torstai 31. joulukuuta 2015

Rauhaa maailmaan -lukumaraton 2015-2016

Olen tänä vuonna käynyt läpi 2 lukumaratonia ja päätin ajoittaa kolmannen vuodenvaihteeseen siten, että se yhdistää vuodet 2015 ja 2016. Tällä kertaa bloggareiden lukumaraton on nimeltään "Rauhaa maailmaan" ja sitä emännöi Pinon päällimmäinen -blogi. Maratonin pituus on osaltani 42 tuntia aiemman 24 tunnin sijaan. Aloitan maratonin 31.12. klo 00.01 ja päätän 1.1. klo 18.01

Tällä kertaa poikkean maratonkaavastani, enkä ole kerännyt itselleni useita kirjoja luettavaksi. Annan itselleni rauhan lukea yhtä kirjaa ja se on Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki. Ostin kirjan jo aiemmin syksyllä. Yhden kerran sen aloitinkin, mutta keskittymiskyky ei riittänyt - mihinkään lukemiseen. Maratonin teeman mukaisesti ja pienimuotoisesti aion nyt kuitenkin ottaa hieman lukurauhaa. Uskon Kudottujen kujien kaupungin olevan kirjan, jolla tämä maraton onnistuu. Ja jos saan kirjan loppuun ennen kuin aika on täysi, päätän seuraavasta luettavasta vasta sitten. Pois kiireet ja paineet ja sivumäärien tavoittelut. On aika pysähtyä ja upota kirjaan. Päivittelen blogitekstiä verkkaiseen tahtiin.

31.12.2015 klo 00:01 maraton alkaa. Avaan Kudottujen kujien kaupungin ja aloitan luvusta 1: "Uneksin saaresta yhä." 

klo 01:25 Olen neljännen luvun alussa ja uni alkaa vaatia omakseen...."sillä nukkuminen on rajattava kiinteiden seinien sisälle, sitä ei voi laskea vapaana vaeltamaan." Miksei? Minä haluaisin laskea... Kiehtovia mysteerejä, salaperäisyyttä ja selittämättömiä asioita, jotka avautunevat tarinan edetessä. Tähän mennessä Kudottujen kujien kaupunki on ollut hienoa kerrontaa.

klo 09:50  Huomenta. Lukumaraton jatkuu aamutoimien ohessa.

klo 14:10 Hitaasti, mutta varmasti tarina etenee. Uusia kysymyksiä herää koko ajan lukiessa. Aloitan luvun 7.

klo 17:00 Vastausten aika, kirja on ylittänyt puolen välin. Nyt ehti tulla välillä sama tunne minkä koin Teemestarin kirjassakin, ähky. Kieli on kaunista ja lauseet kuvailevia, mutta välillä liika koruilu on yksinkertaisesti liikaa. On aika pitää pieni paussi ja nostaa verensokeria.

klo 20:10 Kudottujen kujien kaupunki päättyi. Luin ajan kanssa ja se oli sen arvoista ajankäyttöä. Kun kerran sain vielä tälle vuodelle yhden kirjan loppuun, päivitän tilastot ja edellisen postauksen tekstit ja kuvat. Sitten mietin mitä seuraavaksi lukisin maratonissa.

klo 20:55 Robin Hobb ja Fool's Quest. Kohta. Vihdoin.

klo 21:43 Olen lukenut vasta ensimmäisen luvun alun ja jo nyt on kyyneleet silmissä. Saa nähdä mitä tästä tulee.

klo 23:55 Vuodenvaihde lähestyy ja samoin 24 tunnin välietappi. Taitaa olla jotain 400 sivua luettuna, eli tahti on todella hitaampi kuin normaalissa 24 tunnin maratonissa, jossa luen yleensä tuplasti tämän verran. Nyt otan kuitenkin rennosti, mikä sopii tähän hetkeen ja valitsemiini kirjoihin loistavasti. 18 tuntia jäljellä.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

1.1.2016 klo 02:20 80 sivua Fool's Questista luettuna (ekirja, jossa 755 sivua). En malta lopettaa, vaikka yö on jo pitkällä. Jatkan kunnes silmät ei pysy auki.

klo 04:20 Yhä luen Fitz ja Fool eivät päästä otteestaan.

klo 12:20 Uni vaati omansa vuoden ensimmäisenä päivänäkin. Jatkan haastetta Fool's Questissa 200 sivun paikkeilta eteenpäin vielä vajaan 6 tunnin ajan.

klo 18:01 Lukumaraton päättyy. Viimeisen tunnin ajan olen jo puuhastellut muuta, joten sivumäärä Fool's Questista jäi 264 sivuun. Siihen kun ynnää Kudottujen kujien kaupungin 335 sivua, lopputulokseksi tulee 597 sivua. Se on enemmän kuin mitä olen viimeisten usean kuukauden aikana saanut luetuksi, ja olen siksi tyytyväinen, että into jälleen löytyi. Jatkan luonnollisesti Hobbin kirjan lukemista loppuun saakka.

