Onyesonwu on raiskauksen ja väkivallan seurauksena syntynyt lapsi, jonka alkuperä erottuu ulkonäöstä. Elettyään lapsuuden autiomaassa, hän muuttaa äitinsä kanssa kylään. 11. ikävuoden lähestyessä, hän kokee olevansa äidilleen ja isäpuolelleen häpeäksi ja päätyy tekoon, jonka kautta hän huomaa omaavansa maagisia kykyjä. Pitkän yrittämisen jälkeen velho, joka ei ole halunnut opettaa Onyeta, koska tämä on tyttö, päättää vihdoinkin ottaa tämän oppilaakseen. Onyella on ennustettu kohtalo, joka vie hänet pitkälle matkalle ystävineen, kohtaamaan raiskaaja-isänsä kuin myös kirjoittamaan Suuren kirjan kirjoitukset uusiksi.
Who Fears Death on naispuoleisen hahmon kasvutarina epävarmuudesta vahvuuteen. Kirja on voimakkaasti afrikkalainen ja siinä näkyy kirjailijan nigerialainen tausta ja ajatusmaailman tuntemus. Minulle kirja oli ahdistava. Se päätyi vääntyneenä ja kieroutuneena uniini ja vielä päivisinkin sen aiheuttama tunnelma velloo mielessä. Vaikka Who Fears Death on kuvitteellinen postapokalyptinen kirja, joka sisältää maagista realismia, fantasiaa ja jopa science fictionia, sen juuret ovat vahvasti todellisuudessa. Sudanin Darfurista saadaan usein uutisotsikoita: "Rape is a way of life for Darfur’s women", "Darfur women describe gang-rape horror", "Rape as a weapon of war" (poimittu kohdistetulla Google-haulla; vastaavia löytyy Kongosta tai mistä tahansa konfliktimaasta). Todellisuuden tiedostaminen kaksinkertaisti fiktion aiheuttaman pahanolon tunteen. Vaikka kirjan tarina onkin melkoisen synkkä, se on kerrottu elämänmyönteisellä voimalla ja teksti on pohjimmiltaan täynnä toivoa ja oikeudenmukaisuutta. Siitä hehkuu halu olla vapaa niin kansana kuin yksilönäkin, olla tasa-arvoinen ihmisenä alkuperästä ja sukupuolesta riippumatta. Samalla siinä on afrikkalaista ylpeyttä - kaikesta huolimatta.
Okoraforin teemat ovat ylevät ja komeat. Hahmot ovat niin sanotusti katu-uskottavia, mutta koskapa kyseessä on teinien kasvutarina, niin mukaan mahtuu myös ikään liittyvää ajatuksenjuoksua, joka paikoin tuntuu rasittavalta ja vieläpä hieman kaukaiselta näin pohjoisen syrjäkylän lapselle. Teksti on soljuvan kuvailevaa, ja positiivisena seikkana huomioin, että kirjailija kertoo tapahtumista ilman suuria saarnoja. Vaikka teemat ovat huomattavissa, hän ei tyrkytä niihin parannusta, vaan tekee sen vähäeleisesti. Näin esimerkiksi ympärileikkauksen suhteen, jossa se kuvataan nuorten tyttöjen omana (tietämättömyydestä johtuvana) valintana. Tapahtumaympäristönsä ja kulttuuritaustansa vuoksi Who Fears Death poikkeaa aika reippaasti monesta muusta tänä vuonna lukemastani kirjasta. Lähimmäksi etnisyydeltään se sijoittuu Karen Lordin Redemption in Indigon (arvostelu) ja Lauren Beukesin Zoo Cityn (arvostelu) kanssa, jotka molemmat ovat myös, yllätys, yllätys, World Fantasy -palkintoehdokkaita. Who Fears Deathin aiheuttaman ahdistuksen vuoksi, en voi sanoa nauttineeni kirjasta täysillä, vaikka kirjan kieli on erinomaista ja paikoin kuvailussaan jopa kaunistakin. Juoni ei sinänsä ole kovinkaan kaksinen ja välillä teksti hieman rönsyilee sivuhahmojen kasvutarinoiden vuoksi ja eksyy polulta. Okorafor on kuitenkin saanut aikaiseksi tunnelmaltaan omaperäisen kirjan.
Aakkoshaasteen O-kirja.
Vuodatuksesta kopioidut kommentit:
VastaaPoistabooksy kirjoitti 10.10.2011 - 16:56
Allekirjoitan omaperäisen :-) Vahva kirja, vaikka siinä vähän sitä nuortenromaanien perua onkin.
Raija kirjoitti 10.10.2011 - 22:47
Kävin tsekkaamassa sinunkin arvostelusi uudelleen nyt kun sain itse kirjan luettua. Pidit kirjasta ilmeisen enemmän kuin minä, mutta olen kanssasi samaa mieltä ehdottomasti, että kirjan voisi kääntää suomeksikin.