Finncon 2013 - lauantai

Lauantai-aamu 6.7. alkoi On Writing -paneelilla, joka on tullut jo perinteeksi kuunnella. Kirjailijat kertoivat kirjoittamisestaan, kirjoittamiseen liittyvistä olosuhteista jne. Erityisesti jäi mieleen Peter Wattsin maininta, kuinka kirjailijan kissa on hyvin aktiivisesti mukana kirjoittamisprosessissa, vaikka hän ei ole varsinaisesti sijoittanut tarinoihinsa kissaa kuin ehkä kerran. Kissan omistajat varmaankin ymmärtävät tämän kissojen erikoisen halun osallistua luomisprosessiin. Huvittavammaksi tilanteen teki juuri edessäni katsomossa istuva hahmo (ks. kuva alla).

Seuraava ekirja-keskustelu käytiin englanniksi ja mukana Cheryl Morganin vetämässä paneelissa olivat tämän vuoden pääjärjestäjä Sari Polvinen, Nene Ormes ja Tommy Persson. Myyjän ja käyttäjän näkökulmasta keskustelua käytiin mm. taittotekniikasta ja ekirjan fyysistä käyttöominaisuuksista sekä myös myyntioikeuksista ja hintapolitiikasta ja -kilpailusta. Pienen jälleenmyyjän valtiksi jätti-Amazonia vastaan katsottiin esim. DRM:ttömyys ja henkilökohtaisempi palvelu, kasvot nettipalvelun takana. Pienyrityksen on vain vaikea pitää asiakkaita, jos Amazon laskee hintoja kampanjoissa tai jopa pysyvästi. Samoin pohdittiin mitä lukijat haluavat ekirjalta, muokattavuutta vai graafisesti valmista pakettia. Keskustelu onnistui mielestäni paremmin kuin perjantain ekirja-aiheessa.

Puolilta päivin pistäydyin RisingShadown miitissä, jossa luonnollisesti tuli tavattua muutamia foorumilaisia. Olen ollut Risingilla vuodesta 2004 lähtien ja tämä oli ensimmäinen varsinainen miittini. Toki foorumilaisia on tullut tavattua muissa yhteyksissä. Keskusteltiin hieman mm. pohjoisen aktiivisuudesta tai miten sitä voisi lisätä ja ekirjojakin sivuttiin ja vieressäni taidettiin puhua peleistä tms.

Miitin jälkeen kävin hakemassa Peter Wattsilta nimmarin ja kysyin, josko hänen seuraavassa kirjassakin esiintyvä vampyyri on suomalaisniminen. Vastaus oli ei, nimi on Valerie (kirjoitusasusta en ole varma). Watts käytti aikaa nimmareiden kirjoittamiseen ja tuntui personoivan ne kysymällä aina jotain pientä. Yllä kuva nimmarinkirjoitusjonosta. Vaikka päätin, että en osta paperikirjoja Finnconista kotiin raahattavaksi, niin sorruin ostamaan J. Pekka Mäkelän 391:n.

Kello kahden aikaan olisi voinut mennä vaikka neljään paikkaan yhtä aikaa, mutta lopulta huomasin istuvani pienessä Käämi-salissa ja katsovani ja kuuntelevani Johanna Vainikainen-Uusitalon livekääntämistä. Työn alla oli Vaskikirjojen tuleva julkaisun, Francis Marion Crawfordin The Dead Smile -novellin käännös. Kyseessä on 1899 julkaistu tarina. Oli kiehtovaa nähdä ammattimainen kääntäjä työssään, vaikkakin tilanne oli varmasti outo, kun paikalla oli yleisöä. Vainikainen-Uusitalo kertoi ilmehtivänsä ja elehtivänsä käännöstä tehdessä päästäkseen tekstiin sisään. Joskus taistelukohtauksissa se saattaisi olla ulkopuolisille outoa katsottavaa. Kääntäjä pohti myös ottaako liian paljon vapauksia suomennoksessa. On mielenkiintoista lukea kirja sitten kun se ilmestyy, kun on nähnyt yhden sivun verran käännöstä tehtävän.

Ruokailutauon jälkeen oli vuorossa Tähtifantasia-varjoraadin Marianna Leikomaan ja Marko Kivelän analyyttista pohdintaa tämän vuoden palkintoehdokkaista ja kirpakoita mielipiteitäkin esiteltiin. Jännityksellä odotin josko Gene Wolfen Kiduttajan varjo vetää tuplapalkinnon, mutta ainakin varjoraati koki kirjassa näkyvän aikaleiman, mistä syystä se ei ollut enää tuore kuin olisi ollut 80-luvulla. Olen siinä mielessä samaa mieltä, että sarja olisi pitänyt suomentaa jo aikaa sitten. Ja kuten on tullutkin jo esille, niin voittajaksi valittiin Steph Swainstonin Uusi maailma. Aleksi Kuutio jakoi kunniakirjat ja kukkia kustantajan edustajalle ja kirjan kääntäjälle J. Pekka Mäkelälle.

Dave McCarthy ja Eemeli Aro kertoilivat seuraavassa ohjelmassa Worldcon-tapahtumista ja niiden järjestämisestä. Tällaiselle tavalliselle conikävijälle tuli paljon uutta tietoa järjestelyihin ja rahoitukseen liittyvistä asioista. Ei mikään pikkujuttu. Olisi mahtavaa jos worldcon saataisiin Suomeen 2015 ja sitä kannattaa äänestää, siitäkin huolimatta että se tulee teettämään paljon töitä.

Päivän huippukohta oli dinosaurus ja sen kaitsija. Otus oli kerta kaikkiaan niin ihana, että tuli napsittua useita kuvia. Olin vähällä huutaa iik, kun se lopulta oli kosketusetäisyydellä. Toinen hauska kokemus oli pikkuaaveita jahtaavat Ghostbustersit, jotka kävelivät Merikaapelihallin läpi musiikin ja suosionosoituksien kera ja pyörivät loppupäivän ympäriinsä. Muitakin mahtavia asusteita nähtiin. Tapasin/minulle esiteltiin jälleen muutamia nettituttuja, joille oli kiva saada kasvot. Alla muutamia kuvia ja sunnuntain raportissa lisää.