perjantai 27. helmikuuta 2015

Juri Nummelin & Vesa Sisättö: Tolkien - elämä ja teokset

Luin kesällä 2012 Humphrey Carpenterin kirjoittaman J.R.R. Tolkienin ns. virallisen elämäkerran (arvostelu), joten ennen kuin tartuin Juri Nummelinin ja Vesa Sisätön viime syksynä julkaistuun Tolkien – elämä ja teokset -kirjaan, minulla oli jonkinlainen mielikuva kirjailijasta. En ole juuri tuota enempää kuitenkaan perehtynyt kirjailija-Tolkieniin. Oli siis paikallaan tutustua myös "ensimmäiseen suomeksi kirjoitettuun yleisesitykseen fantasiakirjallisuuden mestarista ja hänen kirjallisesta tuotannostaan". Liitän kirjan osaksi Elämäkertahaastetta, sillä mielestäni se sopii tuohon kategoriaan ihan hyvin.

Kirja on jaettu kolmeen pääosaan: elämä, teokset ja vaikutus, joista elämä-osio on varsin lyhyt ja pääpiirteinen. Itse en kaivannut siihen enempää, mutta ehkä sellainen, joka ei ole lukenut Carpenterin teosta, saattaa kaivatakin. Tosin teokset ja vaikutukset -osiot valottavat myös Tolkienia persoonana ja kirjailijana siinä samassa, missä kuvaavat teoksia ja niihin liittyviä oheistuotoksia ja -toimintoja, joten kirja on sen suhteen tasapainoinen kokonaisuus.

Carpenterin kirjoittamaa elämäkertaa lukiessa minusta tuntui, että hän ei aina sanonut asioita suoraan, vaan oli hienovarainen tai jopa peittelevä. Tolkien – elämä ja teokset tuntuu selkeämmältä, mutta sisältäähän se toki vähemmän yksityiskohtia. Olen ilahtunut siitä, että teoksien käsittelyssä tuodaan esille Tolkienin kirjallisista taidoista myös kritiikkiä, eikä niitä vastusteta tai vesitetä samoin kuin koin Edgar Allan Poen elmäkerrassa tehtävän (arvostelu).

Teoksiin liittyen sain uusia näkökulmia ja tietoa niin Tolkienin ajatusmaailmasta kuin kirjojen sisällöstäkin, mm. Sormusten herran uskonnollisesta rakenteesta ja yleisesti Silmarillionista, joka oli kohtalaisen haastava kirja minulle. Olen lukenut kirjat omalla tulkinnallani ja taustallani, joten en ole kaikkia nyansseja huomannut, varsinkaan jos ne ovat kieleen ja kielitieteeseen liittyviä. Suomennetuista teoksista Keskeneräisten tarujen kirja, Húrinin lasten tarina ja Kirjeet ovat vielä lukematta, mikä sinänsä harmi, sillä tämän kirjan anti olisi niiden kohdalla ollut todennäköisesti parempi, jos teokset olisivat luettuna. Se ei kuitenkaan ollut välttämätöntä.

Suomi-näkökulma (suomenkielen vaikutus kirjailijaan, käännökset, Suomi-fandom, Tolkienin vaikutus suomifantasiaan) on ilahduttavasti mukana, ja yleensäkin Tolkien-fandomiin ja Vaikutus-osioon oli sisällytetty paljon sellaista tietoa, joka oli minulle uutta. Vastaavan kaltaista vaikutuksen käsittelyä oli esim. Poen elämäkerrassakin, mutta huomattavasti lyhyemmässä mittakaavassa ja vähemmän asiantuntevasti. Tässä teoksessa on tarkastelussa akateemista otetta, mutta silti se on helppotajuisessa muodossa.

