Hugh Howey: Hiekka

Luin Hugh Howeyn Siilo-sarjaa englanniksi vuosina 2012-2013, jolloin kirjailija oli juuri siirtynyt indiekirjoittamisesta kustannusyhtiön leipiin, ja kävin myös Helsingin kirjamessuilla 2013 kuuntelemassa mitä sanottavaa hänellä oli silloin erikoisella tavalla käynnistyneestä urastaan. Sittemmin kirjailija on hieman unohtunut, enkä ole saanut kuluneen viiden vuoden aikana luettua Siilon viimeistä osaa, Dustia (Kohtalo). Nyt luin kuitenkin erillisen tarinan, Hiekka (suom. 2016), joka alun perin on ilmestynyt Siilon tapaan useassa osassa vuosina 2013-2014.

Hiekka on dystopinen tarina hiekkaan hautautuneesta maailmasta, jossa isän katoamisen jälkeen rikkirevitty perhe yrittää selvitä. Isä lähti etsimään jotain parempaa, mutta ei koskaan palannut, vaan jätti perheensä jälkeen. Hänen lapsensa, kolme poikaa ja tytär ovat kaikki lahjakkaita, etenkin vanhimmat Palmer ja Vic hiekkasukelluksessa. Äiti on yrittänyt tehdä parhaansa, mutta ajautunut pitämään ja työskentelemään ilotalossa. Isän varjo häilyy koko ajan perheen yllä. Kun Palmer sotkeutuu omia tarkoitusperiään ajavan ryhmän asioihin, alkaa tapahtumat vyöryä kuin siirtyvät dyyniharjanteet.

Hiekka tuntuu sarjan ensimmäiseltä osalta. En tiedä onko sen tarkoitus koskaan jatkua, mutta minusta loppu tunnelmastaan huolimatta töksähtää kuin sanamäärä olisi tullut täyteen ja olisi pakko kuroa äkkiä jonkinlainen päätös tarinalle. Moni asia jää tyhjän päälle. Tarinassa kuvataan paljon perheen lapsia, joista vanhimmat ovat jo itsenäisiä nuoria aikuisia. Aluksi tuntui, että pääsisin heihin sisälle, mutta loppua kohden särmikkyyttä siloiteltiin, ja se jäi harmittamaan minua. Sisimmässään kaikki olikin hyviä ja rakastavia jne. Tylsää.

Kirjan ehdottomasti kiinnostavin anti on maailma, joka poimii monesta mallia, mutta onnistuu olemaan silti omalaatuinen. Sen sijaan, että menneet kaupungit olisivat veden (tai jään) alle uponneita, kuten monesti fiktiossa, ne olivat hiekan alla ja oli syntynyt hiekkasukeltajien ammattikunta. Sukelluksen kuvaaminen aiheutti klaustrofobisia tunnelmia, hiekan paineen ja liikkeen tai jämähtämisen pystyi aistimaan. Paine rintakehällä estämässä hengitystä oli kamalinta. Hiekkasukellus tuntui erilaiselta kuin veteen sukeltamisen kuvaus. Kuten inuiiteilla ja meilläkin on monta ilmaisua lumelle ja sen eri koostumuksille, on Howey kehittänyt vastaavia hiekalle, riippuen missä se on tai missä muodossa pakkautuneena tai tarttuneena. Tämä oli kiehtovaa luettavaa. Aloin miettimään ovatko vastaavat ilmaisut käytössä jo heimoilla, jotka elävät hiekan keskellä.

Hiekka ei ole kovinkaan pitkä kirja ja vaikka se ajoittain tempaisi mukaan, se ei jaksanut vetää minua kovin pitkää aikaa kerrallaan. Olen lähes jokaisen kirjan jälkeen tyytyväinen, että tulipa luettua, oli sitten kokemus laatuaan mitä tahansa. Hiekan anti oli laajentunut ajatusmaailma hiekan olemuksesta, sen tunnusta kehon ympärillä ja miltä se kielellä tuntuu kuvainnollisesti, vaikka konkreettisesti jo tiedän. Minä nimittäin työssäni silloin tällöin maistelen maata.

