George R.R. Martin: Songs the Dead Men Sing

Maailmanlaajuisen Halloween-viikonlopun kunniaksi hieman kauhua kehiin. George R.R. Martin on kirjoittanut fantasian ja science fictionin ohella myös kauhukertomuksia. Songs the Dead Men Sing on vuonna 1983 julkaistu yhdeksän novellin kokoelma. Minulla on kirjasta myöhäisempi brittipainos (kansikuva oik.), josta on jätetty kaksi novellia In the House of Worms ja This Tower of Ashes pois. Alkuperäisen US-painoksen kansikuvan voi katsoa tästä.

• The Monkey Treatment (1983)
• ...for a single yesterday (1975)
• The Needle Men (1981)
• Meathouse Man (1976)
• Sandkings (1979)
• Nightflyers (1980)
• Remembering Melody (1981)

The Monkey Treatment, joka on julkaistu suomeksi nimellä Apinakuuri Kuoleman kirjat 1:ssä, kertoo lihavasta Kenny Dorchesterista. Kenny rakastaa ruokaa ja syömistä, mutta on yksinäinen, eikä löydä kokonsa vuoksi kumppania. Niinpä hän etsii jatkuvasti keinoja laihduttaa ja lopulta törmääkin tuttavaansa, joka suorastaan ahmii, mutta silti on laihtunut. Ilahtuneena Kennykin päättää kokeilla tätä uutta apinakuuria, joka osoittautuukin hieman muuksi kuin mitä Kenny odotti. The Monkey Treatment on erinomaisesti rakennettu tarina loppuhuipennuksineen. Se on elävästi kirjoitettu tarina ja lukijan on ihan pakko asettua myötäelämään Kennyn ahdistus. Kuten monesti aiemminkin Martinin tarinoita lukiessa minulle herää voimakkaita visuaalisia mielikuvia. Voisin vaikka mennä vannomaan, että olen nähnyt tämän tarinan tai sen muunnelman televisiossa, mutta mitkään lähteet eivät tue luulojani. The Monkey Treatment on ehdottomasti novelli joka kestää useankin lukukerran.

...for a single yesterday on kokoelman vanhinta tuotantoa. Tarina sijoittuu ihmiskuntaa kohdanneen ydintuhon jälkeiseen aikaan, jossa joukko selviytyneitä on kokoontunut uudeksi yhteisöksi. He yrittävät oppia selviytymisen alkeet ja kohdata uuden tulevaisuuden vallitsevissa rankoissa olosuhteissa. Keith, joka menetti tyttöystävänsä tuhossa, ei halua sopeutua tilanteeseen, vaan matkaa ajoittain muistihuumeen avulla aikamatkalle takaisin rakastettunsa luo selvitäkseen arjesta. ...for the single yesterday on mielestäni kokoelman heikoin novelli. Siinä korostuu kirjoitusajankohtaa leimaava kulttuurinen ympäristö Martinin valitsemien musiikkikappaleiden kautta, mikä saa tarinan tuntumaan vanhentuneelta. Tarina ei edes aukea kunnolla, jos esimerkiksi Me and Bobby McGee -kappale ei ole tuttu sanoitukseltaan. Myös novellin nimi on poimittu kyseisestä laulusta. Minun täytyy sanoa, että olen iloinen, että Martinin parinetsintävaihe elämässä on jo ohi ja seestyneessä tilassa, sillä ainakin minua välillä rassaa kuinka suurta ja epätoivoista rakastaminen/menettäminen hänen tarinoissaan tiettynä aikajaksona oli. Novellin voi lukea ilmaiseksi Lightspeed-lehden uudelleen julkaisuna tai hankkia itselleen e-novellina.

The Needle Men on Body Snatchers -tarina, joka sijoittuu slummimaiseen laitakaupunkiympäristöön. Tarinan perusjuoni salamyhkäisesti katoavista ihmisistä on tuttu useistakin kauhutuotoksista. Jälleen jännitystä vähitellen tiivistäen koostettu tarina, joka saa arvoisensa huipennuksen. Ei silti Martinia parhaimmillaan.