Mukana on myös Tolkienin bibliografia, mutta varsinkin lähdeteokset sekä lista tutkimuksista ja opinnäytetöistä avarsi kirjailijan asemaa entisestään. Eli Tolkien – elämä ja teokset on varsin antoisa paketti. Kannattaa tutustua. Kirjan kansi on yksinkertainen, o:n osalta oivaltava ja sinänsä hyvinkin onnistunut, mutta samalla humoristisella tavalla aavemainen. Liekö tarkoituksella. Jään kaipaamaan ekirjaversiota, josta olisi helpompi hakusanoilla löytää erityisesti kiinnostavia kohtia.

tiistai 24. helmikuuta 2015

Penelope Farmer: Emma in Winter

Emma in Winter (1966) on toinen lukemani Penelope Farmerin kirja. Viime elokuussa luin Jo Waltonin My Real Children -kirjassa (arvostelu) mainitseman aikamatkustustarinan Charlotte Sometimesin (arvostelu) ja sen innoittaman päätin hankkia myös aiemmin julkaistun Emma in Winterin, joka kertoo Charlotten pikkusiskon Emman tarinan vuotta Charlotten tarinaa myöhemmmin. Aikahyppäys siis näiden kirjojen järjestyksessäkin.

Charlotte lähtee sisäoppilaitokseen ja hänen pikkusiskonsa Emma jää kotiin ja paikalliseen kouluun. Emma on ikävissään katkera Charlottelle, eikä hänen käytöksensä tunnu olevan mieleen holhoajallekaan. Samanaikaisesti koulukaverinsa Bobby Fumpkinsin kanssa Emma alkaa nähdä öisin unia lentämisestä ja ajassa kulkemisesta. Aluksi ajatus yhteisestä unesta Bobby kanssa ei innosta, sillä Bobby on tukevahko poika, jota kaikki pilkkaavat, myös Emma itse. Yhteiset unet ja niiden merkityksen selvittäminen ja pahuuden kohtaaminen sekä päivisin yhteistyö johtajatyttönä ja johtajapoikana muuttavat Emmaa ja hänen suhtautumista ikätovereihinsa. 

Emma in Winter on pienimuotoisempi tarina kuin Charlotte Sometimes. Siinä on samanlaista herkkyyttä kuin Charlottessakin, mutta jotain puuttuu. Tarina ei ole riittävän ehyt ja sen sanoma jää ohueksi ja merkityksettömäksi. Emman tarina on tyyliltään hieman enemmän lapsille suunnattu ja siitä puuttuu ne realistisen tummat sävyt mitkä Charlottessa ovat. Tarinassa annetaan aikamatkaamisesta mielenkiintoinen kierrejousimainen selitys, mikä on kohtalaisen ymmärrettävä.

Päinvastoin kuin toisessa 60-luvulla julkaistussa nuortenkirjassa, Madeleine L’Englen Hyppy ajassa (arvostelu), kirjailija ottaa tällä kertaa toisenlaisen näkemyksen uskonnolliseen kysymykseen, vaikkakaan se ei ole pääasia, eikä edes lopputuleman kannalta olennainen. Minä pidin aikamatkustuksen geologisiin aikakausiin liittyvistä kohdista ja havainnoista.

Emma in Winter on talvikauteen sijoittuvaa seikkailua ja kasvutarinaa, joka olisi voinut olla parempikin teos. Mutta toisaalta se on ihan mukava pikku välipala, joka linkittyy mielestäni parempaan sisarteokseen. Liitän kirjan 2015 aakkoshaasteen F-kirjaksi sekä I spy Challengen kohtaan 5. eli First Name (Emma).



Aakkoshaasteen F-kirja

perjantai 20. helmikuuta 2015

2014 Nebula, Ray Bradbury ja Andre Norton -palkintoehdokkaat

Amerikan science fiction ja fantasia -kirjailijoiden järjestön, SFWA:n valitsemat Nebula-, Ray Bradbury ja Andre Norton -palkintoehdokkaat vuoden 2014 julkaistujen teosten joukosta on valittu. Voittajat ilmoitetaan kesäkuun 6. päivä ja raatina toimii SFWAn jäsenet.

