Kolmas sarjakuva-arvostelu putkeen. George R.R. Martinin Tulen ja jään laulu -sarjaan perustuva A Game of Thrones: The Graphic Novel on edennyt kolmanteen osaansa, johon on koottu sarjakuvalehtien numerot 13-18. Volume 1:n arvion voi lukea täältä ja Volume 2:n täältä. Volume 3:ssa tarina etenee Valtaistuinpelin Daenerysin 4 -luvusta alkaen Catelynin 9 ja Eddardin 15 -lukuun saakka. Osa tarinasta on joko tiivistetty tai siirretty seuraavan osan kokonaisuuteen.
Nyt kun tullut luettua vuoden aikana enemmänkin erityylisiä sarjakuvia, alkaa A Game of Thrones: The Graphic Novel asettua laadullisesti paikalleen. Daniel Abrahamin juonen sovitus on vahva, vaikka ei täysin seuraakaan järjestyksessä kirjan tapahtumia. Hän ei kuitenkaan pistä mukaan mitään omiaan ja on varmasti saanut Martinilta ohjeet, mitä ehdottomasti ei saa jättää pois. Vaikka tarinan kulku on kohtalaisen hyvin mielessä, on silti mielenkiintoista huomata yksityiskohtia, jotka ovat jääneet taka-alalle tai unohtuneet. Seuraaminen lukureferaattien kautta vertailun vuoksi ei ole suoraviivaista, sillä sarjis ei kulje samassa järjestyksessä kuin kirjan luvut.
Mitä pidemmälle sarjakuva etenee ja mitä enemmän tarkastelen Tommy Pattersonin piirrosjälkeä, sen vähemmän se tyydyttää esimerkiksi Sagan jälkeen. Minusta on yhä hienoa, että Pattersonilla on hahmoista omat näkemyksensä, jotka jälkitekstin mukaan myös Martin hyväksyy, mutta hahmot eivät ole kovinkaan elastisia, eikä tunteet heijastu heidän olemuksessaan. Välillä tuntuu, että kaikki hahmot irvistävät ja ovat vihaisia. Tässä vaiheessa se alkaa jo häiritä. Toki, eipä tarinan tapahtumatkaan ole kovinkaan auvoisia, että hymynaamoille olisi tilaa. Lukemisen yhteydessä se ei kuitenkaan haittaa ja liikkuvassa kuvassa on sijaa hetkellisille variaatioille. Väritystekniikan avulla jälki on kuitenkin aikakaudelle kelpoista ja tunnelmaa henkivää (tästä olen kuullut kyllä eriäviäkin mielipiteitä).
Tv-sarjaan nähden sarjakuvalla on se etu, että siihen voidaan ottaa mukaan takaumia ja sivujuoniakin sopivissa määrin budjetin sen kummemmin heilahtamatta. Minulle on alusta lähtien ollut Valtaistuinpelissä ja muissakin sarjan osissa tärkeää unet ja ennusteet, sillä ne luovat palapeliä ja syvyyttä maailmaan. Tv-sarja on poistanut ne ja siksipä menettänyt myös osan lumouksesta. Tässä osassa tarina alkaa sirpaloitua ja kohtalot ajautuvat erilleen. Edessä on huikeita tapahtumia!
Albumin lopussa kustannustoimittaja Anne Groell kommentoi Pattersonin hahmojen prosessointia ja mukana on valikoima henkilöhahmotelmia. Yksittäisinä piirroksina ne toimivat paremmin kuin ruuduissa. Lopussa on myös mainos, että seuraava eli volume 4 on viimeinen. Tarkoittanee viimeinen Valtaistuinpelistä tehty sovitus, sillä kai sarjakuva jatkuu Kuninkaiden koitoksen tapahtumilla? Tästä saatanee lisätietoa myöhemmin. Joka tapauksessa, viimeinen irtonumero eli #24 pitäisi ilmestyä ensi viikolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat iloinen yllätys!