perjantai 5. huhtikuuta 2013

Ray Bradbury: Fahrenheit 451

Alun perin vuonna 1953 kirjana julkaistu Ray Bradburyn Fahrenheit 451 ilmestyi suomeksi 1966. 60-vuotias dystopiateos on klassikko. Sitä luetaan yhä, Suomessakin, vaikka painokset ovat loppuneet, eikä uutta ole vähään aikaan otettu. Olen lukenut kirjan joskus aiemminkin ja nähnyt sen pohjalta tehdyn, François Truffautin ohjaaman elokuvan, josta en juurikaan pitänyt, vaikka se kohtalaisen uskollinen kirjalle onkin.

Tulevaisuuden Yhdysvalloissa kirjat ovat kiellettyjä ja palomiesten ammattikunta ei suinkaan ole tulipalojen sammuttamista varten, vaan heidän tehtävänään on polttaa kaikki kirjat ja rakennukset, joista on löydetty kirjoja. Hallitus turruttaa ihmismielet tv-viihteen avulla. Televisiosta katsotut hahmot ovat kuin perhettä, joita ilman ei voi elää. Päähenkilö on palomies, Guy Montag, joka on ollut tyytyväinen elämäänsä ja ammattiinsa, ja jopa kuvitellut nauttineensa siitä. Hänen historiakäsityksensä mukaan palomiehet ovat aina sytyttäneet paloja. Hän tapaa naapurustossa nuoren 16-vuotiaan Clarisse McClellanin, jonka jutuskelut ja kysymykset saavat hänet kuitenkin miettimään asioita uudelta kantilta ja pikkuhiljaa Montagin maailma muuttuu ja hän ryhtyy kyseenalaistamaan asioita ja omaa elämantilannettaan, joutuen vaikeuksiin.

Fahrenheit 451:n teemat eivät ole juurikaan vanhentuneet reilussa puolivuosisadassa. Yhä edelleen voidaan olla huolissaan massamedian vaikutuksesta ja ohjaavuudesta ihmisten ajatusmaailmaan sekä käyttäytymiseen, ja kuinka voidaan syöttää trendejä ja manipuloida faktojakin toisiksi kun ne tarpeeksi monta kertaa toistetaan tarpeeksi vetävässä ja yksinkertaisessa formaatissa. Mikä sen tylsistyttävämpää kuin edustavilla hahmoilla täytetty saippuaooppera. Ruudun äärellä ei tarvitse käsitellä omaa tyhjyyttään. Bradbury kuvaa kirjassa hienosti kuinka massamaisesti myös tyhjiöihmisiä käsitellään, kun he päätyvät ottamaan lääkkeitä ylimäärin. Ei muuta kuin letkut paikalleen ja elimistön puhdistus käyntiin ja taas tv:n ääreen.

Kirjojen poistamisen taustalle Bradbury kuvaa propagandakoneiston, jonka selitysten ja toimenpiteiden perusteella kirjoista ryhdyttiin hankkiutumaan eroon. Vaikka Bradbury olikin visionääri, niin tulevaisuuden kuvitteleminen on vaikeaa. Tämän päivän sähköisen maailman kirjojen hävittämiseen ei enää käytettäisi tulta, vaikka paperikirjat vielä poltettaisiinkin. Syntyisi uusia muotoja välittää ja ylläpitää salaa laittomia kirjoja. Mieleen tulee mm. Pat Cadiganin Synnersissä (arvostelu) pidemmälle visioimia ratkaisuja tiedon suorasyötöstä aivoihin.

Kun ihmiset turrutetaan ulos reaalimaailmasta, valtio voi tehdä kyseenalaistamatta asioita, vaikka käydä sotaa. Fahrenheit 451:ssä näkyy aikaleimallisena ydinaseiden uhka, joka ei ehkä muutamiin vuosikymmeniin ole ollut samassa mittakaavassa pelon aihe (Pohjois-Korean uhitteluista huolimatta), kuin kirjan kirjoittamishetkestä 80-luvulle asti. Tänä päivänä uhkaksi koetaan ennemminkin kybersota, hyökkäykset tietoverkkoja kohtaan. Silti perusasetelmiltaan Fahrenheit 451 on edelleen uskottava teos. Ja se on edelleen ajoittain myös bannattavien kirjojen listalla, varsinkin Yhdysvalloissa. Yleensä perusteluna on ollut kirjan sisältämät kirosanat, kuten God damn, mutta huvittavinta mielestäni oli viimeisimmällä kerralla, kun vanhemmat perustelivat, ettei heidän lapsensa saa lukea kirjaa, koska siinä annetaan harhaanjohtava käsitys palomiehistä. Että silleen.

Kirjan juoni sinänsä ei ole kovinkaan erikoinen, eikä henkilöhahmotkaan loista syvyydellään, mutta eiköhän Bradbury olekin keskittynyt nimenomaan sanomaan. Kuudenkymmenen vuoden aikana kirjasta on otettu lukuisia painoksia, ja useimmilla niistä on erit kansikuvat. Oona postitti Lopunajan lauseet -blogissaan vähän aikaa sitten muutaman tuoreen kansikuvan, joista varsinkin Perezin suunnittelema tulitikullinen kansi on mielestäni tyylikäs. Kirjasta on aikoinaan otettu myös rajallinen palamaton painos asbestikannella (kuva oik.). Keräilykappale sekin.

5 kommenttia:

  1. Olen lukenut tämän teoksen teini-iässä ja muistini mukaan sanoma oli niinkuin kirjoitat henkilöitä vahvempi :)

    VastaaPoista
  2. Tämä pitäisi kyllä lukea, on ollut sillä epämääräisellä kiinnostuslistallani jo pitempään. Millähän kaikkiin näihin tulisi lopulta tartuttua, sitä mietin.

    VastaaPoista
  3. Tämäkin voisi olla mielenkiintoisen kirja luettaviksi. Hämärästi muistan, että joskus harkitsin lukevani tämän kirjan, mutta se jäi sitten.

    Ojennan myös sinulle kirjallisuushaasteen(löytyy blogistani)! =D

    VastaaPoista
  4. Jokke, näin se monesti on näiden varhaisempien sf-kirjailijoiden kohdalla. Ei aina, mutta usein. Joskus se ei ole lainkaan kynnyskysymys sille, mikä tekee kirjasta klassikon ja jopa hyvän lukukokemuksen.

    Suketus, ostin juuri neljä uutta ekirjaa ja mietin, että mielenkiintoisia uusia kirjoja tulee niin paljon, ettei kaikkia ehdi millään lukemaan, varsinkin kun menneisyydessäkin on kirjoja, jotka ovat jääneet välistä ja niihinkin olisi hyvä perehtyä. Tämä ongelma ei katoa yhden ihmiselämän aikana.

    Irene, lyhyt kirja, nopeasti luettu, pakkohan tätä on suositella jo statuksensa vuoksi. Kiitos haasteesta, palaan asiaan.

    VastaaPoista

Kommentit ovat iloinen yllätys!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...