Romaani
  • The Goblin Emperor, Katherine Addison
  • Trial by Fire, Charles E. Gannon
  • Ancillary Sword, Ann Leckie
  • The Three-Body Problem, Cixin Liu
  • Coming Home, Jack McDevitt
  • Annihilation, Jeff VanderMeer

Pienoisromaani
  • We Are All Completely Fine, Daryl Gregory
  • Yesterday’s Kin, Nancy Kress
  • ‘‘The Regular’’, Ken Liu
  • ‘‘The Mothers of Voorhisville’’, Mary Rickert
  • Calendrical Regression, Lawrence Schoen
  • ‘‘Grand Jeté (The Great Leap)’’, Rachel Swirsky

Pitkä novelli
  • ‘‘Sleep Walking Now and Then’’, Richard Bowes (Tor.com 7/9/14)
  • ‘‘The Magician and Laplace’s Demon’’, Tom Crosshill (Clarkesworld 12/14)
  • ‘‘A Guide to the Fruits of Hawai’i’’, Alaya Dawn Johnson (F&SF 7-8/14)
  • ‘‘The Husband Stitch’’, Carmen Maria Machado (Granta #129)
  • ‘‘We Are the Cloud’’, Sam J. Miller (Lightspeed 9/14)
  • ‘‘The Devil in America’’, Kai Ashante Wilson (Tor.com 4/2/14)

Novelli
  • ‘‘The Breath of War’’, Aliette de Bodard (Beneath Ceaseless S6/14)
  • ‘‘When It Ends, He Catches Her’’, Eugie Foster (Daily Science Fiction 9/26/14)
  • ‘‘The Meeker and the All-Seeing Eye’’, Matthew Kressel (Clarkesworld 5/14)
  • ‘‘The Vaporization Enthalpy of a Peculiar Pakistani Family’’, Usman T. Malik (Qualia Nous)
  • ‘‘A Stretch of Highway Two Lanes Wide’’, Sarah Pinsker (F&SF 3-4/14)
  • ‘‘Jackalope Wives’’, Ursula Vernon (Apex 1/7/14)
  • ‘‘The Fisher Queen’’, Alyssa Wong (F&SF 5/14)

Ray Bradbury -palkinto draamamuotoiselle esitykselle
  • Birdman
  • Captain America: The Winter Soldier
  • Edge of Tomorrow
  • Guardians of the Galaxy
  • Interstellar
  • The Lego Movie

Andre Norton -palkinto nuorille aikuisille suunnatulle science fictionille tai fantasialle
  • Unmade, Sarah Rees Brennan
  • Salvage, Alexandra Duncan
  • Love Is the Drug, Alaya Dawn Johnson
  • Glory O’Brien’s History of the Future, A.S. King
  • Dirty Wings, Sarah McCarry
  • Greenglass House, Kate Milford
  • The Strange and Beautiful Sorrows of Ava Lavender, Leslye Walton

Jostain syystä nämä listat ei ainakaan ensi silmäyksellä innosta. Joukossa on varmaankin kuitenkin teoksia, joihin tulee myöhemmässä vaiheessa tutustuttua.

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Emmi Itärannan Memory of Water The Kitschies 2014 -palkintoehdokkaana (päivitetty 5.3.)

Viime viikon lukumaraton ja muissa tohinoissa jäi mainitsematta The Kitschies -palkintoehdokkuudet. En niitä yleensä ole blogissani seurannutkaan, mutta tänä vuonna kannattaa nostaa esille.

The Kitschies on nyt jaossa kuudetta kertaa, kohteena "the year's most progressive, intelligent and entertaining works that contain elements of the speculative or fantastic".  Melkoisesta kehusta on siis kyse ja kuinkas ollakaan Emmi Itäranta on päässyt esikoiskirjojen The Golden Tentacle -ehdokkaaksi Memory of Waterilla. Onneksi olkoon!

Kaikkien muiden kategorioiden ehdokkaat voi tsekata täältä. Kirjallisuuspalkintojen voittajista päättävät tuomarit: Kate Griffin, Adam Roberts, Frances Hardinge, Kim Curran ja Glen Mehn ja palkinnot jaetaan maaliskuun 4. päivä, 2015. Ja muistutukseksi, Memory of Waterhan on myös Philip K. Dick -palkintoehdokkaana parhaillaan.