Meathouse Man on sanamäärältään pitkä novelli, jossa nuori ruumiinkäyttäjänä toimiva mies etsii rakkautta. Tarina sijoittuu synkeälle Skrakkyn kaivosplaneetalle, jossa työtä tekevät käyttäjien hallitsemat ihmisruumiit. Nämä ovat ihmiszombeja, joiden omat aivot on korvattu synteettisillä, eikä heillä ei ole tunnemaailmaa eikä tietoisuutta. Meathouse Man on suomennettu nimellä Lihatiskien mies ja julkaistu Julma on rakkaus -novellikokoelmassa. Lihatiskien mies on osittain riipaiseva kertomus, osittain erittäinkin vastenmielinen. Ihmissielu ei voi voida hyvin kun ruumis joutuu kanssakäymiseen tunneasioissa ilotalon lihatiskin naisten kanssa. Tarinasta voi lukea näytteen John Joseph Adamsin nettisivulta, jossa hän paljastaa Martinin eläneen kirjoitushetkellä tunne-elämässään vaikeita hetkiä, mikä näkyy novellissakin.

Sandkingsia en voi suositella voimakkaasti ötökkäkauhuiselle, mutta muille se on loistavaa luettavaa. Kun luin tarinan ensimmäisen kerran, se puistatti suunnattomasti. Näin uudelleenlukukerralla tiesin mitä oli odotettavissa, mutta siltikään en vielä kauheasti nauti tarinasta, niin hyvin kuin se on kirjoitettukin. Sandkings kertoo Simon Kressista, varakkaasta ja itsekkäästä miehestä, joka huvittelee ostamalla omituisia otuksia. Kun mikään ei tunnu enää ilahduttavan ja kiehtovan, hän törmää salaperäiseen kauppaan, josta saa käsiinsä sandking-ötökät, jotka ovat järjestelmällisiä ja älykkäitä ja niillä on jumalakäsitys. Simon Kress asettuu jumalan rooliin, enemmän kuin haluaisikaan.
Sandkings on voittanut sekä Hugo että Nebula -palkinnot ja sen pohjalta on tehty myös The Outer Limits -televisiosarjan jakso, joka kylläkin poikkeaa reilusti Martinin alkuperäisestä tarinasta loppuratkaisuja myöten.

Nightflyers on pienoisromaanin pituinen tarina ryhmästä tiedeihmisiä, jotka lähtevät jäljittämään mysteeristä ikivanhaa volcryn-entiteettiä. He palkkaavat Nightflyers-avaruusaluksen ja sen kapteenin Royd Erisin kuljetustehtävään. Matka ei sujukaan odotetusti ja he toteavat pian, että jokin outo uhkaa heitä. Nightflyers sijoittuu samaan Thousand Worlds -maailmaan kuin kirjailijan Dying of the Light (arvostelu) ja Tuf Voyaging (arvostelu) -teoksetkin (sekä useat muut novellit). Kumpaisessakin kirjassa on mm. maininta hranganeista ja heidän pelottavasta Hrangan mindista. Nightflyers on kiinnostava sf-kauhu-tarina, jonka pohjalta on tehty myös samanniminen elokuva. Blogissani lisää Nightflyersista ensi viikolla.

Remembering Melody kertoo miehestä, joka opiskeluaikoinaan teki ystävyys- ja avunantosopimuksen kolmen muun kämppäkaverinsa kanssa. Maailma on vienyt heidät erilleen, mutta yksi heistä, Melody, ei suostu irrottamaan tehdystä sopimuksesta. Melody on aina vaikeuksissa ja aina apua pyytämässä, mikä alkaa jo kyllästyttää nelikon muita jäseniä. Lopulta he päättävät jättää Melodyn taakseen ja unohtaa tehdyn sopimuksen, mutta Melodylla on siihen sanansa sanottavana. Ilahduttavan epämiellyttävän loppuhuipennuksen omaava kauhutarina. Viihdyttävä joskaan ei ehkä omaperäisyyden huippu. Songs the Dead Men Sing on erinomainen kokoelma kauhutarinoita Twilight Zonen ja The Outer Limitsin hengessä. Kyllä näistä väristyksiä saa aikaan, joten suosittelen.