian: “The Child”
  • Russian Doll: “The Way Out”
  • Watchmen: “A God Walks into Abar"
Andre Norton -palkinto nuorille aikuisille suunnatulle science fictionille tai fantasialle
  • Sal and Gabi Break the Universe, Carlos Hernandez
  • Catfishing on CatNet, Naomi Kritzer
  • Dragon Pearl, Yoon Ha Lee
  • Peasprout Chen: Battle of Champions, Henry Lien
  • Cog, Greg van Eekhout
  • Riverland, Fran Wilde

lauantai 30. toukokuuta 2020

Locus-palkintoehdokkaat 2020

Locus Science Fiction -yhdistys on julkaissut vuoden 2020 Locus-palkintojen ehdokkaat. Tässä osa ehdokkaista, loput voi katsoa linkin takaa. Voittajat ilmoitetaan virtuaaliseremoniassa 27.6.2020.

Science fiction -romaani
  • The City in the Middle of the Night, Charlie Jane Anders
  • The Testaments, Margaret Atwood
  • Ancestral Night, Elizabeth Bear
  • Empress of Forever, Max Gladstone
  • The Light Brigade, Kameron Hurley
  • Luna: Moon Rising, Ian McDonald
  • The Future of Another Timeline, Annalee Newitz
  • Fleet of Knives, Gareth L. Powell
  • The Rosewater Insurrection/The Rosewater Redemption, Tade Thompson
  • Wanderers, Chuck Wendig
  • Ninth House, Leigh Bardugo
  • A Brightness Long Ago, Guy Gavriel Kay
  • The Raven Tower, Ann Leckie
  • Jade War, Fonda Lee
  • Middlegame, Seanan McGuire
  • Gods of Jade and Shadow, Silvia Moreno-Garcia
  • The Starless Sea, Erin Morgenstern
  • Storm of Locusts, Rebecca Roanhorse
  • The Iron Dragon’s Mother, Michael Swanwick
  • Dead Astronauts, Jeff VanderMeer
  • Imaginary Friend, Stephen Chbosky
  • Prisoner of Midnight, Barbara Hambly
  • Curious Toys, Elizabeth Hand
  • Black Leopard, Red Wolf, Marlon James
  • The Grand Dark, Richard Kadrey
  • The Institute, Stephen King
  • The Twisted Ones, T. Kingfisher
  • Anno Dracula 1999: Daikaiju, Kim Newman
  • The Pursuit of William Abbey, Claire North
  • The Toll, Cherie Priest
  • King of Scars, Leigh Bardugo
  • The Wicked King, Holly Black
  • Pet, Akwaeke Emezi
  • Catfishing on CatNet, Naomi Kritzer
  • Dragon Pearl, Yoon Ha Lee
  • Destroy All Monsters, Sam J. Miller
  • Angel Mage, Garth Nix
  • War Girls, Tochi Onyebuchi
  • The Book of Dust: The Secret Commonwealth, Philip Pullman
  • Shadow Captain, Alastair Reynolds
  • The Water Dancer, Ta-Nehisi Coates
  • Magic for Liars, Sarah Gailey
  • The Ten Thousand Doors of January, Alix E. Harrow
  • A Memory Called Empire, Arkady Martine
  • Infinite Detail, Tim Maughan
  • Gideon the Ninth, Tamsyn Muir
  • Finder, Suzanne Palmer
  • A Song for a New Day, Sarah Pinsker
  • Waste Tide, Chen Qiufan
  • The Luminous Dead, Caitlin Starling
  • “A Time to Reap“, Elizabeth Bear
  • To Be Taught, If Fortunate, Becky Chambers
  • “Anxiety Is the Dizziness of Freedom”, Ted Chiang
  • The Haunting of Tram Car 015, P. Djèlí Clark
  • Desdemona and the Deep, C.S.E. Cooney
  • This Is How You Lose the Time War, Amal El-Mohtar & Max Gladstone
  • The Gurkha and the Lord of Tuesday, Saad Z. Hossain
  • Permafrost, Alastair Reynolds
  • The Deep, Rivers Solomon, with Daveed Diggs, William Hutson & Jonathan Snipes
  • The Ascent to Godhood, JY Yang
  • “Erase, Erase, Erase”, Elizabeth Bear
  • “For He Can Creep“, Siobhan Carroll
  • “Omphalos”, Ted Chiang
  • “A Country Called Winter”, Theodora Goss
  • “Late Returns”, Joe Hill
  • “Emergency Skin”, N.K. Jemisin
  • “The Justified”, Ann Leckie
  • “Phantoms of the Midway”, Seanan McGuire
  • “Binti: Sacred Fire”, Nnedi Okorafor
  • “The Blur in the Corner of Your Eye“, Sarah Pinsker
  • “The Bookstore at the End of America”, Charlie Jane Anders
  • “Lest We Forget“, Elizabeth Bear
  • “The Galactic Tourist Industrial Complex”, Tobias S. Buckell
  • “It’s 2059, and the Rich Kids Are Still Winning“, Ted Chiang
  • “Fisher-Bird”, T. Kingfisher
  • “I (28M) created a deepfake girlfriend and now my parents think we’re getting married“, Fonda Lee
  • “The Girl Who Did Not Know Fear“, Kelly Link
  • “Thoughts and Prayers“, Ken Liu
  • “A Brief Lesson in Native American Astronomy”, Rebecca Roanhorse
  • “A Catalog of Storms“, Fran Wilde
  • Echoes: The Saga Anthology of Ghost Stories, Ellen Datlow, ed.
  • The Very Best of the Best: 35 Years of The Year’s Best Science Fiction, Gardner Dozois, ed.
  • A People’s Future of the United States, Victor LaValle & John Joseph Adams, eds.
  • Broken Stars: Contemporary Chinese Science Fiction in Translation, Ken Liu, ed.
  • The Mythic Dream, Dominik Parisien & Navah Wolfe, eds.
  • New Suns: Original Speculative Fiction by People of Color, Nisi Shawl, ed.
  • The Best Science Fiction & Fantasy of the Year, Volume Thirteen, Jonathan Strahan, ed.
  • Mission Critical, Jonathan Strahan, ed.
  • The Best of Uncanny, Lynne M. Thomas & Michael Damian Thomas, eds.
  • The Big Book of Classic Fantasy, Ann VanderMeer & Jeff VanderMeer, eds.
  • Exhalation, Ted Chiang
  • Of Wars, and Memories, and Starlight, Aliette de Bodard
  • The Best of Greg Egan, Greg Egan
  • Snow White Learns Witchcraft, Theodora Goss
  • Full Throttle, Joe Hill
  • Meet Me in the Future, Kameron Hurley
  • The Very Best of Caitlín R. Kiernan, Caitlín R. Kiernan
  • The Best of R.A. Lafferty, R.A. Lafferty
  • Hexarchate Stories, Yoon Ha Lee
  • Sooner or Later Everything Falls into the Sea, Sarah Pinsker
  • Lost Transmissions: The Secret History of Science Fiction and Fantasy, Desirina Boskovich, ed.
  • The Time Machine Hypothesis: Extreme Science Meets Science Fiction, Damien Broderick
  • Reading Backwards: Essays and Reviews, 2005-2018, John Crowley
  • Joanna Russ, Gwyneth Jones
  • Monster, She Wrote: The Women Who Pioneered Horror and Speculative Fiction, Lisa Kröger & Melanie R. Anderson
  • Kim Stanley Robinson, Robert Markley
  • The Pleasant Profession of Robert A. Heinlein, Farah Mendlesohn
  • Broken Places & Outer Spaces: Finding Creativity in the Unexpected, Nnedi Okorafor
  • The Lady from the Black Lagoon: Hollywood Monsters and the Lost Legacy of Milicent Patrick, Mallory O’Meara
  • HG Wells: A Literary Life, Adam Roberts
  • The Illustrated World of Tolkien, David Day
  • Julie Dillon, Daydreamer’s Journey
  • Ed Emshwiller, Dream Dance: The Art of Ed Emshwiller, Jesse Pires, ed.
  • Spectrum 26: The Best in Contemporary Fantastic Art, John Fleskes, ed.
  • Donato Giancola, Middle-earth: Journeys in Myth and Legend
  • Raya Golden, Starport, George R.R. Martin
  • Fantasy World-Building: A Guide to Developing Mythic Worlds and Legendary Creatures, Mark A. Nelson
  • Tran Nguyen, Ambedo: Tran Nguyen
  • Yuko Shimizu, The Fairy Tales of Oscar Wilde, Oscar Wilde
  • Bill Sienkiewicz, The Island of Doctor Moreau, H.G. Wells

keskiviikko 13. toukokuuta 2020

Tähtivaeltaja-palkinto 2020 Margaret Atwoodille

Helsingin Science Fiction Seura ry:n Tähtivaeltaja-palkinto on vuonna 2020 myönnetty Margaret Atwoodin Testamentit -romaanille. 2019 parhaan suomeksi julkaistun tieteiskirjan on kääntänyt alkuperäiskielestä Hilkka Pekkanen.

Asiantuntijaraadin perustelun mukaan
”Kirja on tärkeä muistutus siitä, että ääriaatteisiin perustuva sorto ei ole pelkästään menneisyyden haamu, vaan läsnä myös nykyhetkessämme. Samalla teos kertoo siitä, että kaikki alistamisen järjestelmät koostuvat pohjimmiltaan pienistä ihmisistä kaikkine ristiriitaisuuksineen – ja että vastarinta on mahdollista, tarpeellista ja välttämätöntä.”
Margaret Atwood voitti Tähtivaeltaja-palkinnon myös 2016 Uusi maa -teoksellaan. Hän on Philip K. Dickin ohella toinen kirjailija, joka on voittanut palkinnon kahdesti.

keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Tähtifantasia-palkintoehdokkaat 2020 on valittu

Helsingin Science Fiction Seura ry on valinnut vuosittaisen Tähtifantasia-palkinnon ehdokkaat. Palkinto myönnetään parhaalle suomennetulle tai suomalaiselle fantasiakirjalle ja ehdokaslista näyttää perusteluineen tältä:

Katri Alatalo: Ikuisesti, siskoni (Gummerus) 
Huikaisevan kauniilla ja aistivoimaisella kielellä kerrottu eeppinen fantasia vie syvälle syyllisyyden ja sisaruuden teemoihin.

Neil Gaiman: Pohjoisen mytologia (Like, suom. Jouko Ruokosenmäki)
Mestarikertojan myyttien uudelleentulkinta yllättää elävyydellään ja viihdyttävyydellään.

Karoliina Heinola: Hitonhauta ja muita puolielävien kohtaloita (Aarni)
Mielikuvituksekas, kansanperinnettä hyödyntävä kauhukokoelma on nautinnollisen pelottava.

Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys (Siltala)
Taiturimainen sanankäyttäjä kietoo huumorilla yhteen mysteerin ja riipaisevan ihmissuhdetarinan absurdissa Itä-Lapissa.

