Roald Dahl: The Gremlins

The Gremlins (1943) on ensimmäinen lukemani Roald Dahlin kirja. Vaikka kirjailija ja osa hänen teoksistaankin ovat niminä tuttuja, en ole tullut koskaan tutustuneeksi tarkemmin. Niinpä päätin korjata tilanteen ja lukea muutamia Dahlin kirjoja, jotka hankin englanninkielisinä. Dahlia on suomennettukin ihan kiitettävästi, mutta yllätyksekseni tätä hänen ensimmäistä lapsille suunnattua teostaan ei suomennosten listalta löydy. Ehkä se ei istunut aikanaan suomalaiseen poliittiseen ilmapiiriin. Tarina on kirjoitettu Walt Disney Productionille ja sen pohjalta oli ilmeisestikin tarkoitus tehdä animaatioelokuva, mitä ei lopulta sitten koskaan tapahtunut.

Kirjan päähenkilö, brittiläinen toisen maailmansodan taistelulentäjä, kohtaa yllättäen lennollaan hyvin pieniä miehiä, joilla kasvaa sarvet päässä. Nämä pikku ilkimykset tekevät koneessa tihutöitä, poraten reikiä runkoon. Gus selviytyy maahan vihollistulituksesta ja gremlineitä huolimatta ja joutuu toteamaan, että pikkuotuksia on enemmänkin, eikä hän ole ainoa lentäjä, joka tekee tuttavuutta niihin. Pian lentäjät saavat gremlinit kuitenkin tekemään yhteistyötä yhteisen vihollisen, natsi-Saksan peittoamiseksi. Gremlinit pääsevät Royal Air Forcen koulutukseen. Vaan vieläkö loukkaantunut Gus pääsee toteuttamaan unelmaansa isänmaan puolustamisesta?

The Gremlins on huvittava pikku tarina, jossa olisi vakavamminkin otettavaa ainesta, mutta Dahl ei lähde pohtimislinjalle, vaan pitää tarinan kevyenä. Kertomuksessa on sankaruutta ja kaveria-ei-jätetä -meininkiä. Gremlinien alkuperäinen kohtalo jää kuitenkin jalkoihin, eikä edes rivien välistä ole luettavissa kirjailijan tuntemuksia luonnon ja ihmisten väliseen konfliktiin. Ehkä näin on tarkoituksella kun kyse on Disneylle tehdystä tarinasta. Mielestäni esimerkiksi J.R.R. Tolkien käsittelee asiaa omissa tarinoissaan voimakkaammin ja selkeämmin. Brittilentäjät viettävät vapaa-aikaansa juomalla tuopillisia ja polttelemalla tupakkaa, mikä näkyy myös kuvituksessakin. Miten on, mahtaakohan vielä tämänkin päivän englantilaisissa lastenkirjoissa näkyä perinteikäs ja luonteenomainen pubikulttuuri? Suomalaisissa taidetaan ainakin välttää oluen juomista ja tupakointia.

Gremlinit ovat olleet jo ennen Dahliakin tunnettu käsite Royal Air Forcessa, mutta Dahl teki niistä tunnettuja suurelle yleisölle. Vaikka elokuva-Gremlins (Riiviöt) onkin saanut vaikutteita Dahlin otuksista, ne ovat kuitenkin eri hahmoja, eikä elokuvalla ole mitään tekemistä Dahlin kirjan kanssa. Minusta oli mukava huomata, että gremlineissäkin on erikoistuneita hahmoja, pilvigremlinit varsinkin kiehtoivat kovasti. Ja tietysti on naispuoleisiakin gremlinejä, niitä vain kutsutaan fifinelloiksi, ja vauva-gremlinejä eli widgettejä, jotka nekin on melkoisia tihulaisia.

Aikuiselle lukijalle The Gremlins on oivallinen paikka tutkia ajankuvaa ja käsiteltäviä sota-aikaan liittyviä teemoja, ja mukavahan tätä oli lukea muutenkin, vaikka yksioikoisuus ei varsinaisesti tyydytäkään.