Kirjamessujen toinen päivä - Hugh Howey ja Cthulhu

Kirjamessujen toisena lyhyenä päivänä (sunnuntaina) päätin keskittyä yhdysvaltalaiseen kirjailijavieraaseen Hugh Howey'iin. Kävin kuuntelemassa puolilta päivin hänen haastattelunsa J. Pekka Mäkelän tentattavana ja muutama tunti myöhemmin Liken Nora Varjaman käsittelyssä. Siinä välissä otin herralta nimmarin Siilooni ja kerroin lukeneeni myös Shiftin, mutten vielä Dustia. Hän oli jostain syystä aluksi hämmentynyt, mutta toivoi, että pidän siitä miten sarja päättyy.

Hugh Howey J. Pekka Mäkelän haastateltavana Kirjakahvilassa

Olin ilahtunut, kuinka hyvin haastatteluista sai selvää, vaikka taustamelu kirjamessuilla on valtava. Ensimmäisessä haastiksessa tuli muutama sen tasoinen spoiler, että ainakin itse olisin jättänyt ne mainitsematta. Yleisön joukossa varmasti oli sellaisiakin, joilla Siilon lukeminen on vielä edessä. Howey on kirjoittanut kirjoja jo ennen Woolia (Siiloa) ja kertoi myös muiden kirjojensa tavoittaneen uusia lukijoita Siilo-sarjan peesissä. Jotkut lukijat ovat jopa tykästyneet enemmän muihin kirjoihin, mukaan lukien hänen vaimonsa (jonka suosikki ilmeisesti on The Hurricane). Howey on toiminut useissa ammateissa ennen kirjailijan uraansa, mm. katonkorjaajana ja huviristeilijän kapteenina, mutta nykyisin hän on täysipäiväinen kirjailija.

J. Pekka Mäkelä ja Hugh Howey

Howey puhui uransa alkuvaiheista, miten Wool kasvoi novellista sarjaksi lukijoiden pyynnöstä ja kuinka hän science fiction kirjailijana keskittyy enemmän hahmoihin kuin teknologiaan. Hän on lukenut ja lukee yhä paljon genrekirjallisuutta.

Liken Nora Varjama haastattelee Howey'a Akateemisen lavalla

Samoja asioita käsiteltiin myös jälkimmäisessä haastattelussa, mutta esille tuli myös kuinka Siilo-sarja kiinnosti jo alusta alkaen Hollywoodia. Howeyn agentti suositteli tähtäämään huipulle, ja niinpä sarjan elokuvaoikeudet on myyty Ridley Scottille. Ymmärsin, että elokuvan suhteen ollaan aktiivisia, joten se on oikeasti tulossa, ei vain optioitu.

Kuvaaja kuvaa Howeyn haastattelua

Kameramies kuvasi Howeyn haastattelun kokonaan. En tiedä mistä sen voi katsoa tai klippejä siitä, mutta jos joku bongaa, niin linkki olisi kiva saada. Nyt kun Siilo-sarja on saanut päätöksen Howey aikoo keskittyä toistenlaisten teosten kirjoittamiseen. Like aikoo julkaista sarjan kakkoskirjan Shiftin ensi syksynä ja ilmeisesti päätösosa tulee sitten suomeksi 2015.


Hugh Howey Helsingin kirjamessuilla 2013

En ollut huomannut, että kansipaperin alla Siilossa on toinen printtikansi. Tyylikäs, eikä kovin yleinen käytäntö tämä kaksoiskansikuvitus.

Kaiken kaikkiaan lyhyt vierailuni kirjamessuilla oli antoisa. Yritin katsella josko tunnistaisin jonkun bloggarin, heitä kun tuntui pyörivän paikalla melkoisesti, mutta olen onneton tunnistamaan kasvokuvien perusteella. Olitte kaikki jossain muualla kuin minä??