V. E. Schwab: Magian syvempi sävy (Karisto, suom. Mika Kivimäki)
Omaperäinen maailmanrakennus ja kiinnostavat henkilöhahmot tempaavat lukijan seikkailuun rinnakkaisissa todellisuuksissa.

Olen näistä lukenut Alatalon, Gaimanin ja Schwabin teokset.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2020

Ajatuksia The Winds of Winteristä vuonna 2020

Kiitos äskettäisen lukijakommentin, ryhdyinpä pitkästä aikaa pohtimaan George R.R. Martinin The Winds of Winterin (TWoW) tilannetta. Edellisen kerran tein moista reilut neljä vuotta sitten.

Tosiasiahan on, että vuosikymmen meni, eikä kirja ilmestynyt. Edellinen, A Dance with Dragons (ADwD) ilmestyi heinäkuussa 2011 ja vaikka joka vuosi sen jälkeen spekuloitiin, josko nyt TWoW olisi valmis, näin ei ole tapahtunut. Martin kyllä sanoi edellisen kuuden vuoden odottamisen jälkeen, että seuraavaan kirjaan ei mene niin kauan, mutta kuinkas kävikään. Tapahtui tv-sarja ja kauhea humu ja julkisuus, ja taisi kirjailijalla olla siinä ohessa prioriteetit sekaisin. Tai sitten ne olivat juuri niin kuin sillä hetkellä Martinista tuntui.

Joka tapauksessa, toukokuussa 2019 Martin kirjoitti blogissaan, että TWoW olisi valmis Uuden-Seelannin worldconiin mennessä tai hänet saisi sulkea White Islandille (aktiivinen vulkaaninen saari) sitä kirjoittamaan. Hän toisti tämän hymähdellen lupaukselleen Dublinin worldconissa elokuussa 2019. Minä tulkitsin, että hän oli melkoisen varma saavansa kirjan valmiiksi tämän vuoden heinäkuun loppuun mennessä, jos ei jopa painetuksi.

Jos olettamus on, että painettu kirja ilmestyisi heinäkuussa 2020, niin nyt alkaa olla ne viikot, jolloin Martinin tulisi ilmoittaa valmistumisesta. Edellisen kirjan yhteydessä Martin ilmoitti kirjan olevan valmis huhtikuun lopussa ja kirja julkaistiin ennen heinäkuun puoltaväliä.

Sattuneesta syystä Uuden-Seelannin worldcon on siirretty virtuaaliseksi, eli Martinkaan ei sinne matkusta, vaikka osallistuu varmasti virtuaaliohjelmaan, sillä on toastmaster (kuten viimeisimmässä blogikirjoituksessaan vahvistaa). Miten tämä vaikuttaa TWoW:n deadlineen? Ei aavistustakaan, mutta ainakin Martin on sulkeutuneena johon erakkokämppäänsä kirjoittamaan ihan jo koronankin vuoksi. Martinin kirjaa kustannustoimitettiin aiemmin kirjoittamisen edistyessä, joten olettaisin nytkin niin tehtävän. Siten valmistumisen ja julkaisun välinen aika voidaan pitää lyhyenä. Saman kaltaisella aikataululla voisi olettaa, että Martin ilmoittaisi kirjan valmistuneen viimeistään toukokuussa, jos kirja ilmestyy elokuun alussa.

No, mitä huhut kertoo? Twitterissä joku sarjan fani kertoi jokin aikaa sitten saaneensa kuulla sisäpiiritietona, että kustantajalla olisi kaksi vaihtoehtoista julkaisupäivää suunniteltuna. Ei tietenkään kertonut mitä ne päivät oli, mutta jos siinä on savua, niin tuli olisi se, että kustantaja valmistuisi todellakin julkaisuaikatauluun. Tämä ennen koronaa. Pikkuruinen virus on saattanut muuttaa kustantajan mainoskampanjasuunnitelmia. Ei iäkästä kirjailijaa voi laittaa kiertämään ympäri maata mainostamaan kirjaansa tässä tilanteessa, vaikka sellainen on tapa. Tv-sarja on loppunut, joten luotetaanko siihen, että ilman kiertuetta kirja myy tarpeeksi? Vai odotetaan parempaa aikaa mainostamiselle?

Luin koko tähän astisen sarjan uusiksi muistin virkistämiseksi viime joulukuussa, joten olen valmistautunut The Winds of Winterin tuloon. Nyt vain jännityksellä odotamme miten käy vuonna 2020.

perjantai 10. huhtikuuta 2020

Pääsiäisen lukumaraton 2020

Kirjaimia-blogin vetämänä harrastetaan pääsiäisen lukumaratonia, jossa voi valita maratoonaako perinteiset 24 tuntia, vai useamman päivän aina maanantaihin saakka. Minä ajattelin ottaa tällä kertaa lukemisen rennommin, eli harrastan väliin muutakin, mutta pitkitän maratonia 48 tuntiin.

Aloitin palmusunnuntain lukumaratonissa lukematta olevien Osuuskumma-kustantamon antologioiden läpikäyntiä, ja jatkan sitä tänä viikonloppuna. Minulla jäi kesken Kristallimeri-antologia, joten jatkan siitä.

Aloitan lukumaratonin perjantaina 10.4. klo 19 ja päätän sen sunnuntaina samaan aikaan. Saatanpa Twitteriinkin jonkun päivityksen laittaa #lukumaraton-hashtagilla.

Klo 19.00 Kristallimeri jatkuu Magdalena Hain novellista Kaunis Ululian.

Klo 01:00 Luettuna Kaunis Ululian, jossa arvostin erityisesti loppuratkaisua. Muuten hieman liian "hempeä" minun makuun. Kari Välimäen Elämä raapaleina II - Miehistö ei vieläkään ihan aukaissut raapaleideaa minulle, mutta päähenkilöllä on kiva, harvoin kirjallisuudessa, esiintyvä etunimi. Patricia Malin Kristallikarahvissa oli jälleen onnistunut loppu, tyylillisesti meni ohi.
Sitten tulikin nukahdettu, joten nyt jatkuu yölukemisena.

Klo 03:00 Antologia edennyt Erkka Leppäsen Velhontappajan, Kari Välimäen Elämä raapaleina III - Ryöstön ja Janos Honkosen Piru erehtyi vuodella -novellien verran. Velhontappaja on Preador-maailman hahmojen seikkailuita kristallimerellä, miekka ja magia -juttu, joka ei jaksanut innostaa minua. Raapale alkaa vaikuttaa hauskalta. Piru erehtyi vuodella oli sukellusaiheinen tarina, kauhua ja onnistui pelottamaan.

Klo 04:00 Jälleen kolme tarinaa luettu. Mikko Rauhalan Kobayashin vartija ei puhutellut lainkaan ja Raapale muuttui veriseksi. Maija Haaviston Meri vaatii oli hilpeä satiiri, joka sai nauramaan. Viittaukset yhteiskunnan kysymyksiin vedettiin pilke silmässä. Erittäin onnistunut novelli.

Klo 6:00 Elämä raapaleina päättyi Sovintoon, enkä oikeastaan tullut hullua hurskaammaksi. Anni Nupposen Mutta veri sen on musta ja Jussi Katajalan Pohjoistuulen tuolla puolen olivat hyvää kerrontaa, varsin kiinnostavia tarinoita, joille olisi mukava lukea laajennostakin.

Kristallimeri oli hieman epätasainen teos, osa tarinoista kiinnosti, osa ei. Suosikikseni nousi Maija Haaviston Meri vaatii. En ollut mukavuusalueellani, joten kokonaisuus ok. Lukumaratonissa nyt luettuna 140 sivua. Tämä on arvio, kun ekirjan sivujen pituus on mitä sattuu riippuen kirjainkoosta.

Siirryn lukemaan Sirkus Synkkään.

Klo 8:00 Maija Haaviston Silmänkääntäjä-runo, Heikki Nevalan Grande finale, J. S. Meresmaan Karuselli ja Hanna Morren Tivoli Tuska luettu. Grande finale loi hienon ja surullisen tunnelman post-apokalyptisestä sirkuksesta. Karuselli puolestaan kosketti sisarustarinana.

Klo 14:00 Luettu Mikko Rauhalan Väliajalla ja Artemis Kelosaaren Viattomat. Ensimmäinen toimi minulla paremmin, pidin tarinan ideasta. Viattomat vaikutti kantaaottavalta poliisitarinalta, johon en ihan saanut otetta. Lukeminen on hieman hidastunut ja keskittymiskyky laantunut.

Klo 19:00 24 tuntia lukumaratonia mennyt. Olen saanut edellisen päivityksen jälkeen luettua Anni Nupposen Sinun kanssasi, ikuisesti. Sirkusaihe ei nyt kovin vedä, vaikka tämäkin novelli oli varsin vakaata tasoa. Jospa kokeilisi piristyä kahvin avulla.

Klo 21:00 Luin Teresa Myllymäen Tulenpuhaltajat, joka jäi jäsentymättömäksi päässäni, oli puhaltajaa ja näkijää. Mia Myllymäen Musiikki varttia vaille tempaisi jo mukaansa, sellaisella ikivihreällä aaveteemalla, jossa oli ripaus Stephen Kingiä ja Ray Bradburya. Jostain syystä pidän kovin novellin nimestä.

Sunnuntai klo 00:00 Viimeiset neljä novellia luettuna. Saara Henrikssonin Herra Jack ei hyppää enää tuo delfiinin sirkusympäristöön, mikä tökkii minulla koko kantaaottavan tarinan ajan. En kannata delfinaarioita missään muodossa, mutta jotenkin tämä tarina ei toiminut. Magdalena Hain Klovneria vie scifi-maailmaan samoin kuin Anne Leinosen Nokkion laulu. Jälkimmäisessä päähahmo on erittäin kiinnostava ja maailma on visuualinen, elokuvauksellinen sanoisinko. Viimeinen novelli M. A. Tyrskyluodon Apokalyptos taisi sitten mennä aika paljolti rutiiniluennalla.

Sirkus synkän lukeminen ei oikein sujunut sutjakkaasti, osittain sen vuoksi, että sirkuksessa on paljon sellaista mistä en koe pitäväni. Joka tapauksessa varmasti aiheesta pitävillä erittäin sopiva pläjäys tarinoita. Sivuja on kertynyt tällä hetkellä 395.

Olisiko se nyt sitten aika Metsän kronikoille.

Klo 02:30 Luettu J.S. Meresmaan Metsän kronikka, jossa oli kiva rakenne ja vahva tunnelma. Vahvasti jatkoi myös Tarja Sipiläisen Resonointia. Tämä vaikuttaa lupaavalta antologialta. Uni kuitenkin odottaa, joten lukumaraton jatkuu aamulla.

Klo 11:00 Kuuntelin nukkumaan mennessä ja tauoilla Anniina Mikaman Taikuri ja taskuvaras -äänikirjaa. Aamu on alkanut Nadja Sokuran Tyttö tuli puun juurilta -novellilla, joka oli kiehtova tarina tytön yhteydestä puihin. Kahdeksan tuntia lukumaratonia jäljellä.

