Reeta Aarnio: Tuulien taikuri

Reeta Aarnio neljäs Liinan, Sirin, Eetun ja Violan seikkailuista kertova kirja, Tuulien taikuri on vihdoin ilmestynyt. Nimensä mukaisesti on kyse Liinan ilmaan liittyvän elementin kirjasta. Sarjassa aiemmin ovat ilmestyneet Maan kätkemät (2008), jossa tutustutaan päähenkilöihin ja Veden vanki (2009), jossa Viola liittyy seurueeseen (arvostelut). Kolmas kirja eli Virvatulen vartijat (arvostelu) ilmestyi vuonna 2010. Tuulien taikuri on saatavana niin paperikirjana kuin ekirjanakin.

Kuunangalle saapuu kuntakonsultti Maija Karma, jonka tehtävänä on auttaa kuntia pistämään taloutensa kuntoon. Vaan tuonenmarjakaulakorua kaulassaan kantavalla Maijallapa ei olekaan ihan puhtaat jauhot pussissa, vaan hänellä on henkilökohtaisia suunnitelmia paikkakunnalle ja etenkin muutamille sen asukkaille. Liinan äidin synnytys käynnistyy ennen aikojaan ja vauva on vaarassa, mikä tuottaa Liinalle huolia kaksinkerroin. Ystäviensä kanssa Liinan täytyy ylittää jopa tuonelan raja ja turvautua sieluneläimiinsä saadakseen Maija Karman aikeet pysäytetyksi.

Tuulien taikuri jatkaa sarjaa tutulla linjalla. Tällä kertaa uutena asiana lapset oppivat tuntemaan alisen maailman ja voimaeläimensä. Yhteiskunnallisena teemana taustalla on kuntien talous, jota ei varsinaisesti käsitellä, mutta siihen liittyviä ja uutisissakin käsiteltyjä seikkoja vilahtaa taustalla. Puhutaan muun muassa sivukoulujen lakkauttamisesta ja julkisen liikenteen vähentämisestä. Toinen voimakas teema on koulukiusaaminen ja sen seuraukset pahimmassa tapauksessa. Haitallisia tekoja ei puolustella, mutta kiusattua kohtaan osoitetaan myötätuntoa. Armeliaisuutta jaetaan sellaista kohtaan, joka ei valitettavasti ole saanut ajoissa apua selvitäkseen traumoistaan. En tiedä onko Aarnion fiktiivinen ratkaisu ollenkaan hyvä tarinan tapauksessa, mutta sen saa kukanenkin lukija itse päättää.

Henkilöhahmoihin ei ole ilmaantunut uutta edelliseen kirjaan verrattuna ja hieman harmitti, että Liinan luotettavuuden ja osaavuuden korostamista ei käsitellä kriittisemmin. Ilmanhenki Suhu on hauska uusi tuttavuus, enkä panisi pahakseni, jos sellainen luonnonilmiö olisi oikeastikin olemassa. Tuulien taikuri on tasaisesti samaa laatua tyylillisesti kuin aiemmatkin kirjat, ja yhä edelleen siitä löytyy voimakkaasti viitteitä Harry Potteriin. Se on tässä vaiheessa suuri miinus, vaikka tarina toimiikin sinänsä ihan mukavasti. Jos en olisi lukenut pottereita, niin pitäisin sarjasta varmaankin enemmän. Joskus yhtäläisyydet vaivaannuttavat vain liikaa. Hämmästyttää, ettei ne häiritse kirjailijaa itseään.

Tuulien taikuri ilmeisesti päättää tämän sarjan, mutta Aarniolta on tulossa uutta materiaalia jo muutamien kuukausien kuluessa ja tällä kertaa science fictioniksi luokiteltua tulevaisuuskuvausta kirjassa Hän joka ei pelkää.