Alana tapaa Markon vanhemmat, Klaran ja Barrin, yllättävissä merkeissä, eikä tutustuminen suju aivan ongelmitta, varsinkaan kun vanhemmilla ei ollut tietoa suhteen luonteesta ja syntyneestä lapsesta. Aavelapsenvahti Izabel katoutettiin taistelun tuoksinassa ja Marko lähtee äitinsä kanssa etsimään tätä, kun taas Alana jää tutustumaan appeensa ja saa tietää tämän salaisuuden. Toisaalla The Will kohtaa Markon entisen morsion Gwendolynin ja auttaa tämän kanssa vapaaksi seksiorjaksi joutuneen pienen tytön, josta on heille apua Markon jäljittämisessä.
Kakkososassa on useita flashbackeja, joilla kerrotaan nuoren pariskunnan tapaamishetkestä kuin myös valotetaan Markon menneisyyttä pohjana nykyisyydelle, missä hänen vanhempansa yrittävät saada jälleen kontaktia poikaansa. Perhe on edelleen tärkeä, kaiken ylittävä teema. Silti, tarinassa ei ole edelleenkään mitään yliromanttista tai lällyn imelää. Nuoren pariskunnan suhdetta kuvataan varsin realistisesti kaiken fantsun ja avaruuden outouden keskellä. Uudet hahmot (ja mitä mielikuvituksellisimmat oliot) piristävät tarinaa ja tuovat siihen sekä jännitystä että jännitettä. Taikuuden käyttö on onnistunutta ja paikallaan tarinan juonen kannalta, vaikka yleensä sen voisi ajatella toimivan science fiction -tarinassa deus ex machinana.
Tarinan juonessa ja hahmoissa on ajoittain jopa hyvin ärsyttäviä piirteitä, mutta ei niin häiritsevällä tasolla, että se vaikuttaisi tarinan kiinnostavuuteen tai haluun lukea sitä. Ärsyttävyys kuuluu asiaan, se on osa hahmojen luonnetta ja kehityskaartakin. Fiona Staplesin piirrosjälki vetoaa minuun yhä enemmän, jokainen hahmo on yksilö ja erotettavissa. Tarinan sisältö heijastuu hahmojen kasvoissa ja asennoissa.
Saga, volume 2:n jälkeen oli pakko lukea volume 3 (arvostelu).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat iloinen yllätys!