Klo 12:45 Kolme seuraavaa novellia, Mia Myllymäen Nuutin taikapuut, Kari Välimäen Kuolematon ja M.A. Tyrskyluodon Hän joka ei laula, olivat kaikki tunnelmallisia tarinoita, Kuolematon jopa kauhuun kallellaan. Tällaisia novelleja lukee mielellään.

Klo 15 Neljä viimeistä novellia luettu, Teresa Myllymäen Matkaajat, Jussi Katajalan Suuren tammen varjossa, Anne Leinosen Valo kuvun alla ja Anni Kuu Nupposen Puulaulu. Kaikki erinomaisia, pidin erityisesti Puulaulun sukupolvialuksesta, joka oli osin orgaaninen. Ei mikään uusi idea sinänsä, mutta tällä kertaa se edusti kasvikuntaa. Suuren tammen varjossa oli jotain shakespearemaista traagisuutta ja Valo kuvun alla oli matkantekoa ja löytämistä perinteisessä hengessä.

Kokonaisuutena Metsän kronikka on vahvan tunnelmallinen ja tasainen tarinakokonaisuus. Pidin. Sivuja yhteensä lukumaratonissa 607 ja äänikirjaa 1h 55min.  Maratonia on jäljellä neljä tuntia. Aloitan varmaankin Murtumia maisemassa -antologian vielä, mutta sitä ennen kuuntelen hetken äänikirjaa ja lepuutan silmiä.

Klo 16:25 Taikuria ja taskuvarasta kuunneltu nyt 3 h. Siirryn lukemiseen.

Klo 19:00. Pääsiäisen lukumaraton on päättynyt. Murtumia maisemassa -antologiasta ehdin lukea Janos Honkosen Kello ei ollut mitään, ei minään päivänä, Anni Nupposen Talot kuin puut ja Katri Alatalon Meliwasin aaveet. En osannut erityisemmin odottaa tältä antologialta mitään, mutta kolmen ensimmäisen keskenään erilaisen novellin jälkeen on hyvä jatkaa maratonin ulkopuolella.

Saldo on siis:
Anni Nupponen & Christine Thorel (toim.): Kristallimeri (osa)
J.S. Meresmaa, Teresa Myllymäki & M.A. Tyrskyluoto (toim.): Sirkus Synkkä
Mia Myllymäki & Anu Korpinen (toim.): Metsän kronikka
J.S. Meresmaa & Christine Thorel (toim.): Murtumia maisemassa (osa)
Yhteensä 690 sivua

Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras (osa)
3 t 14 min

keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

2020 Hugo, Lodestar ja Astounding sekä 1945 Retro Hugo -ehdokkaat

Tämän vuoden science fiction ja fantasia -genren päätapahtuma, Uuden-Seelannin worldcon on fyysisesti peruttu, mutta netin kautta ohjelmaa järjestettäneen ja genren Hugo-palkinnot jaetaan. Viime vuonna ilmestyneiden tuotosten ehdokaslista julkaistiin tänään. Lisäksi jaetaan vuoden 1945 Retro Hugo ja Astounding sekä Lodestar -palkinnot. Hugo-ääniä annettiin 1584. Alla pääkategoriat ja loput voi katsoa tästä linkistä. Kategorioiden jälkeen jokunen kommentti.

Paras romaani
  • The City in the Middle of the Night, by Charlie Jane Anders
  • Gideon the Ninth, by Tamsyn Muir
  • The Light Brigade, by Kameron Hurley
  • A Memory Called Empire, by Arkady Martine
  • Middlegame, by Seanan McGuire
  • The Ten Thousand Doors of January, by Alix E. Harrow
Ehdokaskirjoista olen lukenut ainoastaan Harrown The Ten Thousand Doors of Januaryn, joka oli mukiinmenevä. Lisäksi aloitin Muirin Gideon the Ninthia, mutta se ei sillä hetkellä imaissut mukaansa, joten kirja on kesken alkuvaiheissaan.

Paras pienoisromaani
  • “Anxiety Is the Dizziness of Freedom”, by Ted Chiang
  • The Deep, by Rivers Solomon, with Daveed Diggs, William Hutson & Jonathan Snipes
  • The Haunting of Tram Car 015, by P. Djèlí Clark
  • In an Absent Dream, by Seanan McGuire
  • This Is How You Lose the Time War, by Amal El-Mohtar and Max Gladstone
  • To Be Taught, If Fortunate, by Becky Chambers
Pienoisromaaneista ainoa luettu on Chambersin To Be Taught, If Fortunate, jonka mainitsinkin ottaneeni marraskuussa lukulistalle Hugo-ehdokkuutta ajatellen.

Paras pitkänovelli
  • “The Archronology of Love”, by Caroline M. Yoachim
  • “Away With the Wolves”, by Sarah Gailey
  • “The Blur in the Corner of Your Eye”, by Sarah Pinsker
  • Emergency Skin, by N.K. Jemisin
  • “For He Can Creep”, by Siobhan Carroll
  • “Omphalos”, by Ted Chiang
Pitkistä novelleista Jemisinin Emergency Skinin luin joulukuussa. Se ei tehnyt vaikutusta, mutta kuten epäilin ehdokaslistalta löytyy.

Paras novelli
  • “And Now His Lordship Is Laughing”, by Shiv Ramdas
  • “As the Last I May Know”, by S.L. Huang
  • “Blood Is Another Word for Hunger”, by Rivers Solomon
  • “A Catalog of Storms”, by Fran Wilde
  • “Do Not Look Back, My Lion”, by Alix E. Harrow
  • “Ten Excerpts from an Annotated Bibliography on the Cannibal Women of Ratnabar Island”, by Nibedita Sen
Paras sarja
  • The Expanse, by James S. A. Corey
  • InCryptid, by Seanan McGuire
  • Luna, by Ian McDonald
  • Planetfall series, by Emma Newman
  • Winternight Trilogy, by Katherine Arden
  • The Wormwood Trilogy, by Tade Thompson
Sarjoista kokonaan olen lukenut vain Ardenin Winternight Trilogyn. The Expansesta ja Planetfallista olen lukenut ensimmäisen osan, Lunasta kaksi, The Wormwood Trilogiasta aloitin ensimmäistä, mutta en jatkanut ja InCryptid ei ole ollut lainkaan lukulistalla. 

Astounding -palkinto parhaalle uudelle kirjailijalle (ei Hugo-palkinto)
  • Sam Hawke
  • R.F. Kuang
  • Jenn Lyons
  • Nibedita Sen
  • Tasha Suri
  • Emily Tesh
Lodestar–palkinto parhaalle Young Adult -kirjalle (ei Hugo-palkinto)
  • Catfishing on CatNet, by Naomi Kritzer
  • Deeplight, by Frances Hardinge
  • Dragon Pearl, by Yoon Ha Lee
  • Minor Mage, by T. Kingfisher
  • Riverland, by Fran Wilde
  • The Wicked King, by Holly Black
Yoon Ha Lee on yhä lukulistalla. Vaikka Blackin ja yksi Hardingen kirjoistakin on suomennettu, yksikään näistä teoksista ei ole yltänyt suomennettavien joukkoon. Ainakaan vielä. Mitä se kertoo käännös-YA valinnoista?


Vuoden 1945 Retro Hugo -palkintoehdokasteokset on julkaistu vuoden 1944 aikana. Ehdokasääniä annettiin 120. Pääkategoriat alla, loput voi katsoa linkin kautta:

Paras romaani
  • The Golden Fleece, by Robert Graves
  • Land of Terror, by Edgar Rice Burroughs
  • “Shadow Over Mars” (The Nemesis from Terra), by Leigh Brackett
  • Sirius: A Fantasy of Love and Discord, by Olaf Stapledon
  • The Wind on the Moon, by Eric Linklater
  • “The Winged Man”, by A.E. van Vogt and E. Mayne Hull
Stapledonin Sirius on ollut pitkään lukulistalla, mutta saas nähdä milloin nappaan oikeasti luettavaksi.

Paras pienoisromaani
  • “The Changeling”, by A.E. van Vogt
  • “A God Named Kroo”, by Henry Kuttner
  • “Intruders from the Stars”, by Ross Rocklynne
  • “The Jewel of Bas”, by Leigh Brackett
  • “Killdozer!”, by Theodore Sturgeon
  • “Trog”, by Murray Leinster
Paras pitkänovelli
  • “Arena”, by Fredric Brown
  • “The Big and the Little” (“The Merchant Princes”), by Isaac Asimov
  • “The Children’s Hour”, by Lawrence O’Donnell (C.L. Moore and Henry Kuttner)
  • “City”, by Clifford D. Simak
  • “No Woman Born”, by C.L. Moore
  • “When the Bough Breaks”, by Lewis Padgett (C.L. Moore and Henry Kuttner)
Paras novelli
  • “And the Gods Laughed”, by Fredric Brown
  • “Desertion”, by Clifford D. Simak
  • “Far Centaurus”, by A. E. van Vogt
  • “Huddling Place”, by Clifford D. Simak
  • “I, Rocket”, by Ray Bradbury
  • “The Wedge” (“The Traders”), by Isaac Asimov
Paras sarja
  • Captain Future, by Brett Sterling
  • The Cthulhu Mythos, by H. P. Lovecraft, August Derleth, and others
  • Doc Savage, by Kenneth Robeson/Lester Dent
  • Jules de Grandin, by Seabury Quinn
  • Pellucidar, by Edgar Rice Burroughs
  • The Shadow, by Maxwell Grant

perjantai 3. huhtikuuta 2020

Palmusunnuntain lukumaraton 2020

Lukeminen jatkuu, vaikka blogissa on jälleen ollut taukoa. Iltatähden syttyessä -blogin vetämänä on mahdollisuus osallistua Palmusunnuntain lukumaratonille 4.-5.4., ja minä useimmiten osallistun kun aikataulu on suotuisa. Kirjoja näet riittää. Säännöt on tutut, eli 24 tuntia lukemista siten, että osa ajasta osuu varsinaisille maratonpäiville. Minä aloitan lukumaratonin perjantaina 3.4. ja jatkan lauantain 4.4. puolelle. Perjantai-lauantai -yhdistelmä toimii minulla paremmin kuin lauantai-sunnuntai.

Olen välillä harjoittanut teemalukemista maratoneissa ja niin ajattelin nytkin. Teema on novellit. Ja tarkennettuna kotimaiset novellit antologioissa, joita minulla on lukuisia lukematta. Osuuskumma on julkaissut ahkerasti antologioita ja vaikka olen toistakymmentä kirjaa kustantamolta lukenut, niin antologioita vain kaksi: Ruumiittomat (arvostelu) ja Surupukki (arvostelu). En tiedä montako antologiaa ehdin lukea maratonin aikana, mutta lukupinossa ovat kuvassa olevat. Mitä en ehdi tällä kerralla, jatkan seuraavassa maratonissa.