Kiitos sannabananalle maratonemännyydestä ja yleensä houkuttelusta mukaan. Tästä se vuosi lähti käyntiin.

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Katsaus kirjavuoteeni 2015

Blogini täytti tänä vuonna 7 vuotta. Se on saavutus, jota tosin varjostaa se seikka, että olen tänä vuonna lukenut vain 52 teosta, joista suuri osa on ollut sarjakuva-albumeja. Blogiin asti lukemistani on päätynyt 31. Kuten varmaan olette huomanneet, monien kuukausien aikana Taikakirjaimissa on ollut hyvin hiljaista. Eipä tämä ole ensimmäinen kerta elämässä, kun lukemista tulee harrastettua vähemmän kuin muita harrasteita, eikä varmaan jää viimeiseksikään. Elämä vie.

52 teoksesta saa kuitenkin aikaiseksi tilastokäppyröitä, joten sellaiset väsäsin.


Kuten viime vuonnakin, mitä vähemmän luen, sen taipuvaisempi olen tekemään valintoja mieskirjailijoiden hyväksi, koska miestarjontaa on genrepuolella enemmän, ja se on helposti saatavissa. Viimevuotinen toistui myös kielen suhteen, sillä kun on vähän aikaa, lukee nopeampaa tekstiä eli tässä tapauksessa suomenkielistä ja sarjakuvia.


Nopealukuisuus vaikutti puolestaan siihen, että valitsin suomenkieliset ja sarjakuvat paperisina versioina, tosin, eipä noita vanhempia kirjoja ja sarjakuvia meillä sähköisinä versioina saakaan.


Aika laidasta laitaan on jälleen koluttu vuosikymmeniä tälläkin vähäisellä lukumäärällä, vain muutama vuosikymmen on jäänyt seurattavista väliin. Siitä erikoinen vuosi, että tämän vuoden alkuperäiskielisten uutuuksien lukeminen on jäänyt todellakin väliin. Onneksi käännöksiä on jokunen tullut kahlattua läpi. Minun osalta saattaa kirjakategorian Hugo-nimeämiset jäädä melkoisen vähille 2016.


Luin keskimäärin reilut 4 teosta kuukaudessa, mutta kuten yllä grafiikka kertoo, on tilanne ollut erittäin pyrähdysmäinen muutaman kuukauden osalta. Ja sitten on noita surkeita nollia.

Osallistuin tänä vuonna kolmeen haasteeseen, ja lopputuloshan on tietenkin heikko. 2015 aakkoshaasteessa pääsin H-kirjaimeen. Mutta ei hätää, haaste jatkuu 2016 (ja tarvittaessa 2017). I Spy Challengessa sain luettua 8 kategoriaa 25:stä. Ei hyvä, mutta jatkanpa sitäkin haastetta 2016 puolelle. Elämäkertahaasteeseen luin kaksi kirjaa, eikä siinä ollut minimitavoitetta, joten oletan, että homma tuli hoidettua niin sanotusti kotiin rimaa hipoen. Pari lukumaratonia tuli vedettyä läpi helmi- ja elokuussa ja niiden anti pitkälti pelastikin tämän vuoden lukumäärän.

Vaikea sanoa mitä tuleva vuosi tuo. Epäilen, että lukemisteni määrä pysyy alhaisena, mutta katsotaan. Eiköhän tuota jokunen teos mahdu aikatauluun. Joka tapauksessa, tänäkin vuonna lukemieni teosten joukossa oli sellaisia, jotka olivat ehdottomasti lukemisen arvoisia ja jopa yllättävästi. Jokaisesta olen iloinen.

Mukavaa lukemisen vuotta kaikille 2016 ja kiitos kaikille, jotka vierailitte blogissani tänä vuonna!

tiistai 22. joulukuuta 2015

Valérian ja Laureline -sarjakuva, albumit 1-5

Valérian ja Laureline -sarjakuva tuli minulle vastaan niinkin myöhään kuin tänä vuonna, kun kuulin sen perusteella tehtävästä elokuvasta (Kirjasta elokuvaksi – tulevaa tuotantoa 5), joka on merkitty tällä hetkellä IMDb:een nimellä Valérian and the City of a Thousand Planets. Tutustuin sarjakuvaan elokuun lukumaratonissa kun luin kaikki suomennetut albumit yhtä lukuunottamatta. Kyseessähän on siis ranskalaisten Pierre Christinin käsikirjoittama ja Jean-Claude Mézièresin piirtämä avaruusseikkailusarja, joka sai ensiesiintymisensä vuonna 1967. Suomeen sarjakuva kantautui 1973, mutta ensimmäinen albumi ilmestyi vasta 1991.