Ihastuin Twitterissä näkemääni cthulhu-otukseen, joten pitihän minun saada iiiiso oma. Viimeinen kuva kertoo ostossaaliini messuilta.

Hugh Howey: Third Shift - Pact

Hugh Howeyn Shift-trilogian päätösosa Third Shift - Pact ilmestyi tämän vuoden tammikuussa. Donaldin vaiheet jatkuvat suoraan Second Shift - Orderista ja tällä kertaa ollaan Wool-pentalogian (Siilo) loppuvaiheiden ajassa. Siilon 17 tapahtumia seurataan sen romahtamisvaiheesta alkaen, jolloin nuoren koulupojan, Jimmyn, vanhemmat pelastavat tämän turvahuoneeseen kaaoksen keskeltä. Alkaa vuosikausia kestävä kamppailu selviämisestä. Tarina päättyy niin ikään Wool-sarjan tapahtumien loppuvaiheeseen.

Third Shift imaisi jälleen mukaansa. Jimmyn tarina on juuri sitä mitä kaipasin Wool 5:ssa, pääsemme hänen päänsä sisään, katsomaan miten ihminen selviää henkisesti pelon keskellä ja yksinäisyydestä. Jimmyn osiot ovat paikoitellen hienon läpiluotaavia ja välillä kirjailija sai minut pidättämään hengitystä Jimmyn seurana, sen verran taidokkaasti hän tapahtumia kuvaa. Jimmyn osiossa löytyy samanlaista herkkyyttä mitä Woolin alkupuolen ihmiskuvauksissa. Samoin päästään Donaldin pään sisälle, mikä ei ole puolestaan miellyttävä kokemus. Hänen osioiden lukeminen tuntui ahdistavalta, mutta niin kai on tarkoituskin. Hahmo on monella tapaa ristiriitainen tässä vaiheessa.

Donaldin missio saada selitys ja syyt tapahtumille senaattori Thurmanilta saa täyttymyksen, mutta minua se ei täysin tyydyttänyt, vaan tuntui hieman antikliimaksilta. En tosin tiedä millainen merkitys sillä on jatkossa. Donaldin osiossa annettiin melkoinen cliffhanger ajatellen koko Siilo-sarjan päätösosaa, mikä saa jännittämään Dustin lukemista. Odotan Julietten paluuta kuvioon. Howey on tehnyt rohkeita ratkaisuja hahmojen kohtaloihin, minkä linjan odotan jatkuvan loppuun saakka.

Third Shift - Pact on ajoittain hitaan kuvaileva, eikä Jimmyn osiot vie tarinaa varsinaisesti eteenpäin, mikä ei varmaankaan innosta kaikkia lukijoita. Minä pidin tästä osasta kuitenkin enemmän kuin Second Shiftista. Jonkin verran olen ollut huomaavinani tekstissä sekä Second Shiftissa että Third Shiftissa toistoa, minkä olisi voinut siloitella pois, mutta häiritsemään asti kohdat eivät ole yltäneet. Dust odottaa jo lukulaitteella vuoroaan, mutta en uskaltanut aloittaa sen lukemista ihan heti. On sopiva hetki lukea välissä Lavie Tidharia.

Hugh Howey: Second Shift - Order

Hugh Howeyn Siilo-sarja jatkuu. Esiosa-trilogian ensimmäisen osan, First Shift - Legacyn (arvostelu) luin kolmisen kuukautta sitten ja nyt oli vuorossa kakkososa Second Shift - Order (2012). Kirjan hahmokaartiin kuuluu samoja henkilöitä kuin ykkösosassakin, mutta myös muutamia uusia hahmoja esitellään Siilo 18:n asukkaista. Tarina valaisee tapahtumia ennen Wool-sarjan (osat 1-3 ja 4-5) tapahtumien alkua.