Osuuskumman julkaisut on löydettävissä täällä. Kustantamolla on menossa 50 % alekampanja ennen tätä vuotta ilmestyneistä paperikirjoista huhtikuun loppuun saakka. Minulla kaikki antologiat on ekirjoina. Kerrytän tietoa lukemisistani alle ja twiittailen lukumaratonista välillä myös Twitterissä.

Lukumaraton alkaa klo 12:00.
Aloitan Varjoisilta kujilta -kissa-antologialla.

Klo 13 Taru Kumara-Moision Sisimmältäni olen oli ihana tarina erilaisesta äidistä. Varsin kiehtova ja meni ihon alle. Kij Johnsonin Fudoki, jota luen pikkuhiljaa, tuli vahvasti mieleen.
Anni Nupposen Valkoisen kissan kuolemassa on noirdekkarin tuntua kissamaailmassa. Humoristinen. Erittäin vahva alku antologialla.

Olenko muuten koskaan maininnut, pidän kissoista... olen ollut kahden onnellinen orja.

Klo 14 Janos Honkosen Ne ovat niin helppoja saaliita on loistava nonsense-Alicen jalanjäljissä kulkeva novelli, joka sai hyrisemään tyytyväisyydestä.

Klo 15:20 Jussi Katajalan Rottakuningas oli mytologinen kauhukertomus, jossa oli kissavoimaa. Sai reagoimaan ääneen surusta. Timo Saarron Oravanmetsästäjä oli pojan ja erikoisen miehen ystävyystarina vaihtoehtohistoriallisessa Helsingissä.

Klo 16 Maija Haaviston Suvikulta oli hienosti rakennettu ja varsin omaperäinen tarina, mutta johan etoi välillä.

Klo 16:25 Tarinat ovat saaneet synkempiä sävyjä ja vaikka Tarja Sipiläisen Peto alussa naurattikin, niin loppua kohti hymy hyytyi. Tuo minun muutaman tunnin takainen orja-lausahdukseni alkaa kuulostaa karmealta.

Klo 17:35 Mikko Rauhalan Vaiston varassa oli sujuva, joskaan ei niin vakuuttava tarina huijatuksi tulemisesta. Miellyttävä lukea, joka tapauksessa. Anu ja Eero Korpisen Neiti Madiganin lemmikki oli novelleista ensimmäinen, joka varsinaisesti yhdisti noituuden ja kissat. En juurikaan syttynyt tälle teemalle.

Klo 18:15 Artemis Kelosaaren Kissa joka jäi sai sitten kyyneleet silmiin. Haikea ja kauniskin tarina. J.S. Meresmaan Hän kehrää yhdytti kertoen kissan ja vampyyrin ja millaisella lopulla!

Varjoisilta kujilta on tasaisen hieno novelliantologia, suosittelen ehdottomasti hankkimaan ja lukemaan! Omaksi suosikiksi nousi hiuksenhienosti Janos Honkosen Ne ovat niin helppoja saaliita, mutta myös muut olivat vaikuttavia. Sivuja lukumaratonissa kertynyt 157. Nyt on pieni tauko paikallaan, ennen kuin valitsen seuraavan antologian luettavaksi.

Klo 19 Ruokatauko pidetty. Jatkan lukumaratonia Naamiot-antologialla.

Klo 21:30 Naamiot-antologiasta luettu Katri Alatalon Särö ja Anne Leinosen Toiset kasvot. Molemmat vievät tunnelmaltaan vieraisiin kulttuureihin, maustettuihin viineihin ja erilaisiin yhteiskuntaluokkiin. Toisessa ollaan alemmassa, toisessa hallitsevassa. Hyvin soljuvasti kirjoitettuja tarinoita hahmonvaihdosta.

Lauantai klo 00:30 Luettu Mia Myllymäen Noidasta polvi paranee, Artemis Kulosaaren Rutto ja Janos Honkosen Sen silmärei'istä paistoi tyhjyys. Näistä Rutto sijoittuu Italiaan, muut kotimaahan. Naamiot ovat voimakkaasti psykologisia, peittämässä todellista minää, luomassa illuusiota ja osa siirtymistä tulevaisuuteen, edistykseen. Tähän mennessä kaikki tarinat ovat olleet aika vakavia. Melkein kaipaan jotain huumoria.

Klo 10 Heikki Nevalan Grendel, Maija Haaviston Silloin kun en katso, Tarja Sipiläisen Peitetehtäviä, M.A. Myrskyluodon Siviili, sotilas ja Taru Kumara-Moision Rauhaan luettu. Grendel oli ahdistava tarina, koin sen symbolisena. Silloin kun en katso oli kiinnostavan tirkisteleva, luin tarinaa tiiviisti, mutta taisin silti hukata pointin. Black Mirror -tyyppinen kertomus. Peitetehtävissä ihmisyys itsessään on naamio kirjaimellisesti, kun avaruuden oliot ovat saapuneet maapallolle. Siviili, sotilas -tarinassa on sankaruuden naamio, mikä on tuttu ilmiö sankareiksi leimatuille. Erinomaisesti kirjoitettu novelli, jossa naamionkuvaus ei ole suoraviivaista, vaan hehkuu surullisena tunnelmana, jossa voi kuulla musiikin. Rauhaan-novellissa naamio on nuoruudessa massassa opettelemista, itsenäisyyden ja itsen löytämisen aika, kapinallisuutta.

Naamiot sisältää useita ajatuksia herättäviä tarinoita ja on onnistunut antologia sekin. Vaatii ehkä enemmän kuin edellinen Varjoisilta kujilta, sillä siinä ei juuri kevennystä ole.  M.A. Myrskyluodon Siviili, sotilas nousi kokonaisuutena hituiseksi suosiksi, vaikka jälleen pidin kyllä kaikista.
Antologian pituus on 172 sivua, joten sivuja lukumaratonissa on kertynyt 329.

Pari tuntia jäljellä. Siirryn lukemaan Kristallimeri-antologiaa.

Klo 12 Lukumaraton päättyy osaltani. Ehdin lukea Kristallimeri-antologiasta esipuheen, Jani Kankaan Sinisen linnun, Kari Välimäen Elämäni raapaleina I - Naamiaiset ja J.S. Meresmaan Kapteenin synnyn. Erilainen aloitus merirosvoantologialle kuin odotin, mutta en oikeastaan yllättynyt. Kapteenin synnyn tarinassa oli tuttuutta, sillä siinä esiintyi Meresmaan Mifongin perinnöstä sivuhahmona esiintyvä Linn, tällä kertaa päähahmona. Luin kirjan seitsemisen vuotta sitten, mutta hyvin näytti muistuvan mieleen.

Tämän enempää en ehdi antologiasta tämän maratonin puitteissa lukea, mutta jatkan sen ja muiden lukulistalla olleiden parissa Pääsiäisen lukumaratonissa 10.-13.4. välisenä aikana.

Palmusunnuntain lukumaratonin saldo oli
Christine Thorel & Shimo Suntila (toim.): Varjoisilta kujilta
Taru Kumara-Moisio, Anne Leinonen & Minna Roininen (toim.): Naamiot
Anni Nupponen & Christine Thorel (toim.): Kristallimeri (osa)

Sivumäärä kutakuinkin 380.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2020

Joka päivä on naistenpäivä -klassikkohaasteen koonti

Olen osallistunut kuluneen vuoden aikana Mitä luimme kerran -blogin Joka päivä on naistenpäivä -klassikkohaasteeseen (jatkohaaste). Haaste päättyy tänään kansainvälisenä naistenpäivänä 2020 ja on aika tehdä koonti mitä tuli luettua.

Vonda N. McIntyre: Unikäärme
Ursula K. Le Guin: The Farthest Shore
J.K. Rowling: Harry Potter and the Half-Blood Prince
Kate Wilhelm: Where Late the Sweet Birds Sang

Lista on lyhyt. Vaikka 2019 puolet lukemistani kirjoista oli naisten kirjoittamia, suurin osa niistä oli kohtalaisen tuoretta kirjallisuutta. Naisten kirjoittamien teosten määrä sff-genressä on lisääntynyt ja nykykirjojen joukossa on varmasti tulevia naiskirjailijoiden kirjoittamia klassikoita huomattavasti enemmän kuin esim. 50 vuotta sitten kirjoitettujen.

Olen huomannut useiden lukijoiden arastelevan sanoa jotain klassikoksi, jos se ei löydy valmiilta listalta. Kuten Kate Wilhelmin kirjan yhteydessä totesin, on aika tarkastella myös vanhempaa kirjallisuutta uusin silmin ja uudistettava iänikuisia klassikkolistoja, joissa on 49 mieskirjailijaa ja Ursula K. Le Guin. Klassikkomääritelmä sallii sen.

Joka päivä on naistenpäivä -klassikkohaaste on auttanut huomaamaan, kuinka sukupuolittuneita klassikkolistat ovat. Kirjabloggaajien seuraava klassikkohaaste huipentuu heinäkuun viimeinen päivä. Olen valinnut siihen jälleen naispuoleisen kirjailijan teoksen ja haastan muitakin tekemään saman.

lauantai 7. maaliskuuta 2020

Maaliskuun 2020 lukumaraton

Päätin pikaisesti osallistua Yöpöydän kirjat -blogissa tänä viikonloppuna vedettävään lukumaratoniin. Linkistä voi vilkaista maratonin sääntöjä, jos ei ole vielä tutut. Kiitos Niinalle jälleen kauniista lukumaratonlogosta. Minulla on aloituksen alla Kassandra Montagin Tulvan jälkeen sekä edellisestä ystävänpäivän maratonista kesken Alan Mooren Vartijat. Uskoisin, että näillä pääsen melko pitkälle. Aloitan lukumaratonin klo 12:40 lauantaina ja päätän sunnuntaina samaan aikaan. Päivittelen alle lyhyesti etenemisiä.

7.3.2020 klo 12:40 - Maraton alkaa Tulvan jälkeen.

Klo 16:20 - Olen lukenut kirjaa 18 % verran. Otin nuhanokoset välissä.

Klo 18:10-  Eteneminen sujuu hyvin, luettuna Tulvan jälkeen -kirjasta 33 %.

Klo 19:35 - 48 % luettuna, mikä sivuina on noin 200 sivua.

8.3. klo 00:40 - Lukumaraton on puolessa välissä. 68 % Montagin kirjasta luettuna.

Klo 2:20 - 82 % kirjasta luettu. On aika nukkua välissä.

Klo 9:45 Tulvan jälkeen luettu. Sivuja kertynyt yhteensä 414. Maratonia jäljellä vajaa 3 tuntia. Siirryn lukemaan Vartijat-sarjakuvaa lähtien sivulta 250.

Klo 12:00 Alan Mooren ja Dave Gibbonsin Vartijat saatu loppuun. Sivuja siitä kertyi 166. Viimeiset 40 minuuttia luen Kij Johnsonin Fudokia, joka on ollut jonkin aikaa kesken.

