Jussi Katajala: Leonardon rasia ja muita historiallisia tarinoita

Yhtä aikaa Samuli Antilan Kirveenkantajien kanssa tein ekirjaostospäätöksen myös Jussi Katajalan Leonardon rasia ja muita historiallisia tarinoita -novellikokoelmasta. Kirja on saatavilla myös paperiversiona. Kokoelma sisältää 12 tarinaa, joista kaksi, Nereidien laulu ja Äänetön saari, julkaistiin tässä kokoelmassa ensimmäistä kertaa. Muut on julkaistu lehdissä tai antologioissa aiemmin vuosien 2007-2012 välillä. Tarinat ovat tapahtumiltaan kronologisessa järjestyksessä, alkaen ennen ajanlaskun alkua ja päättyen nykypäivään. Tutustuin kirjailijan tuotantoon kokoelman myötä ensimmäistä kertaa.

• Taivaalta pudonnut
• Nereidien laulu
• Katarsis
• Fineuksen valinta
• Koston musta laiva
• Kultanaamioinen jumala
• Wilhelmus Lyypekkiläisen kuolema
• Leonardon rasia
• Noitanaisen älä anna elää
• Lemminkäisen kuolema
• Äänetön saari
• Asturias (Leyenda)

Lyhyt Taivaalta pudonnut sai aikaan hoh-äännähdyksen, sillä science fictionilta tuntunut tarina päättyikin pienoiseen yllätykseen, vaikka jokunen vihje annetaan aiemmin. Yllätysmomentti onkin tarinassa tärkeintä, en kaivannut yhtään muuta enempää tai vähempää. Se toimi sellaisenaan. Nereidien laulussa köyhä sienensukeltaja on rakastunut kuninkaan tyttäreen ja kun tulee mahdollisuus saada tämä puolisoksi tuomalla tälle kaunein ja kallisarvoisin koru, mikä vain tytärtä miellyttää, Theron-nuorukainen päättää sukeltaa sellaisen vedenalaisesta nereidien kaupungista. Theron saakin Hypatian vaimokseen, mutta sitten alkaa vaativa nereidien laulu. Kreikkalaiseen mytologiaan pohjautuva tarina, jossa köyhä hahmo tavoittelee onnea, mutta maksaa siitä suuren hinnan. Traaginen ja mysteerinen. Hypatian nimestä pisteitä.

Katarsiksessa nuori poika kohtaa kotikaupunkinsa suojelushengen, daimonin nimeltä Helike ja luo tähän siteen, joka kestää aikuisuuteen saakka. Heliken siunauksessa Theokritos menestyy ja hänestä tulee sankari. Theokritos on kuitenkin omistushaluinen ja ylpeä, mikä ennen pitkää kostautuu laajemmallekin taholle kuin pelkästään miehelle itselleen. Tarina jatkaa kreikkalaiseen taruston tyylillä ja Helike on varsin mielenkiintoinen hahmo. Taustalla lienee daimonin nimisen antiikin Kreikan aikaisen kaupungin tuhoutuminen ja Atlantis-taru. Seuraavassakin novellissa pysytellään yhä Kreikassa. Fineuksen valinta kertoo kolmesta nuorukaisesta, jotka vanhempi mies saa houkutelluksi vaaralliseen tehtävään basiliskia vastaan. Klassinen kertomus kolmesta mahdollisuudesta, kolmesta yrittäjästä, joista yksi osoittautuu muita viisaammaksi.

Koston mustassa laivassa hypätään viikinkien maailmaan. Taloon saapuu vieras, joka ruokaa ja suojaa vastaan kertoo tarinan viiden toveruksen viikinkimatkasta ja petoksesta. Tuntematon matkaaja, joka kertoo tarinan, ei ole outo ilmestys fantasiassa, fantasiasaduissa ja kauhujutuissa, mutta useimmiten se tuntuu toimivan. Niin myös Koston mustassa laivassa, jossa alkaa olla juurikin kauhujutun aineksia. Kultanaamioinen jumala pohjautunee Tore Koiran tarinaan, jossa kaupankäynnin varjolla ryöstetään bjarmien hopea-aarre ja karataan suuren saaliin kanssa. Novelliin on kuitenkin mahtunut mutkia matkaan ja petosta peliin, eikä tarina etene yhtä oikoisesti kuin ilmeisesti alkuperäinen. Mukana on spefielementtejä. Hahmot eivät oikein natsanneet, joten tarina jäi haaleaksi. Taitaa olla vielä kokoelman pisin novelli.