Second Shift - Orderin tarina kulkee tällä kertaa yhdessä samassa ajassa, mutta kahden eri siilon välillä. Siilo 1:ssä Donald herätetään jälleen 70 vuoden jälkeen auttamaan muissa siiloissa ilmenneiden ongelmatilanteiden ratkaisussa. Hänen ensimmäisen IT-vuoronsa muistiinpanoissa oletetaan olevan avaimet käsitellä tilannetta. Mission Jones on 17-vuotissyntymäpäiväänsä viettävä kantaja Siilossa 18. Hän ja useat muutkin nuoret ovat päättäneet etsiä oman polkunsa, eikä seurata vanhempiensa ammatillisia jälkiä. Siilonsa eri osissa liikkuva Mission huomaa ilmapiirissä tapahtuvan muutoksen ja levottomuuden kasvun. Hän joutuu keskelle tapahtumia, joiden osapuolet eivät ole välttämättä sitä mitä hän kuvitteli olevan.

Second Shift - Order ei innosta yhtä paljon kuin Wool-sarjan osat tai First Shift - Legacy. Tarinassa paljastuu toki lisää tietoa menneisyydestä ja syistä miksi siilot rakennettiin. Myös siilojen sosiaaliseen rakenteeseen ja käyttäytymiseen perehdytään varsinkin nuorempien asukkaiden näkökulmasta. Pidän edelleen siitä, että hahmot eivät ole mustavalkoisia ja nekin jotka voisi luokitella ”pahisten” puolelle näyttäytyvät omasta mielestään oikeutettuina toimiinsa. Moraali ja tekojen oikeutus ovatkin kirjan keskeisiä teemoja. Donald kokee tarinan aikana shokin menneisyydestään, joten hänen hahmonsa käyttäytymisen ymmärtää sen kautta, vaikka koinkin hänet hetkittäin rasittavaksi. Mission puolestaan ei sytytä lainkaan ja koskapa hän on Second Shiftin päähahmo, se vaikuttaa tarinaan latistavasti.

Howey kirjoittaa edelleen tunnistettavalla tyylillään ja juonessa on sen verran tarpeeksi käänteitä, jotta tarinan veto säilyy. Second Shift on kuitenkin pikkuinen notkahdus sarjassa ja toivonkin, että kolmas osa, Third Shift - Pact nousee jälleen ykkösosan tasolle. Dust, Siilo-sarjan päätöskirja, joka vetää yhteen koko Woolin ja Shiftin tarinat ilmestyy tämän viikon lopulla.

Hugh Howey: First Shift - Legacy

Luin syksyllä Hugh Howeyn Silo-saagan (WOOL) ensimmäisen sarjan Woolin kahdessa erässä (osat 1-3 ja 4-5), ja pidin siitä kohtalaisen paljon. Wool on osoitus, että omakustannekirjallisuudesta voi löytyä hyvinkin onnistuneita teoksia, jotka lisäksi menestyvät. Sarja on ilmestymässä ensi syksynä myös suomeksi nimellä Siilo, mikä on hieno juttu (olen päivittänyt Loppuvuoden tulevien  kirjojen esittelyä). Suosittelen tutustumaan. Ensimmäisessä Wool-arviossani on lopussa kirjan virallinen traileri, joka kannattaa vilkaista maistiaiseksi. Siilo-saaga, on saanut ”jatkoa” niin ikään omakustanteena Shift-sarjan kolmella osalla. Shift on Woolin esisarja, eli siinä mennään ajassa taakse päin ja kerrotaan miten Woolin tilanteeseen on päädytty. Ensimmäisen osan nimi on First Shift – Legacy, joka julkaistiin 2012.