Klo 12:40 Lukumaraton päättyy. Lopputulos:

Kassanda Montag: Tulvan jälkeen 414 sivua
Alan Moore & Dave Gibbons: Vartijat 166 sivua (osa)
Kij Johnson: Fudoki 5 sivua (osa)

Yhteensä: 585 sivua

torstai 20. helmikuuta 2020

2019 Nebula, Ray Bradbury ja Andre Norton -palkintoehdokkaat

Science Fiction and Fantasy Writers of America (SFWA) on julkaissut 2019 Nebula-palkintojen ehdokaslistat. Voittajat julkaistaan toukokuun 30. päivä. Olen lukenut näistä The Ten Thousand Doors of Januaryn, josta on tulossa arvio, ja Gideon the Ninth ja Dragon Pearl ovat yhä lukulistalla. Jokunen ehdokas saattaa ilmestyä Hugo-ehdokaslistallekin.

  • Marque of Caine, Charles E. Gannon
  • The Ten Thousand Doors of January, Alix E. Harrow
  • A Memory Called Empire, Arkady Martine
  • Gods of Jade and Shadow, Silvia Moreno-Garcia
  • Gideon the Ninth, Tamsyn Muir
  • A Song for a New Day, Sarah Pinsker
  • “Anxiety Is the Dizziness of Freedom”, Ted Chiang
  • The Haunting of Tram Car 015, P. Djèlí Clark
  • This Is How You Lose the Time War, Amal El-Mohtar & Max Gladstone
  • Her Silhouette, Drawn in Water, Vylar Kaftan
  • The Deep, Rivers Solomon, with Daveed Diggs, William Hutson & Jonathan Snipes
  • Catfish Lullaby, A.C. Wise
Pitkä novelli
  • “A Strange Uncertain Light”, G.V. Anderson
  • “For He Can Creep”, Siobhan Carroll
  • “His Footsteps, Through Darkness and Light”, Mimi Mondal
  • “The Blur in the Corner of Your Eye”, Sarah Pinsker
  • Carpe Glitter, Cat Rambo
  • “The Archronology of Love”, Caroline M. Yoachim
  • “Give the Family My Love”, A.T. Greenblatt 
  • “The Dead, In Their Uncontrollable Power”, Karen Osborne
  • “And Now His Lordship Is Laughing”, Shiv Ramdas
  • “Ten Excerpts from an Annotated Bibliography on the Cannibal Women of Ratnabar Island”, Nibedita Sen
  • “A Catalog of Storms”, Fran Wilde
  • “How the Trick Is Done”, A.C. Wise
Ray Bradbury -palkinto draamamuotoiselle esitykselle
  • Avengers: Endgame
  • Captain Marvel
  • Good Omens: “Hard Times”
  • The Mandalorian: “The Child”
  • Russian Doll: “The Way Out”
  • Watchmen: “A God Walks into Abar"
Andre Norton -palkinto nuorille aikuisille suunnatulle science fictionille tai fantasialle
  • Sal and Gabi Break the Universe, Carlos Hernandez
  • Catfishing on CatNet, Naomi Kritzer
  • Dragon Pearl, Yoon Ha Lee
  • Peasprout Chen: Battle of Champions, Henry Lien
  • Cog, Greg van Eekhout
  • Riverland, Fran Wilde

keskiviikko 19. helmikuuta 2020

Tähtivaeltaja-palkinnon 2020 ehdokkaat julkistettu

Helsingin Science Fiction Seura ry:n Tähtivaeltaja-palkintoehdokaslista on julkistettu. Palkinto luovutetaan edellisvuoden parhaalle Suomessa ilmestyneelle tieteiskirjalle. Lopulliselle ehdokaslistalle 2020 raati on valinnut seuraavat teokset perusteluineen:

Naomi Alderman: Voima (The Power, suom. Marianna Kurtto, Gummerus) (arvostelu)
Dystopiatrilleri kääntää sukupuolten valtasuhteet päälaelleen, kun naisille kehittyy kyky antaa tappavia sähköiskuja. Teos peilaa viiltävästi aikamme tasa-arvokysymyksiä väittämättä kuitenkaan vallan väärinkäyttöä minkään tietyn sukupuolen piirteeksi.

Margaret Atwood: Testamentit (The Testaments, suom. Hilkka Pekkanen, Otava) (lyhyt arvostelu)
Gileadin uskonnolliseen sukupuolisortoon palaava romaani on valitettavan ajankohtainen puheenvuoro uuskonservativismin lisääntyessä. Samalla teos kuitenkin muistuttaa, että aina on niitä, jotka eivät alistu.

Agustina Bazterrica: Rotukarja (Cadáver exquisito, suom. Einari Aaltonen, Like) (arvostelu)
Ravisteleva kuvaus yhteiskunnasta, jossa on siirrytty laajamittaiseen ihmissyöntiin. Romaani kommentoi painokkaasti teollista lihantuotantoa ja rahan vallan epäinhimillistävää vaikutusta.

Peter Høeg: Sinun silmiesi kautta (Gennem dine øjne, suom. Sanna Manninen, Tammi)
Aivokuvannusmenetelmät ja lapsuusystävien kokemukset avaavat tien mielenfilosofiseen pohdintaan. Soljuvan syvällinen lukuromaani esittää suuria kysymyksiä tajunnasta, persoonasta ja toisen ihmisen ymmärtämisestä.

Antti Salminen: Mir (Poesia)
Fragmentaarinen, romaanin rajoja rikkova teos vie villin lyyriselle matkalle sienten varjobiosfääriin. Mir nostaa lukijan eteen toiseuden, jossa ihminen on parhaimmillaankin vain vähäinen palvelija sienten ja kasvien ikiaikaisessa sodassa.

Palkinto jaetaan huhti-toukokuussa.

tiistai 18. helmikuuta 2020

Vonda McIntyre: Unikäärme

Unikäärme on ehdottomasti teos, joka pääsee mukaan Kirjahyllyn aarteet 2 -lukuhaasteeseen. Kirja on kököttänyt hyllyssäni ties kuinka kauan ja minulla on ollut omituisia ennakkoluuloja sitä kohtaan, joten en ole saanut luetuksi aikaisemmin. Nyt voin kuitata yhden kirjan myös Hugo-ehdokaslukuhaasteestani. Dreamsnake voitti ilmestyttyään (1978) seuraavan vuoden Hugo-, Nebula- ja Locus-palkinnot. Suomennettu versio ilmestyi 2002. Liitän kirjan myös Joka päivä on naistenpäivä -lukuhaasteeseen, sillä kyllähän tämä klassikoiden joukkoon luetaan.

Käärme on parantaja, nainen joka kiertää apurikäärmeidensä kera pitkin ydinsodan jälkeistä turmeltunutta maata. On paikkoja, joihin ihmisen ei kannata mennä. Käärme paitsi parantaa, hän tuo unikäärmeensä avulla myös helpotusta kuolemanpelkoon kuoleman hetkellä. Menetettyään käärmekammoisten kyläläisten vuoksi unikäärmeensä, hänen täytyy löytää uusi. Ilman unikäärmettä ei juuri voi olla todellinen parantaja. Unikäärmeet ovat kuitenkin harvinaisia, eivätkä parantajat tiedä miten saisivat harvat hallussaan olevat lisääntymään. On kuitenkin paikka, josta tieto voisi löytyä.

Maailmakuvaus on kiehtova, iso kaupunki ja paljon pieniä kyläyhteisöjä, paimentolaisia sekä vaeltajia. Katastrofin jälkeinen maailma on yhtälailla kuin ennenkin ennakkoluuloinen ja epätasa-arvoinen, jopa julma. Selviytyäkseen on oltava itsekäs tai niin useimmat luulevat taikauskossaan ja peloissaan. Käärme on kaikkea muuta kuin itsekäs, hän uhraa aikansa sairaille ja kuoleville. Käärme on itsenäinen ja seksuaalisesti aktiivinen ja aloitteellinen, joskaan ei aina itsevarma. Hyvin inhimillinen hahmo siis. Kirjassa on romanssi, joka ei kuitenkaan vie onneksi koko huomiota. Loppupuoliskolla kuvioon astuu myös pieni kaltoinkohdeltu tyttö, jolla on loppuratkaisussa oma osuutensa.

Kirjan rakenne on hieman pätkittäinen, varsinkin alussa tuntuu, että lukisi erillisiä tarinoita, joissa on sama päähenkilö. Tämä tunne kuitenkin vähenee loppua kohti. Tarinassa kuvataan paljon Käärmeen ammatinharjoittamista, käärmeiden käyttöä parannustöihin ja rokottamista. Muutaman kuvauksen jälkeen tähän aiheeseen ei enää löydy uutta. Onneksi kirjailija keskittyy käärmemyrkyn muihin puoliin ja pelottavien tapahtumien jälkeen, kirja saa kohtalaisen lopun. Kirja yllätti positiivisesti ja joudun jälleen kerran toteamaan näiden kirjahyllyssä roikkuvien teosten suhteen, että kyllä niitä kannattaa rohkaistua lukemaan.

sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Adrian Tchaikovsky: Walking to Aldebaran

Adrian Tchaikovskyn Walking to Aldebaran on vuonna 2019 julkaistu pienoisromaani, jossa Gary Rendell -niminen astronautti lähetetään kansainvälisen tutkijajoukon mukana Kuiperin vyöhykkeelle tutkimaan tarkemmin sieltä tehtyä outoa löytöä. Tämän artefaktin odotetaan olevan mahdollisesti madonreikä, jonka toisessa päässä on elämiseen kelvollinen planeetta. Päästyään artefaktille ryhmä kohtaa hyökkäyksen. Rendell selviytyy, mutta päätyy harhailemaan omillaan pitkin artefaktin tunneleita. Hän ei ole kuitenkaan yksin.

Kuuntelin Walking to Aldebaranin äänikirjana, jonka luki kirjailija itse. Olin oikeastaan hämmentynyt koko tarinan ajan. Siinä oli paljon kuvausta ja huumoriakin löytyi kohtalaisesti ja viitteitä populaarikulttuuriin muutamia, mutta silti koko sisältö tuntui tyhjältä. G.Rendell ei saanut ulottuvuutta, eikä hänen ympäristössään ollut mitään kiinnekohtaa. Pienoisromaani yllätti siinä mielessä, että odotin Tchaikovskylta jotain kehittyvää hahmokeskeistä, mutta sitä samaa omaäänistä tarinankerrontaa ei löytynytkään. Meneekö se sitten kirjailijan monipuolisuuden piikkiin, en tiedä. Tarinaa kerrotaan kahdessa aikajanassa, nykyisyydessä ja menneessä, jossa kuvataan mm. ryhmän muita henkilöitä.