Päivitys 5.3. The Golden Tentacle -palkinto meni Hermione Eyren Viper Winelle. Sinänsä harmi, ettei Itäranta voittanut, mutta hänen teoksensa on kuitenkin huomioitu ja HUOM! sitä voi vielä äänestää muuten Hugo-ehdokkaaksi! Andrew Smithin YA-kirja Grasshopper Jungle alkoi kiinnostaa tuon palkintouutisen myötä.

maanantai 16. helmikuuta 2015

Carol Emshwiller: The Secret City

Luin vuoden 2011 Aakkoshaasteessa E-kirjana Carol Emshwillerin Carmen Dogin (arvostelu) ja vaikka se herättikin ristiriitaisia tuntemuksia, on jälkikaiku ollut sen verran positiivinen, että samainen kirjailija pääsi myös 2015 Aakkoshaasteen E-kirjailijaksi. Kirjavalinta oli tällä kertaa Emshwillerin viimeisin romaani vuodelta 2007, eli The Secret City, joka on World of No Return-novellin laajennos.

Lorpas on maan ulkopuolista rotua, joka kuitenkin on syntynyt Maassa ja sopeutunut maan kulttuurisiin oloihin paremmin kuin hänet kasvattaneet muut turistina planeetallemme saapuneet ja jumiin jääneet alienit, joiden mukaan heidän omalla planeetallaan kaikki oli paremmin. Alienit perustivat vuorille salaisen kaupungin, joka vähitellen on autioitunut, osan tullessa pelastetuksi takaisin omalle planeetalleen. Lorpas on kiintynyt maahan, eikä halua tulla pelastetuksi hänelle vieraalle planeetalle ja siksipä hän etsii kontaktia muihin mahdollisiin lajitovereihinsa, löytääkseen tasapainon kahden rodun välissä.

The Secret City on eri planeetalta saapuneista päähenkilöistään huolimatta hyvin inhimillinen tarina, johon milloin tahansa voi vaihtaa tilalle Maan oman asukkaan kokemukset esim. vieraankielisessä ympäristössä ja asia tulee ymmärretyksi. Alienit ovat ulkonäöltään neandertalilaisia; tunnistettavissa ihmisiksi, joten helppo hyväksyä, vaikkakaan ei ihailtavan näköisiä nykykauneuskäsityksen mukaan. Lorpas on ikänsä pitänyt todellisen alkuperänsä piilossa, joten hänelle on helpotus tavata kaltaisiaan, joiden parissa hän kuitenkin myös tuntee outoutta, sillä hän, salaisen kaupungin ulkopuolella kasvaneena, ei puhu heidän kieltään.

Emshwiller on kirjoittanut omalla tavallaan humoristisen kauniin tarinan, missä on läheisyyden kaipuuta, hyväksyttävyyden etsintää ja halua elää ympäristössä, jota on oppinut ymmärtämään ja rakastamaan. Hahmot, niin alienit kuin ihmiset, ovat luonnollisia, mitään ristiriitaa ylemmästä tai alemmasta lajista ei ole, vaikkakin hahmoissa on karkeahkoa yksinkertaisuutta, naiiviutta ja epämiellyttävyyttäkin. Tämä tuntuisi olevan Enshwilleriltä ominaista, jos mitään voi päätellä vielä kahden luetun kirjan perusteella.

The Secret City on ajatuksia herättävä pikkukirja ja ehdottomasti omaääninen. Suosittelen ja saatanpa palata vielä myöhemminkin Emshwilleriin. Liitän teoksen myös I Spy Challengeen mukaan kohtaan 6. eli Places (city).



Aakkoshaasteen E-kirja

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

2014 BSFA-palkintoehdokkaat julkistettu

British Science Fiction Associationin vuotuinen BSFA-palkintojen ehdokaslista on julkaistu. Näistä saa jälleen yhdistyksen jäsenet ja Easterconiin osallistujat äänestää voittajat. En juurikaan lukenut viime vuonna uutuuksia sillä ajatuksella, että niissä on potentiaalisia palkintoehdokkaita, joten enpä näistäkään ole sitten lukenut yhtäkään. Ann Leckien Ancillary Sword on toki lukulistalla, mutta olen hidas. Moni vaikuttaa kiinnostavalta, onko antaa erityisiä suosituksia?