First Shift – Legacyn tarina kulkee kahdessa aikajanassa. Vuonna 2110 Troy herää Siilossa 1 ja aloittaa ensimmäisen vuoronsa siilojen IT-valvontaosastolla. Hänen muistinsa on hämärän peitossa, mutta Troy yrittää sopeutua tehtäväänsä ja opiskella The Order- ohjekirjaa. Muiden siilojen asukkaat ovat jo toista tai kolmatta sukupolvea ja niissä on esiintynyt ongelmia, jotka vaativat Troylta rankkoja toimenpiteitä. Naiset ja lapset siilossa 1 ovat syväjäädytettyinä. Troy kamppailee muistinsa kanssa ja päättää olla ottamatta hänelle joka päivä tarjottuja pillereitä. Vuosien 2049-2052 välillä kongressiedustaja, arkkitehti Donald Keene osallistuu senaattori Thurmanin salaiseen rakennusprojektiin, jossa suunnitellaan ja toteutetaan maan alle rakennettavat siilomaiset rakennelmat. Kun Donaldille lopulta selviää mistä projektissa on todella kyse, tietoa on vaikea sisäistää.

First Shift muistuttaa Woolin alkua, se on vahvaa kerrontaa, jossa on jopa hieman dokumentoiva tyyli. Howey saa aikaan voimakkaan tunnelman melko eleettömästi ja pehmeästi, hahmot vaikuttavat aidoilta jo lyhyessä ajassa. First Shiftin Troy tai Donny ei herätä ihan samanlaisia sympaattisia tuntemuksia kuin Woolin Holston, Jahns, Marnes tai Juliette, mutta ei jää kauas. Howeyn kirjoitustyyli toimii ja tarina rullaa tarttuvasti, siitä jää jopa jälkikaiku.

Kaksi ajallista aikalinjaa täydentävät toisiaan saumattomasti ja kokonaisuus hahmottuu pala palalta, pienissä lauseissa. Kirjassa ei ole mitään suuria cliffhangereita loppua lukuunottamatta, mutta silti vuorotteleviin ajanjaksoihin haluaa siirtyä välittömästi toinen toisensa jälkeen saadakseen tietää mitä kaikki tarkoittaa ja mitä kaiken takana on. Vaikka Shift on Woolin esiosa, niin ainakin minusta tuntui jo nyt Legacya lukiessa, etten haluaisi lukea tätä ennen Woolia. Woolia lukiessa taustasta tulee tehtyä johtopäätöksiä, jotka eivät välttämättä osu yksiin Shiftin antaman tiedon kanssa, mikä tuntuu tavallaan loistavalta, että kirjailija tarjoaa jotain muuta kuin oletti. Muutamat yksityiskohdat jäivät kaivelemaan, mutta en pidä niitä epäkohtina, ennen kuin olen lukenut seuraavat osat. Niihin saattaa tulla vielä vastauksia.

Howey ei liikaa selittele First Shiftissä esiintyviä ikääntymistä estäviä koodattuja nanohoitoja, joissa ihmissolua pienempien robottien avulla tehdään lääketieteellisiä diagnooseja ja korjataan kehoa tai kryotekniikkaa, mutta ne ovat taustalla mukana tärkeinä osaelementteinä ja toivon, että Shiftin seuraavissa osissa Second ja Third Shiftissä myös niistä saadaan lisää tietoa. Tämä on vasta alkua.

Hugh Howey: Wool 4-5

Saatuani Hugh Howeyn post-apokalyptisen Wool-sarjan (Silo-saagan ensimmäinen sarja) osat 1, 2 ja 3 luettua (arvostelut), pidin muutaman päivän tauon ja luin osat 4 - The Unraveling ja 5 - The Stranded jälleen yhteen putkeen. Wool kannattaa hankkia kaikki osat sisältävänä Omnibus-versiona, johon käsittääkseni on viimeisimpään ekirja-versioon tehty vielä brittikustantajan pyytämiä muutoksia ja lisäyksiä. Muutokset löytyvät myös paperiversiosta, joka julkaistaan ensi vuoden alussa. USA:ssa kirjailja käsittääkseni jatkaa omakustannuslinjalla, sillä edes kuusinumeroiset kustannussopimustarjoukset eivät ole houkuttaneet tarpeeksi. Käännösoikeuksia on myyty useisiin maihin, mutta ei pelkoa, tietääkseni ainakaan toistaiseksi ei Suomeen. Alla olevassa tekstissä saattaa esiintyä juonipaljastuksia kolmesta aiemmasta osasta, joten kannattaa lukea vasta kun on tutustunut sarjan alkupuoleen