Jos kirjaa vertaa esim. Andy Weirin Yksin Marsissa teokseen, jossa niin ikään on yksinäinen kertoja ja vieraat olosuhteet, joihin päähahmon selviytymisyritystä kuvataan huumorilla, Walking to Aldebaran jää auttamatta varjoon. Lukijan kutsuminen Totoksi (”We’re not in Kansas anymore”) on kuitenkin hauska yksityiskohta. Yksi laimeaksi kokemukseksi jäänyt kirja ei kuitenkaan lannista minua, vaan meinaan lukea jatkossakin kirjailijan teoksia. Juuri nyt pidän ehkä tauon ja uppoan jonkun toisen vuosia väliin jääneen kirjailijan tuotoksiin.

perjantai 14. helmikuuta 2020

Ystävänpäivän lukumaraton

Se on taas aika julistaa ystävyyttä ja rakkautta kirjoihin ystävänpäivän lukumaratonilla. Tämä on viides maratonini ystävänpäivään liittyen. Yhteensä maratoneja on takana 20. Tämänkertaista lukumaratonia vetää Kirjan jos toisenkin -blogi ja sinne voi vieläkin ilmoittautua mukaan.

Vähän äkkiseltään keräsin hyllystä pitkään lukemista odottaneita teoksia, mikä on Kirjahyllyn aarteet 2 -lukuhaasteen teemana saada ne luetuksi. Kolme sarjakuvaa, kolme romaania, joista yhden olen jo aloittanut, mutta en ole saanut vielä loppuun. Näillä mennään. Jos jokin ei tunnu sopivalta otan lennossa luettavaksi jotain muuta. Kirjat ei lopu kesken, sen voin vakuuttaa.

Maratonini alkaa pe 14.2.2020 klo 17 ja jatkuu 15.2. klo 17 saakka. Päivitän alle kuulumisia, mutta paljon en keskity kirjoittamiseen, vaan tietysti lukemiseen. Twitterissä päivitykset löytää #lukumaraton -tagin alta.

Tsemppiä kaikille maratoniin osallistujille! Hyvää ystävänpäivää.

Klo 17: Aloitan maratonin Guy Gabriel Kayn Kesäpuulla, jota olen lukenut sivulle 245 saakka. Odotuksistani huolimatta kirja ei ole vetänyt mukaansa niin kuin toivoin, mutta jospa nyt maratonilla saan keskityttyä loppuosaan tarpeeksi hyvin.

klo 21:30 Kesäpuu luettu, sivuja 189 kasassa. Vähän se oli tuskaa. Iltapalan jälkeen siirryn Kapteeni Britanniaan.

klo 23:35 Alan Mooren Kapteeni Britannia luettu ja saldo lisääntyi 208 sivulla. Yhteensä 397 sivua. Seuraavaksi jokunen novelli Ken vainajia muistelee -antologiasta.

klo 8:35 Ken vainajia muistelee on edennyt vajaa 90 sivua ja aamupalan jälkeen lukeminen jatkuu.

klo 11:45 Ken vainajia muistelee -antologia on luettu. Sivuja kirjassa oli 179, joten kokonaissaldo 572. Lounastauko, jonka jälkeen siirryn lukemaan Alan Mooren Vartijoita.

klo 14:55 Vartijat etenee edelleen, kolmannes luettu.

klo 17 Lukumaraton on päättynyt. Ehdin lukea Vartijoita 249 sivua.

Guy Gabriel Kay: Kesäpuu 189 sivua
Alan Moore & Alan Davis: Kapteeni Britannia 208 sivua
Samuli Antila & Markus Harju (toim.) Ken vainajia muistelee ja muita myytillisiä tarinoita 179 sivua
Alan Moore & Dave Gibbons: Vartijat 249 sivua

Yhteensä 825 sivua

keskiviikko 12. helmikuuta 2020

2019 BSFA-palkintoehdokkaat julkaistu

British Science Fiction Association on julkaissut BSFA-palkintojen vuoden 2019 ehdokaslistan. Kategorioiden voittajat valitsee perinteiseen tapaan yhdistyksen jäsenet sekä Easterconiin osallistujat. Tulokset julkistetaan tämän vuoden Easterconissa huhtikuussa Birminghamissa.

Paras romaani
  • Juliet E McKenna – The Green Man’s Foe
  • Emma Newman – Atlas Alone
  • Gareth L Powell – Fleet of Knives
  • Adrian Tchaikovsky – Children of Ruin
  • Tade Thompson – The Rosewater Insurrection
Paras novelli
  • Becky Chambers – To Be Taught, If Fortunate (luettu)
  • Amal El-Mohtar & Max Gladstone – This is How You Lose the Time War
  • Fiona Moore – Jolene
  • Gareth L Powell – Ragged Alice
  • Tade Thompson – The Survival of Molly Southbourne
  • Ian Whates – For Your Own Good
Paras tietoteos
  • Farah Mendlesohn – The Pleasant Profession of Robert A. Heinlein
  • Glyn Morgan & C Palmer-Patel (Eds) – Sideways in Time: Critical Essays on Alternate History Fiction
  • Gareth L Powell – About Writing
  • Adam Roberts – HG Wells: A Literary Life
  • Jo Lindsay Walton – Away Day: Star Trek and the Utopia of Merit
Paras taideteos
  • Aitch & Rachel Vale – Cover for ‘Deeplight’ by Frances Hardinge (UK edition)
  • Chris Baker (Fangorn) – Cover for ‘Wourism and Other Stories’ by Ian Whates
  • Julia Lloyd – Cover for ‘Fleet of Knives’ by Gareth L Powell
  • Charlotte Stroomer – Cover for ‘The Rosewater Redemption’ by Tade Thompson
  • Richard Wagner – Cover for Interzone #284

tiistai 11. helmikuuta 2020

Adrian Tchaikovsky: Dogs of War

Toisen kirja Adrian Tchaikovskylta kuuntelin äänikirjana melkein Guns of the Dawnin (arvostelu) jälkeen. Dogs of War (2017) yllätti (sekin) olemalla melkoisen erilainen kirja kuin edellinen, mutta silti siitä erottuu kirjailijan omaperäinen ”ääni”, joka jo tässä vaiheessa alkaa olla tunnistettavissa.

Rex on geneettisesti muokattu biomuoto, isokokoinen ja luodinkestävä, jota käytetään sodassa tappavana aseena. Hän tottelee isäntää ja pitää positiivisesta palautteesta. Hän on Hyvä Koira, eikä halua olla muuta. Yhdessä Dragonin, Honeyn ja Mehiläisten kanssa hän on käskystä Meksikossa hoitelemassa laitonta anarkiaa. Rexillä ei ole mitään ongelmaa taistella vihollista vastaan, mutta välillä on hämärän peitossa, kuka se vihollinen onkaan. Ja miksi isäntää syytetään sotarikolliseksi? Onko Rexillä ja muilla biomuodoilla oikeutta olla edes olemassa ja mitä tapahtuu, jos hänestä tulee oman itsensä isäntä?

Ensimmäiseksi on sanottava, että äänikirja useilla lukijoilla on hyvin toteutettu. Rexin ääni on loistava! Myös muut lukijat onnistuvat, vaikkakin välillä vihainen, korotettu ääni häiritsee noustessa yli muiden äänitason. Mutta Rexin ääni on matala ja murisevaa lähestyvä, mikä tarinassakin on merkitsevää. Ja lisäksi lukija tekee ynähdyksen, joka on niin hellyyttävä koiran epävarmaa inahdusta muistuttava ääni, että olin ihan myyty.

Tarina alkaa militarisena science fictionina, joka yllättävää kyllä vangitsee heti mukaansa (minulla on hieman ongelmia tämän alalajin kanssa ajoittain). Sävy vaihtuu kuitenkin pikku hiljaa pohtimaan biomuotojen käytön etiikkaa ja laillisuutta, mikä osalle biomuodoista on sisäistynyt jo aiemmin ja selkeämmin kuin Rexille. Vaikka Rex on kohtalaisen älylliseksi ja loogiseksi ohjelmoitu, hänellä on voimakas tarve olla isännän ohjaama. Tchaikovsky kuvaa tätä tarvetta erinomaisen ymmärrettävästi, mikä välillä inhimillistetyssä koirahahmossa aiheuttaa kärsimättömyyttä herättäviä piirteitä. Rex on silti erinomainen hahmo, erilainen mihin olen törmännyt pitkään aikaan. Muissakin biomuodoissa on eläinhahmoille tunnistettavia piirteitä ja ne ovatkin selkeästi kiinnostavampia kuin kirjan ihmiset.

Kirjassa herätetään ajatuksia korkean teknologian valjastamisesta ihmiskunnan palvelukseen luomalla älyllisiä muotoja ja miten niihin pitäisi suhtautua. Kysymys on voiko biomuotojen kanssa elää rinnakkain ilman alistavaa suhdetta. Rex ja hänen kumppaninsa, jotka ovat selkeästi vain konflikteihin luotuja tappajia, ovat edelläkävijöitä, joiden pitää itsekin tajuta asemansa. Vaikka kirja onkin science fictiomaiseen tapaan asiallisen kertova, se pääsee myös liikuttamaan. Tarinan juonessa on muutamia käänteitä, mutta se johdattaa lukijaa kuitenkin aika suoraviivaisesti lopputilanteeseen. Guns of the Dawn on Tchaikovskyn kirjoista täyteläisempi juoneltaan kuin Dogs of War, mutta saatoin pitää jälkimmäisestä ehkä jopa hieman enemmän. Suositeltava teos. Erityisesti äänikirjana. Ja miksihän Adrian Tchaikovskya ei ole koskaan suomennettu?

sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Adrian Tchaikovsky: Guns of the Dawn

Adrian Tchaikovsky on kirjailija, josta olen ollut tietoinen vähintään 10 vuotta. En vain ollut kiinnostunut hänen 10-osaisesta Shadows of the Apt -sarjastaan. 2015 ilmestyi standalone Guns of the Dawn, jonka tänä vuonna päätin ottaa luettavakseni ihan vain kirjailijaan tutustuakseni. Koin totaalisen yllätyksen. Liitän kirjan Aikamatka-lukuhaasteeseen kohtaan 9. Sota-ajasta kertova kirja.

Denland ja Lascanne ovat olleet sopuisat naapurimaat, mutta nyt Denlandin kuningas on surmattu ja he syyttävät siitä naapureitaan. Syttyy sota, joka vaatii lascannelaisia sotilaita enemmän ja enemmän, eikä kuninkaan maagitkaan riitä. Myös naiset kutsutaan sotaan ja yksi heistä on nuori säätyläisnainen Emily Marshwic, jonka veli ja isosiskon aviomies ovat jo sodassa. Sotaa käydään soisella alueella, jossa suokansa on sotivien joukkojen välissä. Kumpikaan ei halua vahingoittaa kolmatta osapuolta, mutta sodalla ei tunnu tulevan loppua. Emily joutuu tahtomattaan vaa’ankielen asemaan.

