Philip Reeven Kävelevät koneet -sarjan (engl. Mortal Engines Quartet) ensimmäinen kirja, niin ikään nimeltään Kävelevät koneet julkaistiin suomeksi vuonna 2004 ja alkuperäinen ilmestyi 2001. Risingin tietokannasta kurkkasin, että kirjailija on jatkanut sarjan maailmaan sijoittuvien kirjojen kirjoittamista suomennettujen neljän kirjan jälkeenkin ja on julkaissut pari esiosaa (osat 5-6) ja ilmeisesti itsellisen teoksen tänä vuonna (osa 7). Reeve on päätynyt ostoslistalleni lähinnä siksi, että steampunk on alagenrenä kiehtonut jo jonkin aikaa, oli se sitten aikuisten tai nuorten kirjallisuutta. Vaikka jälkijunassahan tässä joka tapauksessa taas tullaan. Kävelevät koneet sijoittuu yhden tunnin maailmansodan jälkeiseen postapokalyptiseen maailmaan, jossa geologisten suurkatastrofien seurauksena kaupungit ovat muuttuneet telaketjuilla kulkeviksi kerroksellisiksi rakennelmiksi, jotka liikkuvat koko ajan. Maailmassa vallitsee kaupunkidarwinismin laki, heikot jäävät vahvojen saaliiksi, armotta ja säälimättömästi. Pienet kaupungit otetaan kiinni ja puretaan. Niiden asukkaat päätyvät joko orjatyöhön tai surmataan. Lontoon kulkukaupungissa asuva museoharjoittelija Tom ei muunlaisesta elämästä tiedä ja paikallaan pysyvät kaupungit ovat hänelle ajatuksenakin järjettömiä, eikä hän ymmärrä miksi jotkut sellaisen asuinpaikan voisi valita. Kun Tom kohtaa kapinallisen Hesterin, jolla on missio, hän alkaa pikkuhiljaa tajuta, ettei kaikki mitä hänelle on opetettu ja sanottu ole välttämättä totta. Näin käy myös Tomin ihannoiman historioitsija Valentinen tyttärelle Katherinelle, kun tämä joutuu kohtaamaan isänsä salaamat asiat.
Kävelevien koneiden synkkä maailma on kiehtova. Korruptio ja salakähmäisyys tuo siihen lisäleimansa, mutta jo perusasetelman nälkäiset kaupungit, jotka kamppailevat olemassaolostaan, tarjoaa runsaasti aineksia. Kun sekaan ripottelee nykypäivää muunnettuna menneisyydeksi, saadaan tarinaan vielä mittakaavaa. Sarjan ensimmäisessä kirjassa kirjailija kuvaa elävästi kulkukaupungin toimintaa, joka ei aina ole kaunista ja puhdasta, vaikkakin idearikasta. Reeven ihmiset ovat usein pelinappuloita, heitä riistetään ja hyödynnetään jopa raa’asti. Darwinismi toimii paitsi kulkevien kaupunkien myös ihmisten välillä. Vastarinta kuitenkin elää kansan syvissä rivissä. Nostin kirjan pisteitä sen mukaan mitä enemmän kirjailija uskalsi toimia realistisesti. Sankarit eivät ole kauniita ja voittamattomia, ja mikä tärkeintä he eivät ole kuolemattomia, eivätkä aina sankareitakaan.
Reeve antaa hahmoilleen luvan olla herkkäuskoisia ja inhimillisiä, joille virheet ovat luontaisia oppimisprosessin aikana. Nuorten kirjaksi sanoisin Kävelevien koneiden olevan rohkea ja omaperäinen, eikä se alleviivaa asioita liikaa. Tokihan siitä löytyy kaupallisesti menestyvälle teokselle ominaisia piirteitäkin. Tarinassa on synkkyyden vastapainoksi ystävyyttä, hieman orastavaa romantiikkaa, toimintaa, ihailtavaa moraalia jne. Kävelevät koneet ei ole Harry Potter, mutta kyllä ensimmäisen kirjan perusteella tuntemukset samantyyppisestä ajatusmaailmasta on mahdollista havaita. Reeven kirja on piristävä ja positiivinen lukukokemus, niin synkkyydestään huolimatta ja ehkä jopa sen vuoksi. Tarina jäi selvästi kesken, joten jatkoa pitää ehdottomasti lukea ja toivottavasti taso tästä sen kun paranee. En ihmettele yhtään ensimmäisen kirjan perusteella, että sarja on kutkuttanut elokuvaohjaaja Peter Jacksonin mieltä sen verran paljon, että hänellä oli ainakin jossain vaiheessa suunnitelmia tarinan siirtämisestä valkokankaalle. Väliin ovat hyppineet hobitit, mutta ehkä sen jälkeen… jossain vaiheessa.
Aakkoshaasteen R-kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat iloinen yllätys!