Andrzej Sapkowski: Halveksunnan aika

Andrzej Sapkowskin The Witcher – noituri -sarjan neljäs kirja, Halveksunnan aika (Czas pogardy, 1995), on ilmestynyt ja se jatkaa tarinaa suoraan siitä mihin Haltiain verta jäi.

Yennefer ja Ciri ovat matkalla Thaneddin saarelle, jossa sijaitsee Aretuzan koulu, jonne Ciri on tarkoitus saattaa turvaan ja oppimaan taikuutta. Ciri kuitenkin karkaa Geraltin luo. Yennefer ja noituri tapaavat jälleen ja velho vie Geraltin velhojen tapaamiseen, jossa useampi taho yrittää värvätä noituria puolelleen. Poliittinen tilanne kärjistyy sodaksi, ja Nilfgaard haluaa kuumeisesti saada Cirin käsiinsä. Tytön taustasta paljastuu uusia asioita, pelottavia profetioita ja hänen polkunsa alkaa kehittyä suuntaan, johon Geralt tai Yennefer kumpikaan eivät voi vaikuttaa.

Halveksunnan aika toistuu kirjassa usein, se on halveksuntaa toisia kohtaan, syy joka mahdollistaa sodat. Tilanteet kärjistyvät ja niin ihmiset kuin dryadit osoittautuvat raaoiksi taistelijoiksi. Kirjassa on nopeita käänteitä ja enemmän vauhdikkaita tapahtumia kuin aiemmissa osissa, mikä tietenkin johtuu useista yhteenotoista ja taisteluista. Verta siis roiskuu, mutta myös asetelmien kuvausta löytyy, varsinkin alussa jossa järjestellään pakkaa ja selvitellään kuka milläkin puolella seisoo. On epäluuloja, vakoilua ja petoksia. Välillä en ollut varma kehen luottaa. Ihmettelin lukiessa miksi velhojen illallistapahtumaan käytetään niinkin monia sivuja, mutta syy selvisi myöhemmin. Lisäksi keskustelut toivat esille millainen pinnallisen teennäinen velhojen yhteisö on. Vertailun kohteeksi nousee aristokraattien käytösetiketti, ripaus fantasy of mannersia, mikä ei sinänsä minua kauheasti viehätä tässä sarjassa, mutta se osoittaa, että Sapkowski hallitsee monia fantasian osa-alueita.

Noituri-saaga kypsyy kypsymistään Cirin myötä, joka alkaa olla aika pelottavassa asemassa. Geralt tuntuu välillä liian talutettavalta, mutta sitten Sapkowski taas näyttää mistä kana piissii ja pistää valkohiuksisen noiturin toimimaan. Varsinkin lopusta huomaa kuinka suuri hahmo Ciri on, ja jäinkin miettimään mikä noiturin rooli hänen suhteensa tarinassa on jatkossa. Sapkowskinsa lukeneet eivät joudu pettymään kielellisestä ronskiudesta tässäkään kirjassa. Kahdella ensimmäisellä osalla Tähtifantasia-palkinnon voittanutta sarjaa on vaikea enempää kehua, mutta kyllä minä nostaisin Halveksunnan ajan tähän astisista osista parhaimmaksi. Ainakin hippusen verran. Se on selkeästi osa kokonaisuutta, alkaa ja loppuu kesken, mutta tarinan jännitteen taso nousee korkealle ja tarina kasvaa myös syvyyssuunnassa entistä enemmän.

Jälleen kerran toistan itseäni ja toivon, että sarjan seuraava osakin (kääntäjän antama työnimi ”Tulikaste”) saadaan suomeksi, sillä Halveksunnan aika päättyy cliffhangeriin. En minä tätä toivetta toistelisi, jos en sitä tarkoittaisi – todella.

Noituri-sarjan aiemmat osat:
1. Viimeinen toivomus
2. Kohtalon miekka
3. Haltiain verta