Pääyllätys kirjassa oli kertojaääni, joka tulvahti päähäni kuin Jane Austenin romaanista. Teoksen päähahmo on alussa elizabethbennetmäinen kodin ylläpitäjä, kun miehet ovat sodassa. Hänen turhamainen pikkusiskonsa ajattelee vain ulkonäköään ja sopivia kosijoita, joille flirttailla ja isosisko on raskaana oleva kodin hengetär. Reilu 650-sivuinen kirja etenee yli sata sivua ennen kuin naiset kutsutaan sotaan. Sitä ennen on tutustuttu sopiviin miesehdokkaisiin tai antimiesehdokkaisiin ja kuninkaaseen. Sota on kuvausta paitsi taisteluista, sotastrategiasta ja niiden lukuisista käänteistä, myös kuvausta ystävyydestä ja kumppanuudesta mitä raskaissa olosuhteissa syntyy. Sodan kuvaus ei pääse missään vaiheessa pitkästyttämään, sen verran moninaisia sen tapahtumat ovat.

Emily on itsenäinen hahmo, mutta ei liian täydellinen ollakseen ärsyttävä. Kirjassa on kuitenkin romanttisiin aspekteihin liittyviä kuvioita, jotka saivat minut jännittämään joudunko nakkaamaan kirjan kuvainnollisesti seinään. Onneksi Tchaikovsky osoittautui sen verran herkäksi tilanteen tunnistajaksi, että teki lopulta erinomaisia ratkaisuja. Osa niistä ei välttämättä yllättänyt, mikä sinänsä ei haitannut lukukokemusta. Annan joka tapauksessa kirjailijalle papukaijamerkin siitä miten hän saatteli tarinan loppuun.

Guns of the Dawn on varsin vetävä kirja, joka minulle oli jotain muuta kuin osasin edes odottaa. Se herätti halun tutustua Tchaikovskyn muihin teoksiin, joita hänellä tuntuu riittävän jopa neljän kirjan vuosivauhtia. Keskityn näin alkuunsa ainakin yksittäisiin kirjoihin ja katson, josko myöhemmin sarjatkin alkaa kiinnostaa. Voin suositella Guns of the Dawnia vaivattomasti. Älkää antako nimen hämätä liikaa.

perjantai 31. tammikuuta 2020

Mervyn Peake: Gormenghast – Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 10

Klassikkohaasteen #10 kirjaksi valitsin goottilaisen kirjallisuuden klassikon Mervyn Peaken Gormenghastin (1950), joka on kirjasarjan toinen osa ja täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Ensimmäisen osan, Titus Groanin (arvostelu) luin jo reilu kahdeksan vuotta sitten, joten on enemmän kuin aika tarttua kakkososaan. Kuten aiemminkin olen todennut, Gormenghast-trilogiaa voi pitää yhtenä merkittävimmistä genren vielä suomentamattomista klassikoista. Toivottavasti sekin ihme joskus vielä nähdään, että sarja ilmestyy suomeksi. Liitän kirjan lisäksi Kirjahyllyn aarteet 2 -lukuhaasteeseen sekä Aikamatka-lukuhaasteeseen kohtaan 22. 1950-luvulla ilmestynyt tai 1950-luvulle sijoittuva kirja.

Titus Groan, 77. jaarli (kreivi) ja Gormenghastin linnan lapsi-isäntä kaipaa vapautta, irti niistä ennalta sanelluista kahleista, joita hänen asemansa vaatii. Titus ihannoi entisen lastenhoitajansa aviotonta ja villiä lasta, kasvattisisartaan, jonka perässä hän samoilee Gormenghastin metsissä. Linnan tohtorin sisar Irma Prunesquallor on päättänyt mennä naimisiin, mutta rima puolison suhteen on korkealla. Hän kutsuu koulun opettajat valintajuhlaan ja löytääkin sopivan partnerin Bellgrovesta. Samaan aikaan Steerpike hamuaa yhä kasvavaa valtaa linnassa ja surmaa sen saavuttaakseen vahingoittuen myös itse. Irman tohtoriveli alkaa epäillä Steerpikea julmuuksista ja kertoo epäilystään myös Titusin äidille kreivitar Gertrudelle. Steerpiken tilanne käy ahtaammaksi.

Gormenghastin synkkä linna ja synkät tapahtumat saavat vastapainoa toisessa osassa. Irma Prunesquallorin naimissuunnitelmat ovat komediallisia ja Peake luo parin, joka on sekä tuskastuttavan epäonnistunut, mutta samalla ironisen huvittava. Melkein kuin kotimaisesta mustavalkoelokuvasta konsanaan. Myös koulun opettajat ovat kisailussaan varsin huvittavia, jos myös ärsyttäviä. Vuodet ovat vierineet ja Titus on kasvanut. Kirja vie hänet lapsuudesta nuoruuteen. Ailahteleva Fuchsia-sisko on lähinnä melankolinen, mutta tärkeä henkilö Titusille, vaikkakin hänen osuutensa kirjassa on pieni. Hän on kuitenkin hahmo, josta kohtaan tunsin sympatiaa ensimmäisessä osassa, eikä tilanne tässäkään muuttunut toiseksi. Minun olisi samassa suhteessa pitänyt tuntea sympatiaa myös kasvavaa Titusia kohtaan, mutta jokin puuttui. On sanottava, että ilman siskoaan tai tohtoria Gormenghast olisi tehnyt Titusista selvää.

Kuten Titus Groanin yhteydessä pelkäsin, Steerpiken rooli muuttui karmaisevaksi. Eläydyin joihinkin kohtauksiin voimakkaasti ja yksi lause Steerpiken tekojen yhteydessä ei jätä minua rauhaan. Peaken edelleen verkkainen kerrontatapa on hienon kuvaavaa ja kieltä on nautinto sekä lukea että kuunnella. Nykynäkökulmasta se on ehkä vanhahtavaa, mutta pidin siitä kuitenkin erittäin paljon.

Gormenghastin tarina on muunnettu moneen muotoon, radiokuunnelmaksi, tv-sarjaksi, teatteriesitykseksi ja oopperaksi. Tarina on inspiroinut useita kirjailijoita, kuten M. John Harrisonia, Michael Moorcockia, China Mievillea ja George R.R. Martinia. Löysin juutubesta koko 4-osaisen tv-sarjan ja aloitin katsomisen silläkin uhalla, että se on kirjan lukemisen jälkeen surkea pettymys. Näyttelijöinä sarjassa on mm. Jonathan Rhys Meyers, Celia Imrie, Ian Richardson, Christopher Lee, Richard Griffiths, John Sessions, Fiona Shaw, Zoë Wanamaker, Stephen Fry ja Martin Clunes. Eli iso kaarti erinomaisia näyttelijöitä. Valitettavasti tv-sarja osoittautui todellakin karmeaksi kokemukseksi, enkä saanut katsottua sitä lopulta kuin vajaa puoli tuntia. Jotkut teokset on parempi kokea vain kirjallisina.

torstai 30. tammikuuta 2020

Kirjabloggaajien klassikkohaaste osan 10 koonti

Kirjabloggaajien 10. klassikkohaasteeseen ilmoittautui mukaan 29 osallistujaa. Tähän postaukseen voi kommenttikenttään laittaa linkin omaan klassikkopostaukseensa, jotka sitten kerään listaksi ja lukuvinkiksi yhteenvedon kera haasteen päätyttyä 31.1. Somessa käytetään tunnusta #klassikkohaaste ja kaikenlainen klassikkopöhinä on suotavaa.

Seuraavan klassikkohaasteen #11 vetää Jane Kirjan jos toisenkin -blogista.

Lista luetuista klassikoista haasteessa #10:

Douglas Adams: Linnunrata - Bibliofiilin päiväunia

Jane Austen: Kasvattitytön tarina – Tarukirja

Ray Bradbury: Fahrenheit 451 – Oksan hyllyltä

Charlotte Bronte: Kotiopettajattaren romaani – Lasisipulissa

Emily Brontë: Humiseva harju - Kaikkia värejä

Octavia E. Butler: Aamunkoitto – Yöpöydän kirjat

Geoffrey Chauser: Kanterburyn tarinoita - Jokken kirjanurkka

Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut – Tuulevin lukublogi

Anne Frank: Anne Frankin päiväkirja – Tuijata

Elizabeth Gaskell: North and South – Kirjojen pyörteissä ja Jotakin syötäväksi kelvotonta

Natalie Goldberg: Luihin ja ytimiin - Nannan kirjakimara

Ernest Heminway: Kenelle kellot soivat – Kirja vieköön!

Patricia Highsmith: Carol – Todella vaiheessa

Zora Neale Hurston: Their Eyes Were Watching God – Kirjaluotsi

John Irving: Kaikki isäni hotellit – Kirjan jos toisenkin

Shirley Jackson: We Have Always Lived in the Castle – Kartanon kruunaamaton lukija

Eeva Joenpelto: Vetää kaikista ovista - Kirjan pauloissa

Maria Jotuni: Huojuva talo – Kirjakaapin kummitus

D.H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja – Kirjasähkökäyrä

Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen – Luettua elämää

Mary Marck: Eevan luokka - Kirjojen elämänmullistava taika

L.M. Montgomery: Runotyttö maineen polulla - Kirjakaapin avain

Vladimir Nabokov: Lolita - Donna mobilen kirjat

Tytti Parras: Jojo – Kulttuuri kukoistaa

Mervyn Peake: Gormenghast - Taikakirjaimet

Jules Verne: Majakka maailman laidalla – Kuunnellut äänikirjat

Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva – Aukeamia

Kalle Päätalo: Ihmisiä telineillä – Kirsin Book Club
Kalle Päätalo: Nuoruuden savotat

Kalle Päätalo: Miinoitettu rauha

Kalle Päätalo: Reissutyössä

Kalle Päätalo: Hyvästi Iijoki

Kalle Päätalo: Kirjeitä Iijoelle

Ritva Ylönen: Kirjailijan elämä

Antti Heikkinen: Kallio-poika
Klassikkohaasteen kierroksella 10 luettiin 35 klassikkoa 29 eri blogissa. Kalle Päätalo -teema teki kirjailijasta luetuimman tällä kertaa ja myös Elizabeth Gaskellin North and South pääsi kahden lukijan listalle. Kiitos osallistujille ja kohti uusia klassikoita heinäkuussa!

lauantai 18. tammikuuta 2020

Iain M. Banks: Tähystä tuulenpuolta

Yhtä-äkkiä onkin vierähtänyt kahdeksan vuotta siitä, kun viimeksi luin Iain M. Banksin Kulttuuri-sarjan kolmannen osan. Kuinka tässä näin on käynyt? Toki tässä välissä olen lukenut pari muuta Banksin kirjaa, mutta silti. Tähystä tuulenpuolta on The Culture-sarjan kuudes osa (Look to Windward, 2000), mutta neljäs suomennettu osa (2004). Jostain syystä sarjasta jätettiin kaksi väliosaa suomentamatta. Nyt kun vihdoin sain luettua Tähystä tuulenpuolta hyllystäni, liitän sen mukaan Kirjahyllyn aarteet 2 -lukuhaasteeseen. Lisäksi liitän kirjan Aikamatka-lukuhaasteen kohtaan 3. Kirja, jossa on eri aikatasoja.