Paras romaani
  • Nina Allan: The Race
  • Frances Hardinge: Cuckoo Song
  • Dave Hutchinson: Europe in Autumn
  • Simon Ings: Wolves
  • Anne Leckie: Ancilliary Sword
  • Claire North: The First Fifteen Lives of Harry August
  • Nnedi Okorafor: Lagoon
  • Neil Williamson: The Moon King

Paras novelli
  • Ruth E J Booth: The Honey Trap
  • Octavia Cade: The Mussel Eater
  • Benjanun Sriduangkaew: Scale Bright

Paras ei-fiktio
  • Paul Kincaid: Call and Response
  • Jonathan McCalmont: Deep Forests and Manicured Gardens: A Look at Two New Short Fiction Magazines
  • Edward James: Science Fiction and Fantasy Writers and the First World War
  • Strange Horizons: various authors for The State of British SF and Fantasy: A Symposium
  • Karen Burnham: Greg Egan

Paras taidetuotos
  • Kansikuva: Richard Anderson: Mirror Empire by Kameron Hurley
  • Kansikuva: Blacksheep: Bête by Adam Roberts
  • Veistos: Tessa Farmer: The Wasp Factory, after Iain Banks (kuva alla)
  • Kansikuva: Jeffery Alan Love: Wolves by Simon Ings
  • Kansikuva: Andy Potts: Mars Evacuees by Sophia McDougall

Tessa Farmerin kunnianosoitus edesmenneelle Iain Banksille taideteoksen muodossa oli näytillä viime elokuussa Loncon3-worldconissa ja se on kiehtova. Valitettavasti en ole Ampiaistehdasta ehtinyt vielä Banksiltä lukea, mutta tämä houkuttelee kyllä. Toivottavasti Farmer voittaa, vaikka täytyy sanoa, että pidän useimmista noista kansikuvatuotoksistakin. Kansikuvataide on parantunut monilta osin viime vuosina.

Voittajien nimet julkaistaan Easterconissa 5.4.2015 ja kuten viime vuonna ja aiemminkin, olen siellä jälleen paikalla.

perjantai 13. helmikuuta 2015

Ystävänpäivän lukumaratonkooste

Nyt se alkaa klo 17:15, kautta aikain kolmas lukumaratonini. Hieman kehnosti olen fyysisesti valmistautunut, sillä univelkaa on työviikolta takana, mutta porskuttelen sen minkä jaksan. Lukumaratonia emännöi tällä kertaa Lukutoukan ruokalista. Aikaa maratonille on 24 tuntia eli lauantaina, sinä varsinaisena Ystävänpäivänä, lopettelen näihin aikoihin.

Ensimmäisiksi kirjoiksi olen valinnut Lewis Carrollia. Liisan seikkailuja on tullut luettua kauan, kauan sitten, mutta nyt päätin katsastaa Alice Martinin suomennokset. Päivityksiä maratonin varrelta kokoan tähän alle.


17:15 Alicen seikkailut ihmemaassa alkaa.

19:43 Ihana ensimmäinen kirja luettu. Sivuja kertynyt 133. Matka jatkuu Peilintakamaahan. Pikainen pihalla käynti ja jäniksen jäljet lumihangessa jotenkin osuivat kohdalleen Ihmemaan jälkeen.

21:01 Alicesta Peilintakamaassa luettu 70 sivua, noin väliaikatietona. Tämä teksti varsin hurmaa minua.

22:36 Alice Peilintakamaassa luettu. Sivuja on kertynyt yhteensä 301. Unten maat houkuttelevat tällä hetkellä enemmän kuin uuden kirjan aloittaminen, joten lukeminen jatkuu huomenna.



23:55 Uni karkasi, joten aloitin seuraavan teoksen, joka sekin on Carrollia, nyt kokonaan runomuodossa eli Fantasmagoria ja muita runoja. Ja kuten kuvasta näkyy, Väinämöinen kärkkyy kannoilla.

09:10 Hyvin nukutun yön jälkeen lukeminen jatkuu yllä mainituilla kirjoilla. Hyvää ystävänpäivää kaikille!

09:52 Huh. Fantasmagoria + muut runot selätetty. Olen iloinen suomentajan, Ville-Juhani Sutisen selvennyksistä. Sivuja kertynyt  437. Väinämöisen vuoro.

11:55 Väinämöisen terävät ja hauskat sattumukset luettu. Sivuja luettuna yhteensä 725. Kirjapinossa seuraavana on hulluja tiedemiehiä, kuten kuvasta näkyy. Niiden kera mennään niin pitkälle kun aika antaa periksi. Maratonia jäljellä viitisen tuntia.


