Elizabeth Bear: Bone and Jewel Creatures

Finncon on kiitettävästi ollut useamman viikon ajan lukemisteni taustalla tämän vuoden kunniavieraiden osalta. Myös ensi vuoden Jyväskylän Finnconin kunniavieras Elizabeth Bear pääsi lukulistalleni juuri ennen viime viikonloppua pienoisromaanillaan Bone and Jewel Creatures. Vuonna 2010 julkaistu tarina on erikoinen sekoitus tummaa fantasiaa (dark fantasy) nekromantioineen ja steampunkia mekaanisine eläimineen, vaikkakaan ei lajissaan aivan ainutlaatuinen kuitenkaan. Kirjan kansikuva on ihastuttava, kuten usein Subterranean Pressin painosten kannet ovat. Bear on tolkuttoman tuottelias kirjailija, joka on kymmenvuotisen uransa aikana julkaissut lähes 30 teosta.

Bijou on iäkäs velho, joka luo ja korjaa otuksia lisäten niihin mekaanisia metallisia osia ja muuta materiaalia luiden joukkoon. Yhtenä päivänä hänen lähin ystävänsä ja entinen oppilas, niin ikään erikoisten laitteiden käsityöläinen, Brazen tuo hänen parannettavakseen pienen villin tytön, joka on kasvanut sakaalien parissa. Tytön loukkaantuneessa kädessä on häiritsevää taikuutta, joka saa Bijoun varpailleen. Nekromantti Kaulas, mies Bijoun menneisyydestä, on ryhtynyt toteuttamaan suunnitelmaa, jota Bijoun täytyy nousta vastustamaan.

Bone and Jewel Creatures on kiehtova tarina, vaikka sen juoni onkin hieman köykäinen. Tarinan varsinainen helmi on sataa vuotta lähestyvä päähenkilö ja tämän luiset, mekaaniset, jousitetut ja korukivin koristellut eläinystävät; fretti, kondori, laiskiainen, susi, elefantti, tuhatjalkainen ja gorilla. Myös Emeraude-villityttö on kiinnostava etninen hahmo. Ihmisen eläinvaistoiset ajatukset ovat usein hieman kornia luettavaa, mutta Bear onnistuu kuitenkin tekemään tytöstä tarpeeksi uskottavan, jotta hahmon osiot eivät häiritse liikaa. Bijoun työskentelyn kuvaukset ovat verkkaisia ja ajoittain epämiellyttäviä, mutta yksityiskohtaisuus ei haittaa millään lailla, vaan päinvastoin lisää tarinaan aitouden tunnetta. Steampunk-ote tuo perinteisempään fantasiamaailmaan tuoreutta ja ilman sitä tarina ei olisi yhtä onnistunut.

The bones were clean, bleached pale, though age would eventually mellow them to ivory. Bijou had begun the process of articulating them, of building a working hand from salvaged bits and bobs. Some of the hand bones had been replaced by other stuffs: chips of whittled ivory, a block of richly banded coca-bolo wood, a hinge of silver hung on a steel pin. All around the pieces laid like a jigsaw puzzle on the benchtop were stones, precious and semiprecious jewels.

Tarinaan kytkeytyy myös poliittista valtaa ja vallankäyttöä sekä suhteita. Minulle tuli tunne, että kirjailija on luonut taustatarinaa ja maailmaa enemmänkin kuin tässä paljastuu, ja pienellä selailulla selvisikin, että pienoisromaani on osa The Eternal Sky -maailmaa. Palanen menneisyyttä ja sen vaikutus nykyisyyteen avautuu pikkuhiljaa, mutta ei kuitenkaan kokonaan. Pidän yleensä siitä, että kaikkea ei pureta auki, mutta tästä tarinasta jää jonkinlainen täyttymättömyyden tunne, tärkeät motivaatiot eivät aukene. Bone and Jewel Creatures on kuitenkin saamassa esiosan, kun syksyllä ilmestyy Book of Iron, joka kertoo Bijoun varhaisemmista vaiheista. Se täytynee hankkia luettavaksi. Periaatteessa Bone and Jewel Creatures onkin luonteeltaan keskiosaa, se voi jatkua kumpaan suuntaan tahansa, menneisyyteen tai tulevaisuuteen.

Olen aiemmin lukenut Bearilta The Promethean Age -sarjan ensimmäisen osan Blood and Iron, joka lähentyi urbaania fantasiaa sekä Sarah Monetten kanssa yhteistyössä kirjoitetun teoksen A Companion to Wolves, joka oli melkoisen höntti teos. Blood and Ironista pidin, joten sitä sarjaa jatkan vielä jossain vaiheessa, ja lähiaikoina aion lukea myös kirjailijan Locus-voittajakokoelman, Shoggoths in Bloomin. Eiköhän Elizabeth Bear tule siis enemmänkin vielä tutuksi ennen Suomen vierailuaan. Saa nähdä saammeko häneltä jotain suomeksikin ennen sitä.