Neljännessä osassa tarina etenee kolmesta eri näkökulmasta katsottuna. Saastuneen maailman turvapaikasta karkotettu Juliette lähti kävelemään kolmannessa osassa poispäin siilosta jättäen sensorien puhdistuksen ennen kuulumattomasti väliin, mikä sai IT-osaston johtajan ja pormestari Bernardin reagoimaan voimakkaasti. Nelososassa seurataan mitä Juliette löytää siilon ulkopuolelta tuhoutuneesta maailmasta. Samaan aikaan Julietten perään haikaileva Lukas joutuu tekemisiin Bernardin kanssa ja saa tältä yllättävän tarjouksen. Julietten karkotus on nostanut Mekaniikka-osastolla kapinahengen ja he valmistautuvat Tarvike-osaston kanssa ottamaan vallan siilo 18:ssa.

The Unraveling on tunnelmaltaan erilainen kuin kolme ensimmäistä osaa, joissa välittyi ihmisten välinen herkkyys ja intiimiys. Tarina siirtyy kohti tavanomaisempaa kerrontaa. Julietten osuudet ovat yhä pitkälti kertojan pään sisällä ja niissä voi kokea ahdistuksen ja yksinäisyyden maailmankuvauksen kautta. Julietten osuudet ovatkin nelososan onnistuneimpia. Odotin Lukasista jotain muuta kuin sain. Henkilö ei loppujen lopuksi ollut niin mielenkiintoinen. Bernardin hahmosta Howey teki onnistuneesti uskottavan byrokraatin ja velvollisuudentuntoisen toteuttajan, eikä lipsahtanut mustavalkoiseen hyvä/paha -asetelmaan. Wool 4 on pituudeltaan vain reilun 120 ekirjan sivun mittainen. Kerronta on yhä sujuvaa, mutta ensimmäisen kerran tuli tunne, että osa on välipala, vaikka siinä tapahtuu juonen käännekohta ja se vie tarinaa reilusti eteenpäin. Ehkä minua häiritsi tunnelman muuttuminen. Tunnelma on nimenomaan se mitä arvostin kolmessa ensimmäisessä osassa. Mietin myös miltä tuntuisi lukea kirja yhteensulautettuna kerrontana tietämättä, että tarinat on julkaistu erillisinä osina.

Wool 5 - The Stranded on sarjan pisin osa, lähes kolmensadan sivun mittainen. Tarina jakautuu siilojen 18. ja 17. välille. Juliette ja hänen siilo 17:a löytämänsä asukki Solo tutkiskelevat miten saada siilon alimmat kerrokset vedettömiksi ja koneistus jälleen toimimaan. He kohtaavat myös yllätyksen. Siilossa 18 käydään sisällissotaa poliisivoimien puolustautuessa kapinallisia vastaan, eikä uhreilta vältytä. Pikkuhiljaa siilolaisille alkaa myös välittyä käsitys ympäröivästä maailmasta, mikä saa uumoilemaan, että kaikkea ei ole vielä kerrottu.

Viidennessä osassa on selvää, että alkuosien tunnelma on mennyttä, ehkä niin kuuluu ollakin. Ollaan siirrytty toiminnan alueelle. Julietten ja Solon välille ei synny sellaista läheisyyttä, edes henkisellä aikuinen ja lapsi -tasolla, mitä tarjottiin useiden hahmojen välille alkuosissa. Mikä on hieman harmi, tai sitten en vain aistinut sitä. Solo on mielenkiintoinen hahmo, jonka sisäistä maailmaa olisi voinut luodata syvempäänkin. Lukasin ja Bernardin suhde kehittyy ja siinä on havaittavissa niin jännitteitä kuin Lukasin osalta myös huojuntaa, joka saa epäilemään mihin suuntaan hahmo onkaan kehittymässä. Valitettavasti lopun yllätyskäänteistä huolimatta, joista yksi ainakin tuli lähes puskista, tarinan loppu jää kaihertamaan liian helppona.