14:00 Hidas parituntinen lounastaukoineen. Tohtori Moreaun saarta luettuna 40 sivua. Taattua Wellsiä tähän mennessä. Pitää kaivaa leffa kätköistä ja katsoa jossain vaiheessa uudestaan kirjan lukemisen jälkeen.

16:15 Tohtori Moreaun saari luettu. Sivuja kertynyt 857. Maratonista tunti jäljellä. Aloitan Tohtori Jekyllin ja herra Hyden.

17:15 Lukumaraton päättyy. Ehdin lukea Tohtori Jekylliä ja herra Hydeä 52 sivun verran. Ystävänpäivän lukumaratonini lopullinen luettu sivumäärä on siis 909 sivua. Kaikki valitut kirjat olivat erinomaisia tähän tarkoitukseen, jos myös hyviä tarinoitakin.

Lukumaratonkokemus oli jälleen positiivinen, joten eiköhän siihen tule osallistuttua jossain vaiheessa myöhemmin yhä uudelleen.

maanantai 9. helmikuuta 2015

Ystävänpäivänä maratoonataan

Kiirettä pitää, enkä ole ehtinyt juurikaan keskittyä lukemiseen, vaikka tässä viikonloppuna vietettiin peräti lukurauhapäivää. Mutta ensi perjantai-illasta tai lauantaiyöstä alkaen meinaan pyhittää 24 tuntia lukemiselle niin täydellisesti kuin vain pystyn nukkumisen ohessa. On aika tämän vuoden ensimmäiselle lukumaratonille, jota emännöi Lukutoukan ruokalista. Kyseessä on Ystävänpäivän lukumaraton!

Olen haalannut kohtalaisen lyhyitä suomenkielisiä kirjoja sohvan nurkalle odottamaan ja yksi hieman pidempi keskeneräinenkin odottaa loppuun lukemista. Mitään isoja sivumääriä en pyri saamaan kasaan, kunhan ainakin pari kirjaa loppuun saakka. Mutta valinnoista sitten lisää viikon loppupuolella, jolloin bloggaan maratonin etenemisestä omassa blogikirjoituksessa.

Mukaan ehtii vielä hyvin ilmoittautua Lukutoukan kirjablogissa, ja säännöthän on väljät: 24 tuntia lukemista, aloittaa voi jo perjantaina, kunhan osa lukemisesta vain ajoittuu ystävänpäivälle.

tiistai 3. helmikuuta 2015

Daphne du Maurier: Linnut ja muita kertomuksia

Daphne du Maurier on minulle ennestään tuttu nimenä, mutta tartuin nyt vasta Aakkoshaaste 2015 myötä ensimmäistä kertaa hänen teokseensa lukumielessä. Linnut ja muita kertomuksia (1974) sisältää koottuna viisi novellia kirjailijan useista eri englanninkielisistä kokoelmista.
  • Linnut (The Birds, 1952)
  • Omenapuu (The Apple Tree, 1952)
  • Pikku valokuvaaja (The Little Photographer, 1952)
  • Alibi (The Alibi, 1956)
  • Rajatapaus (The Borderline Case, 1971)

Alfred Hitchcockin Linnut-elokuva on mestariteos ja vaikka se tekniseltä laadultaan on vanhanaikainen, itse tarina on vuosikymmenestä toiseen katsomisen arvoinen. Hitchcock pohjasi elokuvansa du Maurierin pienoisromaanimittaiseen Linnut-tarinaan. Minua kiinnosti erityisesti 1) kuinka paljon tarinat vastaavat toisiaan ja 2) yltääkö alkuperäinen tarina hienon elokuvan tasolle. Vastaukset ovat: 1) Hitchcock on käyttänyt taiteellisia vapauksia ja muokannut tarinaa, mutta alkuperäinen teos on tunnistettavissa siinä, 2) alkuperäinen tarina on loistava, ehdottomasti samaa tasoa omassa kategoriassaan kuin elokuvakin. du Maurier on kirjoittanut hyisevän dystooppisen näkymän ihmiskunnasta ja sen käyttäytymisen seuraamuksista. Kirjoitettuna teksti, jossa linnut asettuvat ihmistä vastaan, varsinkin kaupungeissa, pistää pohtimaan ihmisen vastuuta muita maapallon lajeja kohtaan enemmän kuin mitä elokuva tekee. Tarina rakentuu mestarillisesti alun shokin ja epäuskon jälkeen pelottavasti radiolähetyksen hiljentymisen kautta syvään hiljaisuuteen, jonka lopullisen tuloksen du Maurier jättää lukijan oman mielikuvituksen varaan. Lopun tunnelma on kylläkin toisenlainen kuin mitä elokuvassa. Parempi! Harmi, että tarinaan on jäänyt plagiointisyytteen leima.

