Hanna Matilainen: Mitä kummaa: opas kotimaiseen spekulatiiviseen fiktioon

Tämän vuoden Finnconin ohjelmassa oli keskustelu Spefin tietokirjoista, sekä erikseen Jari Koposen esitys suomalaisen tieteiskirjallisuuden bibliografiasta. Kumpaankaan en päässyt, mikä tietenkin harmittaa, sillä olisihan se ollut mielenkiintoista kuulla viisaita näkemyksiä aiheesta. Itselleni termi "spekulatiivinen fiktio" ei käyttökieleen istu, mutta määritelmiä tehdessä se lienee paikallaan, ainakin näin Suomessa. Finnconin jälkeen jäin miettimään asiaa ja huomasin, että vain harvoin kuuntelemissani ohjelmissa puhuttiin spekulatiivinen fiktio -kattotermistä, varsikaan englanninkielellä, vaan käytettiin reippaasti sanoina fantasiaa ja science fictionia sekä niiden alalajeja.

Hanna Morre Matilaisen Mitä kummaa: opas kotimaiseen spekulatiiviseen fiktioon (2014) alkaa termien määrittämisellä, lyhyellä historiallisella katsauksella, fantasian ja sen alalajien, tieteiskirjallisuuden sekä kauhun esittelyllä. Teksti on helppolukuista ja vain kevyesti tietokirjamaista, mikä tekee siitä helposti omaksuttavaa ja myös nuoremmille lukijoille ja genreen perehtymättömille sopivaa. Tietoa ei ympätä liikaa, mikä on hyvä, kun ottaa huomioon kenelle kirja on todennäköisesti suunnattu.

Näkökulma on todellakin suomalainen ja meidän – ehkäpä enemmän kirjallisissa piireissä kuin peruslukijakunnassa huomioidut – erityispiirteet tulevat esille. Opaassa hälvennetään realistisen ja tämän ns. kumman kirjallisuuden rajoja. Julkaisumuodoissa käydään läpi genrelehdet ja ilahduttavasti tuodaan esille realistisen ja genrekirjallisuuden erot novellien määrässä. Kustantamoihin olisin kaivannut kriittisempää otetta. Koska miellän oppaan olevan nuoremmillekin lukijoille sopivan, olisi voinut esitellä myös nuorille suunnattuja spefikirjoja julkaisevia isompia kustantamoja ja ehkä jopa kritisoida vahvemmin niiden julkaisupolitiikkaakin, kun kirjoitustyylin väljyys kerran sen sallisi. Fandom coneineen ja muine tapahtumineen sekä seurat ja palkinnot saavat niin ikään omat lyhyet esittelynsä, mikä on hieno juttu.

Lähes puolet kirjasta on kirjailijoiden, toimittajien ja tutkijoiden esittelyjä ja tuotantolistauksia. Bibliografioiden tapaan tästä osuudesta on helppo poimia lukulistalleen kiinnostavien kirjailijoiden teoksia. Suosittelen lisäksi Risingshadown aakkosellista kirjailijahakua, jonka kautta löytyy kirjailijoiden teosten sisältökuvauksetkin ja joka päivittyy koko ajan.

Olisin kaivannut kirjan alkupuolen osioihin laajempaa otetta, tarkempaa käsittelyä niin yleiseen suomigenren historiaan kuin kustannustoiminnan historiaan. Paleofiktion osiossa olisi voinut jo mainita termin isän, suomalaisen paleontologin ja paleofiktion kirjoittajan Björn Kurténin nimen ihan merkittävänä perustietona, eikä upottaa yksityiskohtaa kirjailijaluetteloon. Alalajista olisi voinut ottaa esimerkiksi myös Pekka Halosen Peuraheimo -kirjan (2008). Joka tapauksessa, Mitä kummaa on tiivistettyä tietoa suomalaisesta spekulatiivisesta fiktiosta ja sellaisenaan kaikessa lyhykäisyydessään toimiva ja eri osa-alueet huomioiva paketti, johon kannattaa tutustua, jos tuntee tarvitsevansa opasta aiheeseen. Kirjan kansikuva on steampunk-teemassaan varsin onnistunut.