Wool 4-5 laskevat Wool-sarjan kokonaistasoa hieman alemmaksi siitä mitä alku lupaa. Sarjan maailma on kuitenkin kiehtova ja hahmot ovat inhimillisen ihmismäisiä ja uskottavia, tavallisia miehiä ja naisia. Kaikki juonikuviot eivät ehkä ole täysin tyydyttäviä, mutta sekin riippuu varmasti lukijan odotuksista ja mieltymyksistä. Kerrankin genretarinassa nähdään myös harvinainen paritus, jossa nainen on selkeästi vanhempi osapuoli (jokunen niitä on tullut vastaan, ei montaa). Howey jatkaa maailman kuvausta ja siilojen tarinaa tulevaisuudessakin, ja saatanpa hyvinkin palata niiden pariin, kuten kirjailijan muidenkin teosten pariin. Nyt sitten odotellaan saako Gangs of New York / Schindlerin lista / The Girl with the Dragon Tattoo -käsikirjoittaja Steven Zaillian ja ohjaaja Ridley Scott tästä aikaiseksi elokuvaa. Toistaiseksi vain optio on hankittuna.

Hugh Howey: Wool 1-3

Amazonin asiakkaana saan ostosteni perusteella ajoittain suosituksia kirjoista, jotka minua ehkä myös kiinnostaisivat. Yleensä en niiden kautta löydä uutta luettavaa, mutta Hugh Howeyn ekirjasarja Wool on poikkeus. Suhtaudun omakustanteisiin kirjoihin hieman varauksella. Woolista lukemani arvostelut saivat minut kuitenkin kokeilemaan sarjaa, josta puhutaan jo ekirjailmiönä. Eilen huomasin, että Howey on nyt saanut sarjalleen kustantajaksi brittiläisen Random Housen, joten Wool ilmestyy yhtenä kovakantisena paperipainoksena ensi tammikuussa ja elokuvaohjaaja Ridley Scott on ostanut lisäksi tarinan elokuvaoikeudet. Tulemme siis kuulemaan Woolista vielä useamman kerran.

Sarja sisältää viisi osaa, jotka ovat saatavilla myös omnibus-versiona yhtenä tiedostona, sekä kuudentena esiosan. Ja koskapa Yhdysvalloissa ekirjabisnes on Suomea vilkkaampaa, omakustanteinen kirjasarja on tehnyt Howeysta hyvin toimeen tulevan kirjailijan jo ennen kustannus- ja elokuvasopimuksia. Mutta onko Wool kohun arvoinen?

Woolin tarina sijoittuu post-apokalyptiselle maapallolle, jossa ihmisväestö elää suuressa siilossa, joka ulottuu yli sata kerrosta maanpinnan alapuolelle. Siilon ulkopuolella on ankea, myrkyllinen maailma, josta puhuminen on tabu tai ainakin on varottava mitä sanoo, jotta siilon asukkaiden henkinen tasapaino ei järkkyisi. Siilossa on ollut kapinoita, tosin viimeisestä on jo aikaa. Kapinan jäljiltä niin kirjat kuin sähköisetkin tiedostot ovat kadonneet, mutta seriffi Holstonin vaimo on päässyt tietojen jäljille kohtalokkain seuraamuksin. Rikollisiksi tuomitut poistetaan siilosta. He joutuvat viimeisenä tehtävänään puhdistamaan maanpäälliset sensorit ja kamerat, joilla ulkomaailmaa voidaan tarkkailla. Miksi karkotetut suostuvat työhön karkottajiensa hyväksi ennen kuin myrkyllinen ulkomaailma surmaa heidät? Sen seriffi Holston haluaa selvittää.

