Kirjan tapahtumat sijoittuvat viisi vuotta Kuolemattomien kaartin jälkeen. Keisarin Airut, kuolematon Jant on pysytellyt kuivilla huumeista, mutta sortuu jälleen joutuessaan vastentahtoisesti keisarin määräämänä pelottavaan tehtävään tilanteessa, jossa hänen vaimonsa Tiira tuntuu löytäneen uuden ihastuksen kuolemattomien parista. Mustasukkaisuuden riivaama Jant lähtee Utun ja Salaman kanssa pitkälle laivamatkalle omaehtoiselle Trisin saarelle, joka halutaan liittää osaksi keisarikuntaa ja jossa on mittaamattoman arvokkaita luonnonvaroja. Löytöretki Trisiin mutkistuu kun aiemmin kuolemattomien piiristä paikkansa haasteessa menettänyt Gio Ami ei tyydykään tappioonsa ja paluuseen kuolevaksi, vaan aiheuttaa sisällissodan pyrkiessään takaisin.
Aika on lahjoista suurin jatkaa Kuolemattomien kaartin linjalla omaperäisellä otteellaan sekoittaen keskiaikaa ja nykyisyyttä. Kreikkalaisten mytologioiden jumalien vaikutus näkyy yhä selvemmin Swainstonin luomien kuolemattomien keskinäisissä nahisteluissa. Kuten esikuvansa, he käyttäytyvät lapsellisesti, itsekkäästi ja heidän käsityksensä normaalimaailman realiteeteista ja arjesta on vinoutunut. Ajan merkitys korostuu kirjan nimen mukaisesti entisestään. Kuolemattomille ajan käsite on kärsinyt vuosisatojen aikana inflaatiota ja korruptoinut. Vanhenemisen pelko on korostunut, sillä sen kohtaaminen tarkoittaa epäonnistumista, ei kehitystä. Kirjailija antaa näkyä läpi, että kun maa ei ole välittömässä hätätilassa, aika ei ole heille niinkään keisarikunnan palvelemista varten, vaan heidän oman itsensä etuuksien ja hyötyjen lisäämistä varten. Silti pohjimmiltaan, kun tarve vaatii, jokainen on valmis uhraamaan henkensä puolustaessaan maataan turilaita vastaan. Kuolemattomuus onkin sarjassa mielenkiintoinen käsite, sillä se on oikeastaan fyysisen muutoksen pysäyttämistä, eikä se tarkoita haavoittumattomuutta. Epävarmuutta lisää se, että kuolemattomuus ei ole kuolemattomien käsissä vaan keisarin, joka tekee päätökset selvästi itsenäisesti ja oman suunnitelman mukaisesti selittelemättä. Kuolemattomien ajankäsitteen vastapainona esitetään Trisin saarelaisten näkemys asiasta. Heille aika on valuuttaa, joka merkitsee enemmän kuin kulta. Heidän kauttaan ajan korruptoituminen ihmisiän mittakaavassa on nopeammin näkyvissä.
Kirjassa päästään tutustumaan lisää myös Siirrokseen, rinnakkaismaailmaan, jonne Jant ajautuu huumeiden yliannostuksen kautta. Siirros on erikoinen paikka, missä luonnon lait eivät tunnu toimivan ihan normaalisti ja se on myös vaarallinen. Siirros saa kakkoskirjassa lihaa luiden päälle, kun avautuu lisää paljastuksia. Paljon jää kuitenkin vielä salaperäisyyden verhon taakse mukavasti kutkuttamaan mieltä. Keisaristakin paljastuu uusia tietoja, mutta Aika on lahjoista suurin on ykkösosaa selkeämmin sarjan osa ja lukijalle jätetään useita teasereita sen sijaan, että annettaisiin vielä vastauksia.
Vaikka Aika on lahjoista suurin tuntuu hieman irralliselta Kuolemattomien kaartiin nähden, se on ehdottomasti juonellisesti ja tapahtumiltaan paikallaan odotellessa The Modern Worldin (am. Dangerous Offspring) käännöstä. En tiedä aikooko Like kääntää myös esiosan Above the Snowlinen (arvostelu) (toivottavasti!), mutta sen tapahtumiin löytyy viittauksia ykkösosan tapaan myös kakkoskirjasta. Steph Swainston herätti keskustelua ja itse asiassa närääkin kesällä ilmoittaessaan siirtyvänsä pois julkaisubisneksestä. Syitä oli useita, mm. nopea julkaisutahtivaatimus ja sosiaalisen median paineet. Swainston lähti opiskelemaan kemian opettajaksi, mikä tuntuukin oikealta alalta kirjailijasta saamani käsityksen perusteella. Hän ei ole hylännyt kirjoittamista, mutta uutta kirjaa voidaan tuskin odottaa kuin vasta useamman vuoden kuluttua. Onko se sitten Castle-sarjan ennakkoon ilmoitettu työn alla ollut osa, vai jotain muuta, jää nähtäväksi. Steph Swainston on sen verran upea kirjailija, että olisi sääli jos hän ei enää löytäisi kirjoittamisesta yhtä suurta tyydytystä, mitä hänen kirjojensa lukeminen antaa minulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat iloinen yllätys!