Andrzej Sapkowski: Kohtalon miekka

Andrzej Sapkowskin Viimeinen toivomus (arvostelu) oli erinomainen lukukokemus, joten oli itsestään selvää, että elokuussa ilmestynyt The Witcher – noituri -sarjan toinenkin osa, Kohtalon miekka päätyisi luettavaksi. Kirjan mukaan alkuperäisteos puolaksi on ilmestynyt vuonna 1993. Kuten Viimeinen toivomus myös Kohtalon miekka sisältää useita yksittäisiä tarinoita, eikä tällä kertaa mukana ole erillistä kehyskertomusta:

• Mahdollisuuksien raja
• Jäänsiru
• Ikuinen tuli
• Pieni uhraus
• Kohtalon miekka
• Jotain enemmän

Mahdollisuuksien rajassa noituri Geralt Rivialainen saa matkakumppanikseen Kolme naakkaa -nimisen henkilön tyttärineen. He päätyvät tunnettujen lohikäärmeen metsästäjien joukkoon, joka on niin otuksen kuin sen aarteenkin perässä. Mukana ovat myös bardi Valvatti ja Yennefer-velho. Tarunomainen kultainen lohikäärme löytyy lopulta, mutta silläpä onkin yllätys metsästäjilleen. Jäänsirussa Geralt ja Yennefer ovat yhdessä Aedd Gynvaelin kaupungissa ja Yennefer kertoo tarinan Talvikuningattaresta, joka vetää rekeä ja kylvää ympärilleen jääsiruja, jotka silmään tai sydämeen osuessa saavat ilottomaksi ja kaiken näyttämään rumalta ja tympeältä. Osuman saanut ei saa rauhaa vaan jäljittää unelmansa Talvikuningatarta loputtomiin. Geralt saa haasteen taistella Istredd-velhon kanssa Yenneferistä. Ikuinen tuli tuo Geraltilta apua pyytämään puolituisen kauppiaan, joka on joutunut muotoaan muuttavan vexlingin, miimikon uhriksi. Valvatin naisseikkailut jatkuvat. Pienessä uhrauksessa Geralt yrittää selvittää ruhtinaan ja merenneidon suhdeongelmia sekä pelastaa kalastajat merihirviön piinasta. Myös Geraltin omassa suhteessa Essi-bardiin riittää mietiskelyä. Kohtalon miekassa Geralt päätyy Brokilonin metsään, dryadien hallitsemalle maalle, josta hän löytää dryadien haltuun päätymässä olevan lapsen, Cirin. Dryadit ovat vähenevä kansa, joka on joutunut epätoivoisiin tekoihin pitääkseen kansansa elossa ja maat hallussaan. Jotain enemmän -tarinassa Geralt auttaa kauppias Yurgaa ja saa vaarallisen pureman. Kun Yurga kuljettaa Geraltia hoitoon ja kotiinsa, Geralt näkee näkyjä ja kohtaa lopulta sekä menneisyytensä että tulevaisuutensa.

Kohtalon miekka sisältää enemmänkin Geraltin ihmissuhteisiin liittyviä tarinoita, jotka kietoutuvat ulkopuolisiin tehtäviin, kuin selkeästi seikkailullisia kertomuksia, joista Viimeinen toivomus on koostettu. Mytologiat ja kansanperinteet ovat yhä läsnä, on talvikuningatarta, merenneitoa ja toukoyötä kokkoineen, mutta ne eivät nouse tarinan päätekijöiksi yhtä paljon kuin ykköskirjassa. Ykköskirja tuo lukijan Geraltin maailmaan ja tutustuttaa sen monipuolisiin otuksiin ja uskomuksiin. Toisessa osassa Geraltin yksityinen elämä nousee pinnalle. Reippaan huumorin ja ronskien tapahtumien taustalla on mollisävyinen, hienovaraisesti esille tuotu erilaiseksi kokemisen tunne ja yksinäisyys, jotka johtavat päätöksiin ja tekoihin, jotka saavat lukijan ehkä jopa herkistymään. Kohtalon miekassa kuvataan entistä tiukemmalla otteella ihmiskohtaloita ja muutoksia maailmassa, mikä on Sapkowskilta erinomainen monipuolisuuden osoitus. Pidin Viimeisestä toivomuksesta erityisesti nasevan huumorin ja mytologioiden erinomaisen hyödyntämisen vuoksi, mutta Kohtalon miekassa minua kiehtoo enemmän henkilöt. Toki huumorikin on edelleen purevaa. Geralt on entistä kiehtovampi hahmo ja nyt kun näyttää siltä, että Ciristä olisi tulossa jatkossa uusi vakiohahmo, niin seuraavalta kirjalta on lupa odottaa paljon. Toivottavasti kääntämistä jatketaan edelleen ja seuraava kirja on tulossa.

Aakkoshaasteen S-kirja.