Omenapuu on toinen hienosti rakennettu tarina, jossa jännite kasvaa tarinan etenemisen myötä. Siinä eläkeläismiehen alituiseen ahertava ja marttyyrimäinen vaimo on kuollut ja mies ajattelee henkisen painon vihdoin pudonneen harteiltaan. Vaan puutarhan vanha omenapuu alkaakin kummasti muistuttaa kärsivää vaimoa. Päähenkilö pääsee ihon alle, häntä kohtaan tuntee myötätuntoa tarinan edetessä, mutta mitä tekee kirjailija? Kannattaa lukea. Minulle tuli lukiessa kylmiä väreitä.

Pikku valokuvaaja on tarina varakkaasta ja pitkästyneestä markiisitaresta, joka palkkaa nuoren valokuvaajan ottamaan kuvia itsestään ja kahdesta lapsestaan. Syntyy salainen suhde, joka ei olekaan niin kepeää huvia kuin markiisitar ensin luulee ja saa hänet ajautumaan epätoivoiseen tekoon. Tarinan jännite syntyy päähenkilön psyykeen kautta, ahdistuksesta ja ajautumisesta ratkaisuihin, jotka ovat alkuperäistä tekoa rankemmat seuraamukseltaan. Tarinasta tulee jälleen väkisinkin mieleen Hitchcockin filmit, jotka pohjautuvat juuri samankaltaisille jännitteille. Tarinaa kerrotaan päähahmon pään sisältä hieman vinoutuneesti seuraten.

Alibissa James Fenton elää tasaista elämää, jonka hän eräänä päivä toteaa olevan arvattavan tylsää ja päättää tehdä jotain radikaalia, jotain mikä ei ole hänelle ominaista. Suunnitelmat realisoituvat eri tavalla, ja kohtalo antaakin loppujen lopuksi potkun päähän. Alibi on yhtälailla hienosti rakentuva tarina, jossa psykologisella otteella luodaan jännitystä siitä mihin tarina lopulta päätyy. Loppu on kiero. Fenton hahmona on vähemmän pidettävä, joten fiilikset tarinasta jäivät hieman ristiriitaiseksi.

Rajatapauksessa nuoren näyttelijän, Shelagin, isä herää unestaan ja nähdessään tyttärensä, sanoo hänen nimensä kauhun ilme kasvoillaan ja kuolee. Tapaus ihmetyttää Shelagia ja johtaa hänet tutkimaan isänsä menneisyyttä. Hän päätyy tämän vanhan ystävän luo Irlantiin ja saa selville ehkä enemmän kuin alun perin halusikaan. Rajatapaus ei vedä samalla tavalla kuin kokoelman muut tarinat, mutta loistavan loppukäänteensä ansiosta se ei heikennä muuten kokoelman tasoa.

Monin paikoin du Maurierin tarinoissa hohkaa Edgar Allan Poen psykologisesti rakentuvien kauhutarinoiden vaikutus, mutta niissä on oma äänensä ja tunnistettava tyyli. Neljä novellia on kirjoitettu 1950-luvulla, mutta aikakausi ei ole säätelevä. Minusta oli mielenkiintoista havaita, että kirjoitustyyli on hyvin sukupuoletonta. Tarinat olisi voineet olla hyvinkin niin miehen kuin naisen kirjoittamia. En tiedä miksi tuollainen tuli edes mieleen.

Tämän kaltaiset novellikokoelmat ovat sinänsä erinomaisia muun muassa johdattamaan tutustumista uuteen kirjailijaan, mutta jotenkin minua ärsyttää, etteivät ne voi olla suoria käännöksiä olemassa olevista alkuperäiskielisistä kokoelmista, vaan poimintoja sieltä täältä. Joka tapauksessa, haluan ehdottomasti lukea muutakin du Maurierin tuotantoa tämän perusteella. Aakkoshaasteen lisäksi kuittaan Linnut ja muita kertomuksia -kokoelmalla I Spy Challengen kohdan 21 - Animal/Insect (lintu).