Wool 1 (2011) on novellin pituinen itsenäinen aloitusosa. Se keskittyy Siilo-18:n seriffi Holstonin tarinaan tämän yrittäessä selvittää vaimonsa kuolemaan johtaneet syyt. Siilolla on salaisuutensa ja vaikka ykkösosa toimiikin itsellisenä tarinana, johdattaa se mainiosti ja saumattomasti myös jatko-osiin. Howeyn kirjoitustyyli on lempeä ja melankolinen. Woolin aloitus on pohdiskeleva ja jos minulla jotain ennakkoluuloja oli omakustanteista tekstiä kohtaan, niin ne katosivat muutamien kymmenien sivujen aikana. Ykkösosa imaisi mukaansa maailmaansa ja salaisuuteen.

Wool 2 – Prober Gaugen (2011) päähenkilöinä ovat Siilo-18:n pormestari Jahns ja apulaisseriffi Marnes. He ovat valitsemassa uutta virkamiestä ja matkaavat halki siilon tutustumaan kandidaattiin Julietteen, mutta selvittämään myös miksi Juliette ja hänen isänsä eivät ole tavanneet toisiaan vuosikymmeniin. Jahnsin ja Marnesin pienoisromaanin mittainen matka valottaa hienosti siilon sisäistä toimintaa ja kuinka elämä sen sisällä on mahdollista. Epäilen, että kaikki kirjailijan keksimät ratkaisut olisivat oikeasti käypiä, mutta tarinassa ne toimivat ja kirjoitustyyli tekee siilosta elävän yhteisön, joka aukeaa silmiin mielikuvituksen visuaalisellakin tasolla. Välillä jäin jopa kuvittelemaan millaisesta ja minkä kokoisesta rakennelmasta on kyse. Ikääntyneiden Jahnsin ja Marnesin suhde toisiinsa on herkästi ja hienovaraisesti kuvattu. Kakkososa jää jo cliffhangeriin, josta kolmanteen osaan on pakko jatkaa viipymättä.

Wool 3 – Casting off (2011) nostaa edellisessä osassa esitellyn Julietten pääosaan. Juliette ryhtyy uudessa virassaan tutkimaan löytämiään salaisia tiedostoja ja joutuu vastakkain IT-osaston johtajan Bernardin kanssa. Siilon salaisuudet alkavat pikkuhiljaa avautua, mikä johdattaa useita ihmisiä vaaraan, ennen kaikkea Julietten itsensä. Juliette tutustuu tehtävänsä ohessa nuoreen tähtiä tarkkailevaan Lukasiin. Jälleen kerran kirjailija kuvaa kahden ihmisen kanssakäymistä tyylillä, jota voi sanoa lempeän ja kohteliaan hienovaraiseksi.

Wool-sarjan kolmessa ensimmäisessä osassa tapahtuu paljon tiivitetysti, mutta silti Howeyn tyyli on pohdiskelevan hidasta. Siinä on kiehtovaa tunnelmallisuutta ja kun päälle pistetään juonen cliffhangerit, sarja on tähän mennessä lunastanut kehunsa.

Vaikka minulla on vielä neljäs ja viides osa sekä myös esiosa lukematta, en ihmettele, että tarina on kiinnostanut Ridley Scottia elokuvaoikeuksien verran. Woolilla on selkeästi esikuvansa, se ei ole juonellisesti täysin omaperäinen, vaan herättää tuttuuden tunnetta. Tarina ei ole kuitenkaan toistaiseksi ennalta arvattava ja Howeyn kirjoitustyyli on ehdottomasti plussaa.


Luen syyskuun aikana myös loput osat, joten niistä arvostelut myöhemmin. Alla vielä Woolin virallinen kirjatraileri, joka kuvaa hyvin tunnelmaa.

Lisätty: Wool 4-5 arvostelu löytyy täältä.