Sarjakuvan päähenkilöt ovat aika-avaruusagentit Valérian ja Laureline, jotka ovat lähtöisin tuhon jälkeen jälleenrakennetun Maan Glaxityn kaupungista vuonna 2720 ja tittelimäärittelynsä mukaisesti pystyvät liikkumaan niin avaruus- kuin aikaulottuvuudessa ratkoen ja selvittäen erinäisiä ongelmia. Sarjassa käsitellään enemmän tai vähemmän vakavia aiheita ja teemoja, ja huumoriakin löytyy sopivassa määrin.

Tässä käyn läpi viisi aikajärjestyksessä ensimmäistä albumia.

Pahat unet -albumi (1991) koostuu kolmesta tarinasta: Pahat unet, Suuri keräilijä ja Merkillisiä näytteitä. Ensimmäisessä tarinassa ihmiset käyttävät aikaansa Unipalvelun hallitsemien unien uneksimiseen. Valérian lähtee selvittämään 1000-luvulle kuka sabotoi unia ja kohtaa maalaistytön Laurelinen, joka pelastaa hänen henkensä. Laureline ei olekaan ihan kuka tahansa tavis ja Valérian päätyy ottamaan hänet mukaansa 2700-luvulle. Suuressa keräilijässä Valérian joutuu magneettiseen ansaan ja joutuu vastakkain eri avaruusolentoja kokoelmiinsa keräilevän olennon kanssa.  

Merkillisiä näytteitä -tarinassa kumppanukset tutkivat outoa planeettaa, jolla on useita avaruusaikavyöhykkeitä, joiden vääristymät asettaa seikkailijat vaaraan. Minulla meni hetki aikaa sopeutua piirrosjälkeen, eikä Valérianin hahmokaan innostanut, mutta tarinoissa oli nostetta, varsinkin viimeinen on hauska mm. Laurelinen ottaessa uuden ikävaiheen.


Liikkuvien vetten kaupungissa (1993) Pahoissa unissa esiintynyt rikollinen Xombul palaa kuvioon ja häntä jahdataan vuoden 1986 New Yorkiin, aikana jolloin maapallo ovat romahtamassa. Kolmannessa albumissa Tuhannen planeetan valtakunnassa (1994) Valérian ja Laureline joutuvat kiipeliin Syrten kaupungissa ajannäyttäjän vuoksi. Heille paljastuu uskonnollisten temppelien uumenista kaupungin johtajien synkkä salaisuus. Välillä tunsin olevani hieman hukassa tarinan kanssa Liikkuvien vetten kaupungissa, eikä kumpikaan näistä albumeista aiheuttanut kovinkaan suurta innostusta.


Auringoton planeetta on uusinta painos (1995) Karannut planeetta -albumista (1975). Tarina sijoittuu tutkitun maailmankaikkeuden rajapyykille, radaltaan suistuneelle planeetalle sodan keskelle. Parivaljakon tehtäviin kuuluu yrittää pelastaa planeetta törmäämiseltä ja lopettaa eri sukupuolten välinen sotatila. Paluu Alflololille (1976) -albumissa teollisuuskolonia Teknorog joutuu kaaokseen, kun sen kauan sitten planeetalta poistuneet alkuperäisasukkaat palaavat takaisin vaatimaan Alflololin nimellä aiemmin tunnettua kotiplaneettaansa takaisin itselleen. Valérianille ja Laurelinelle jää visainen tehtävä saattaa nykyiset ja entiset asukkaat sopuisaan yhteiseloon.






Auringoton planeetta oli kiinnostavampi kuin aiemmat osat, mutta vasta Paluu Alflololille sai minut oikeastaan näkemään tarinoissa aikakautensa ylittävän edistyksellisen idean. Laurelinen hahmo alkoi kiinnostaa entistä enemmän.

Olen joutunut käymään albumeja uudelleen läpi, sillä useita kuukausia sitten kertaalleen putkeen luetut tarinat tuppaavat sekottumaan keskenään yhdeksi sekamelskaksi. Alku ehkä oli hieman tahmeaa Valérianin ja Laurelinen parissa, mutta jatkoin seuraaviin albumeihin innoissani. Niistä myöhemmin erikseen.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...