Ruotsalainen Karin Tidbeck tuli minulle tutuksi kirjailijanimenä ensimmäistä kertaa vasta viime lokakuussa vierailtuani naapurimaan Swecon-conissa (raportti, jossa Tidbeckin on mahtunut yhteen kuvaan mukaan). Hän jäi mieleen ja kun marraskuussa (2012) huomasin kirjailijalta ilmestyvän englanninkielisen novellikokoelman nimeltä Jagannath: Stories, tuli se hankittua edullisesti Wizard’s Tower Booksista ekirjana. Tidbeck sai teoksellaan helmikuun alussa 2013 William L. Crawford Fantasy -palkinnon, joka myönnetään poikkeuksellisen lupaavalle ensimmäisen fantasiakirjansa edellisvuonna julkaisseelle. Eihän teosta todellakaan voinut sen jälkeen enää sivuuttaa. Jagannath sisältää Elizabeth Handin kirjoittaman esittelytekstin, kirjailijan loppupuheen ja 13 novellia. Tidbeck on itse kääntänyt tai kirjoittanut suoraan novellit englanniksi. Kirja on saatavana myös paperiversiona.
- Beatrice
- Some Letters for Ove Lindström
- Miss Nyberg and I
- Rebecka
- Herr Cederberg
- Who is Arvid Pekon?
- Brita’s Holiday Village
- Reindeer Mountain
- Cloudberry Jam
- Pyret
- Augusta Prima
- Aunts
- Jagannath
Jagannath: Stories on kokoelma novelleja, jotka parhaimmillaan mykistävät. En tiedä mitä odotin, mutta sain jotain aivan muuta. Sain loistavalla tavalla outoja ja jopa häiritseviä tarinoita, jotka ajoittain muistuttivat minua M. Rickertin erinomaisesta tuotannosta, etenkin Holiday-kokoelman novelleista. Rickert on myös aikoinaan saanut William L. Crawford Fantasy -palkinnon Map of Dreams -kokoelmallaan. Tidbeckillä on kuitenkin tunnistettava skandinaavinen tausta, joka näkyy tarinoissa. Ruotsalaisuus tuo mukaan tuttuuden tunnetta, mutta antaa myös vertailukohtaa outoudelle, kummalle (spekultatiivisen fiktion weird).
Heti ensimmäisessä tarinassa Beatricessa Tidbeck näyttää, ettei mitään ihan tavallista ole tulossa vastaan, sillä siinä mies rakastuu pienoisilmalaivan prototyyppiin ja koska ei saa sitä omakseen, hän hankkii sen mukaisesti valmistetun toisen version. Hän löytää kohtalontoverin naisesta, joka on rakastunut höyrykoneeseen ja heidän elämänsä linkittyy hetkeksi yhteen. Some Letters for Ove Lindströmissä tytär kirjoittaa kirjeitä isälleen ja tavallaan tarina on arkisen koskettava, pienellä vinksautuksella. Miss Nyberg and I on tarina tarinan kirjoittamisesta, kohteena ihanan outo Miss Nyberg kasvattineen.
Rebecka on kokoelman häiritsevin tarina ongelmallisesta naisesta ja hänen suhteestaan Jumalaan. Novellia lukiessa ja taustan avautuessa loppua kohti, sain puistatuksia. Who is Arvid Pekon? Herättää otsikkonsa mukaisesti ihmetystä, sillä se vie surrealistiseen olotilaan, jossa ei ole selvää todellisuutta. Olisin viihtynyt tarinan parissa pitempäänkin. Jostain syystä se toi tunnelmaltaan mieleen Megan Lindholmin Drum Machinen, vaikka sisältö onkin hyvin erilainen. Brita’s Holiday Village on jälleen tarinan kerronnasta ja vie lukijan Åren maisemiin ja sukuhistoriaan, unennäköön ja selittämättömiin tapahtumiin. Siinä, kuten Reindeer Mountainissa astuvat esille selkeämmin esille fantasiamainen mytologia ja hyvin vahva skandinaavinen tunne ja elämäntapa. Reindeer Mountainin tarina verenperinnöstä ja sen vaikutuksesta sisarsuhteeseen kiehtoi minua. Tidbeck tutustuttaa lukijan erityisesti Ruotsissa tunnettuihin vittroihin, eikä termiä käännetä lainkaan, mikä tuntuu ainoalta oikealta ratkaisulta. Cloudberry Jamissa mennään lähelle maata, mullan tuoksuun, kuten Miss Nyberg and I:ssa.
Pyret on puolestaan tutkielman tyyliin kerrottu novelli Pyret-otuksista. Outo, outo tarina, herätti välillä uskoako vai ei -olotilan. Augusta Prima ja Aunts –tarinat kytkeytyvät toisiinsa, molemmissa teemana on aika. Aunts on näistä epämiellyttävän outo. Kokoelman nimikkonovelli Jagannath on paljon mielikuvitukselle sijaa jättävä, salaperäinen science fiction tarina Rak-nimisestä tytöstä ja tämän kohtalosta. Tarina sisältää nimensä mukaisesti itämaista mytologiaa.
Jagannath: Stories -kokoelman tarinat ovat eheitä kokonaisuuksia ja ne imevät mukaansa. Kirjaa (lukulaitetta) oli yllättävän vaikea laskea käsistä kesken lukemisen. Vaikka muutamat novellit saavat aikaan epämiellyttäviä tuntemuksia, juuri se epämiellyttävyys tekee niistä vinksahtaneella tavalla kiinnostavia. Tidbeck ei kuitenkaan astu ihan tietyn rajan yli tarinoissaan, kuten alussa mainitsemani M. Rickert mielestäni teki, oli se sitten hyvä tai ei, riippuu varmaankin lukijasta. Karin Tidbeck on näillä novelleillaan osoittanut olevansa erinomainen novellisti ja tulen jatkossakin seuraamaan hänen tuotantoaan. Ilmeisesti häneltä on vastikään julkaistu myös romaanipituinen teos Amatka, josta olen nähnyt ainakin ruotsinkielisen arvion. Jäin miettimään uskaltautuisikohan sitä lukemaan ruotsiksi. Suosittelen Jagannath: Stories -kokoelmaa ehdottomasti niille, jotka kaipaavat lukukokemukseltaan jotain poikkeuksellista ja kummasti kiehtovaa yhdistettynä ruotsalaiseen sielunmaisemaan. Hieno kokoelma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat iloinen yllätys!