Aakkoshaasteen D-kirja

maanantai 2. helmikuuta 2015

Genevieve Cogman: The Invisible Library

Aakkoshaaste 2015 saa C-kirjansa esikoiskirjailija Genevieve Cogmanin tuoreesta The Invisible Librarystä (2015), joka aloittaa samannimisen sarjan. Kiinnostuin kirjasta sen juoniselostuksen vuoksi, missä luvataan Doctor Whon ja kirjastonhoitajavakoojien risteytystä. Mitä sitten sain?

Irene on ammattimainen kirjastonhoitaja, jonka tehtävänä on matkata rinnakkaismaailmasta toiseen hankkimassa arvokkaita ja vain yhdessä rinnakkaismaailmassa esiintyviä teoksia mysteerisen työnantajakirjastonsa kokoelmiin. Tehtävä ei ole helppoa, vaan vaatii erilaisten identiteettien ja taustatarinoiden luomista sekä runsaasti tilannenokkeluutta, jotta teos saadaan hankittua. Irene saa seuraavaan tehtäväänsä yllättäen avukseen komean, mutta kokemattoman Kain ja matka vie vaihtoehto-Lontooseen, joka on kaaos-tartunnan vallassa. Tässä Lontoossa esiintyy yliluonnollisia olentoja ja arvaamatonta taikuutta. Perille päästyään Irene ja Kai huomaavat tavoitellun kirjan varastetuksi ja siitä ovat kiinnostuneet muutkin kuin he, eikä vastapuoli kaihda kovia otteita.

The Invisible Library on siitä ovela kirja, että se ammentaa monesta lähteestä, jotka kaikki ovat kiehtovia. Siinä on Sherlock Holmesia, Thursday Nextiä, ripaus Harry Potteria, lohikäärmeitä, vampyyreja, taikuutta, salaisuuksia, juonittelua, zeppelinejä, kyborgialligaattoreita ja ennen kaikkea vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Doctor Whota esiintyy vähemmän (en tosin ole lukenut Doctor Who -kirjoja), mutta matkaillaan tässä toisiin maailmoihin, vaikka ei ajassa sinänsä. Cogman on luonut rinnakkaismaailman, jossa on tuttua ja fantasiamaista outoutta. Kaikki palikat erinomaiseen kirjaan on siis olemassa. The Invisble Library ei kuitenkaan noussut sille tasolle.

Tarinassa on loistavia kohtia, joiden avulla juoneen saatiin mielenkiintoisia käänteitä. Lukiessa tulee vanhan kunnon dekkarin tuntu, kun arvailee, mikä minkäkin hahmon todellinen rooli on. Maailmanluonti jää hieman vaillinaiseksi ja sekavaksi. Siinä raapaistaan liikaa vain pintaa ja syvyysulottuvuus kärsii. Itse Näkymätön kirjasto jää aivan liian taustalle, vaikka se onkin kirjan nimessä ja perimmäinen idea tarinalle. Minusta siihen olisi pitänyt keskittyä alussa huomattavasti vahvemmin. Hahmot ovat kepeitä ja vaikka tarina ei ole varsinaisesti humoristinen, siinä on jotain samanlaista anglofiilistä pilkettä, kuten Jasper Fforden The Eyre Affairissa (arvostelu). Ja pienoista romanttista pohjavirettäkin voi havaita, mutta minun onnekseni kirjailija jättää sen vain muutamiin hajanaisiin kohtauksiin.

Pidin siis monista The Invisible Libraryn aineksista, mutta yhteen liitettynä keitos ei täysin toiminut. Kirja ei missään nimessä ole huono ja uskoisin voivani lukea myös sarjan seuraavan osan toivoen maailman saavan syvyyttä. Seuraava ainesyhdistelmä voi olla selkeästi parempi, varsinkin jos Irene hahmonakin saa ulottuvuutta. Uskoisin, että The Invisible Library viehättää monia muita minua enemmän, joten suosittelen kokeilemaan.



Aakkoshaasteen C-kirja

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...