Idiran ja Kulttuurin välisessä sodassa 800 vuotta sitten kahden räjähtäneen tähden ja sen vuoksi miljoonien tuhoutuneiden henkien kunniaksi Masaqin kiertoratamaailmassa järjestetään muistojuhla, johon on tilattu kuuluisalta cheliläiseltä säveltäjältä Zilleriltä sinfonia. Ziller elää omaehtoisessa maanpaossa kiertoratamaailmassa eikä ole lainkaan ilahtunut, kun saa kuulla, että hänen kotimaailmastaan saapuu lähettiläs Quilan suostuttelemaan häntä palaamaan takaisin kotiin. Kastijärjestelmäinen Chel kävi raakaa sisällissotaa kastien poistamiseksi, mikä epäonnistui. Jälkeenpäin Kulttuuri tunnusti aloittaneensa sodan ja pyysi sitä anteeksi. Pinnan alla anteeksiantoa ei kuitenkaan hyväksytty, vaan laadittiin suunnitelmat kostosta. Kun sodassa puolisonsa menettänyt Quilan saapuu Masaqiin on jännitteet viritetty puoleen ja toiseen.

Tähystä tuulenpuolta liikkuu laajoissa ympyröissä esitellen pitkien välimatkojen päässä olevia tapahtumia ja useissa aikatasoissa. Kerronta on siis Banksille tyypilliseen tapaan epälineaarinen. Päähenkilön Quilanin kohdalla kuljetaan ainakin kolmessa eri aikatasossa, joiden avulla hahmon fyysinen ja psyykkinen tila saa laajan perspektiivin ja motiivin. Quilan on jokseenkin poikkeava sotilas, ja minulla oli välillä ongelmia pysytellä hänen psyykeensä tasolla. Oli kuitenkin hienoa, että hän lajina poikkesi tavanomaisesta. Quilanin ja Zillerin välinen tapaaminen, jota koko ajan yritettiin järjestellä, sai välillä komediallisia piirteitä siitä kuinka Ziller pakoili Quilania ja Kulttuurin isännät yrittivät kohteliaasti palloilla kahden vieraan toiveiden mukaisesti. Homomdanilainen kolmemetrinen Kabe Ischloear, jota saattoi erehtyä luulemaan patsaaksi oli erinomainen lisä henkilökaartiin.

Kulttuurin alusten nimet kiinnittävät aina huomiota ja muutamia kivoja tässäkin osassa esiintyi. Välillä Banks innostui jopa revittelemään aiheella parin sivun verran. Myös uskomattoman isot hirviösaurukset oli huikeita asuinalueineen ja niissä oli ihmeentuntua, vaikkakin jäivät tarinallisesti jokseenkin irrallisiksi. Vaikka pidin Tähystä tuulenpuolta -kirjasta, se tuntui juoneltaan laimeammalta kuin aiemmat Kulttuurin osat. Eikä edes loppu vakuuttanut minua tällä kertaa. Plussaa on jälleen hieno maailmanluonti ja kekseliäät hahmot. Aion jatkaa sarjan lukemista kevyellä tahdilla. Olisi kiva, jos koko sarja olisi suomennettu, mutta pitänee lukea väliin jääneet osat jossain vaiheessa englanniksi.

keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Ursula K. Le Guin: The Farthest Shore

Aloitin viime vuoden alussa Ursula K. Le Guinin Maameren tarinoiden uudelleenluvun alkuperäiskielisenä. Etenin kahden ensimmäisen osan verran, joita luin Charles Vessin kuvittamasta 50-vuotis juhlapainoksesta. Ajatuksiani A Wizard of Eartseasta löytyy täältä ja The Tombs of Atuanista täältä. Tämä vuosi alkoi sarjan kolmannella osalla, vuonna 1972 julkaistulla, The Farthest Shore (Kaukaisin ranta, 1977). Liitän kirjan Joka päivä on naistenpäivä -klassikkohaasteeseen (jatkettu 2020) sekä myös Aikamatka-lukuhaasteeseen kohtaan 24. 1970-luvulla ilmestynyt tai 1970-luvulle sijoittuva kirja.

Sparrowhawk eli Ged on palannut Roken velhojen kouluun pitkien kokemustentäyteisten vaellusvuosien jälkeen ja on nyt arkkimaagi. Enlandin prinssi Arrenin mukana saapuu hälyttäviä uutisia pahan noususta läntisillä mailla. Taikuus on katoamassa, ihmiset unohtavat ammattitaitonsa ja apatia ja hulluus lisääntyy. Arren mukanaan Sparrowhawk lähtee kukistamaan pahuutta ja kohtaamaan menneisyyttään, mikä vie hänet vaarallisille alueille, joilla lohikäärmeetkin ovat voimattomia.

Tarina on isolta osalta prinssi Arrenin kasvutarina viisaan velhon rinnalla. Pidän asetelmasta, että Arren itsessään ei ole velho-oppilas, vaan hänen on selviydyttävä muilla keinoilla ja usein myös kyseenalaistettava ja löydettävä omat kykynsä. Monella tapaa tämä kirja muistuttaa olevansa Harry Potter -sarjan edeltäjä, varsinkin The Half-Blood Princessä (arvostelu) on vastaavasti nuoren pojan matka vanhemman velhon kanssa, olkoonkin, että Harry on velho, hänen on silti löydettävä itsestään keinot selviytyä.

Gedin ja Arrenin välillä on useita humoristisia kohtauksia, sillä poika on tiedonjanoinen ja Ged pohtii mielellään asioita omassa hiljaisuudessaan.
"In Enlad," said Arren after a while, "we have a story about the boy whose schoolmaster was a stone."
"Aye? . . . What did he learn?"
"Not to ask questions."
Sparrowhawk snorted, as if suppressing a laugh, and sat up. "Very well!" he said. "Though I prefer to save talking till I know what I’m talking about."
Oli aika jolloin Ged oli itse malttamaton poika vanhemman hiljaisen Ogion-velhon opissa ja aika suorasanaisesti valitti, ettei ole oppinut vielä mitään.

Olin unohtanut ensimmäisestä lukukerrasta, missä määrin lohikäärmeet esiintyy kirjassa. Olin iloisesti muistutettu. Lohikäärmekategoriassa Le Guinin otukset kuuluvat villeihin ja vaarallisiin, jotka kommunikoivat erittäin harvojen ihmisten kera. Lohikäärmeiden lisäksi tarinassa päässään vilkaisemaan Maameren saariston läntisiin osiin, niiden poikkeaviin sääolosuhteisiin ja omalaatuiseen merellä asuvaan kansaan. Pidin myös tavasta miten Le Guin päätti tarinan jättäen tulevaisuuden mysteeriksi, tavallaan cliffhangeriin tai mielikuvituksen varaan. Onneksi on seuraava osa, Tehanu, jo odottamassa.


sunnuntai 12. tammikuuta 2020

J.K. Rowling: Harry Potter and the Half-Blood Prince

Voi hyvänen aika, kuinka aika kuluu nopeaan. Luin Harry Potter and the Half-Blood Princen (2005) Pottereiden uusintalukukierroksella jo viime heinäkuussa osana Pottermaratonia 2019. On aika kertoa ajatuksiani siitä. Luin kirjan ensimmäisen kerran heinäkuussa 2005, jolloin ostin sen keskiyön julkaisutapahtumasta Oulussa. Voi sitä jännitystä, kun koko maailma odotti yhtä aikaa kirjan julkaisua! Ajoin kirjan saatuani kotiin, mutta enhän minä malttanut odottaa matkan kestämää paria tuntia, vaan aloittelin lukemisen yön hiljaisessa liikenteessä jo autossa. Hups. Ajoin kyllä varovaisesti.

Nyt se on virallista. Voldemort on palannut ja hänen kannattajajoukkonsa on kasvanut ja entistä näkyvämpi. Julmuudet näkyvät jo jästimaailmassakin. Harry palaa takaisin Tylypahkaan, mutta tänä vuonna hänen opintosuunnitelmaansa kuuluu poikkeuksellisesti yksityistunnit itseltään Albus Dumbledorelta ja uudella opettajalla, Horace Slughornilla on merkittävä vaikutus lukuvuoden tapahtumiin. Harrylle alkaa vihdoin valjeta mitkä ovat panokset taistelussa Voldemortia vastaan.

Muistan pitäneeni Half-Blood Princeä ”kevyempänä” kirjana kuin edeltäjäänsä Order of the Phoenixia, ehkä siinä esiintyvien romanttisen kuvioiden vuoksi. Toisaalta kirjan loppuosa masensi minut ja olin kutakuinkin siinä tilassa parisen viikkoa. Aika tuo perspektiiviä tarinaan ja olen usein joutunut muuttamaan näkemyksiäni ja tuntemuksiani uudelleenluvun jälkeen. Näin myös nyt. Half-Blood Prince sisältää toki keveitä osioita ja huumoriakin, mutta se on silti synkkä kirja. Ihmisiä kuolee ja maailma muuttuu pelottavammaksi. Propagandakoneisto jyllää.

Harryn kannalta ollaan todellisessa taitekohdassa. Hän on tarpeeksi vanha, jotta tapahtumat eivät vain tule vastaan, vaan niitä kohti pyritään. Albus Dumbledore alkaa odottaa häneltä ymmärrystä ja toimia, asioita, joilta hän on aikaisemmin pyrkinyt suojelemaan Harrya. Tämä oli tietenkin odotettavissa edellisen kirjan lopun keskustelun jälkeen. Vaikka Harry ei ole lähelläkään Dumbledoren vertainen, hän saa osakseen vanhemmalta velholta kunnioitusta ja luottamusta. Harry on yhä kehitysvaiheessa, mutta välillä osoittaa jo teinikäytöksen sijaan kasvavansa aikuiseksi. Severus Snape – mitä minä sanoisin. Minulla olisi tästä hahmosta keskustelemista Rowlingin kanssa.

Half-Blood Princessä on paljon juonikuvioita ja uusia ihmeellisiä käsitteitä, taikuutta sekä esineitä. Se on potterversumin aarreaitta, joka lumoaa. Erityisesti ihastuin välähdyksiin menneestä. Potterversumilla on ollut tarinassa aina menneisyys ja historia syvästi mukana, mutta tässä se herää eloon niin kiehtovana, että hykertelen vielä vuosien jälkeenkin.

Nyt on jäljellä enää sarjan viimeinen osa uudelleenlukua vailla. Olo muuttuu jo ennen lukemista haikeaksi.

Koska olen päättänyt olla omapäinen klassikkomääritelmän kanssa, liitän kuudennen Potter-kirjan Joka päivä on naistenpäivä -klassikkohaasteen kirjojen joukkoon. Teoksella on laaja vaikutus genreen ja se on kirja, joka luetaan sukupolvesta toiseen.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...