Wilhelmus Lyypekkiläisen kuolema viehätti minua kovasti ja nostan sen kokoelman parhaimmaksi novelliksi kaikesta tuttuudestaan huolimatta. Siinä tavernan isäntä käy kauppaa kuoleman kanssa lisäpäivistä tai ainakin kuvittelee käyvänsä. Lukiessa tuli nälkä. Itse keksijä pääsee loistamaan Leonardon rasia -tarinassa, jossa ottomaanien sulttaani haluaa valloittaa Otranton kaupungin italialaisilta ja värvää Leonardon pienten uhkailujen kera kehittelemään aseen, jonka avulla se tapahtuisi nopeasti. Leonardo tekee työtä käskettyä ja lopputulos on persoonallinen. Varsin hauska tarina, vaikka ei sinänsä yllätäkään. Nousee kuitenkin edellisen novellin rinnalle tykkäys-asteikolla.

Noitanaisen älä anna elää on rakenteeltaan erilainen kuin muut tarinat. Se koostuu kirjeenvaihdoista usean eri ihmisen välillä, jotka olivat mukana jollain lailla Malin Erikintyttären noidaksi julistamisen ja polttamisen aikaisissa/jälkeisissä tapahtumissa. Tarinan jännite ja pelottavuus syntyy yliluonnollisista elementeistä, kun noitakomission jäsenten rivistöt alkavat harveta. Noin sivuhuomautuksena - Wikipedia ei kerro, että Jacob Chronander olisi palannut nuoruuden harrastuksensa pariin ja kirjoittanut näytelmää aiheesta. Lemminkäisen kuolema sijoittuu 20-luvun Helsinkiin, missä punakaartilaisia teloittanut mies kohtaa menneisyytensä teot. Tarinan voisi hyvinkin sijoittaa hullu tiedemies -kategoriaan ja se toimii kauhutarinana kohtalaisesti. Koin tämän vähiten kiinnostavaksi, mikä johtuu lähinnä aihepiiristä.

Äänetön saari tuo hetkeksi mieleen tv-sarja Lostin. Amerikkalainen ja japanilainen lentäjä joutuvat taistelun jälkeen pakkolaskeutumaan pienelle Tyynenmeren saarelle ja toimimaan yhdessä selvitäkseen saaren oudoista asukeista. Pidin hahmojen keskinäisestä vuorovaikutuksesta, siitä että viholliset näkivät toisissaan lyhyen ajan ihmisen. Tarinan loppu on varsin onnistunut, se jää mieleen. Asturias (Leyenda) -tarinassa tapahtuu kahden ihmisen ja aikakauden välillä limittymistä. Suomessa Riku aloittelee uutta vuotta ja tutustuu Miaan. Välillä hän liukuu ja havainnoi maailmaa 700-luvun Iberian niemimaalla Asturian Pelayon silmin. Käynnissä on maan takaisin valtaus maureilta. Asturiasissa on outoa viehätystä. Musiikki nousee siinä tärkeäksi tekijäksi ja vaikka yleensä välttelen kirjojen soundtrackeja, koska musiikki on hyvin henkilökohtainen kokemus, niin tämän kappaleen kohdalla halusin kuunnella kirjailijan soundtrackilleen valitseman John Williamsin soittaman Isaac Albenizin Asturias (Leyenda) -kappaleen. Dammit, se osui ja upposi ja antoi tarinalla yllättäen lisäkerroksen.

Osuuskumma on julkaissut tänä kesänä onnistuneita teoksia, joista kaikista olen pitänyt, viimeisimpänä nyt tämä Katajalan novellikokoelma. Leonardon rasia ja muita historiallisia tarinoita ammentaa monipuolisesti historian eri tapahtumista aiheita, joihin kirjailija sekoittaa spefielementtejä mausteeksi onnistuneessa suhteessa. Tarinoissa on tuttuutta, osan taustamateriaalin tunnistin tai löysin, osaa en. Lukukokemus oli samalla mielenkiintoista etsintätyötä ja tuli tutustuttua sellaisiinkin historian/mytologian tapahtumiin, joihin ei ilman näitä novelleja olisi ehkä kiinnittänyt huomiota. Tuttuus saattaa välillä häiritäkin, se härnää pinnan alla. Tärkeintä on, että tarinat kuitenkin toimivat ja kokoelma on varsin tasalaatuinen.

Alla on video, jossa John Williams kitaroi Asturiasin. Flamencon syke nappaa Suomenkin kesäillassa.