tiistai 8. tammikuuta 2013

Stephen King: Painajainen

En ole koskaan erityisemmin pitänyt Stephen Kingin kirjoista, eikä mieleeni ole jäänyt mitkä kirjat tuli luettua aikoinaan exäni kirjahyllystä ja mitkä olen nähnyt elokuvana/tv-sarjoina. Niinpä siinä sitten kävi, että kun luin World Fantasy -ehdokkaiden lukutavoitelistaltani ´Salem's lot -kirjan (1975), joka on suomennettu nimellä Painajainen (1990), tajusin noin sadannen sivun kieppeillä, että olin lukenut kirjan jo ennestään. Annoin mennä samalla vauhdilla kuitenkin loppuun saakka, koska muistikuvani olivat hatarat.

Kirjailija Ben Mears palaa lapsuutensa kotikaupunkiin Jerusalem’s Lotiin kirjoittamaan seuraavaa kirjaansa. Kaupungin laidalla tyhjillään oleva ränsistynyt Marstenin talo herättää synkän pelottavia muistoja Benissä yhä kymmenien vuosien jälkeen. Taloon on juuri muuttamassa uudet salaperäiset asukkaat ja pahaa aavistamaton kaupunki joutuu keskelle painajaista, ikivanhaa pahuutta, jota vastaan Ben ryhtyy taistelemaan ihastuksensa Susanin, opettaja Mattin, rohkean pikkupojan Markin, tohtori Jimmyn ja isä Callahanin kanssa.

Painajainen on kunnianosoitus perinteiselle vampyyrikirjallisuudelle. Vaikka pidänkin vampyyreista enemmän vaarallisina ja mystisinä olioina kuin ihmisten kanssa pariutuvina söpöliineinä, niin Painajainen tuntui kuluneelta. Kirjoittamisajankohtanaan fiilikset olisivat varmaankin olleet toisenlaiset ja ehkäpä jopa suomennoksen ilmestyttyäkin, mutta ei enää. Vampyyrit ovat kuitenkin kirjan kohokohtia. Niihin liittyvä mystiikka ei ehkä pelottanut, mutta yhä ajatus esimerkiksi lapsesta ikivanhan pahuuden uhrina on karmaiseva. King hyödyntää hyvin perinteistä vampyyrimytologiaa risteineen ja valkosipuleineen. Tänä päivänä toivoisin kuitenkin vampyyrimaailmaan enemmän pseudotiedettä kuin esimerkiksi kristillistä näkökulmaa ja ylikorostuneen seksuaalisuuden voisi heittää jo nurkkaan. Ehkä olen nähnyt tämän kirjan pohjalta tehdyn tv-sarjan, uudemman tai vanhemman, mutta varmaksi en voi sanoa. Kirjan jotkut kohtaukset herättivät visuaalisia mielikuvia.

King kuvaa pientä kaupunkiyhteisöä elävästi ja varmastikin myös osuvasti. Minua ei kuitenkaan innostanut tai edes kiinnostanut lukuisten sivuhahmojen ajatustöryt, olivat ne kuinka todentuntuisia tai ei. Ainoa sivuhahmo, joka oikeasti koskettaa ja herättää ajatuksia, on nuori väkivaltainen äiti vauvoineen. Ben, Susan ja Mark olivat hahmoina tylsiä. Hahmoja heikentävää on, että osa on tavallisia, tosin epämiellyttävästi kuvattuja, eikä heistä voi pitää, ja osa on silotellun hyviä, eikä heistä pahaa sanota, mutta siltikään heistä ei voi pitää. En vaadi, että kirjassa olisi yhtään pidettävää hahmoa, kunhan olisi edes mehukas, erinomaisesti esille tuotu, ristiriitaisen ei-pidettävä. Nyt kenenkään kohtalo ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Ehkä isä Callahaniin oli saatu jotain poikkeuksellista.

Painajainen sai minut pitkästymään, mutta onneksi se on huomattavasti lyhyempi kuin muutama muu Kingin kirja, joita viime vuosina on vastaan tullut (ja jäänyt lukematta), enkä tuhrannut siihen liikaa aikaani. Suunnitelmissa on lukea tänä vuonna ilmestyvä Kingin 22.11.63 -teos, mutta mitään erityistä intoa se ei nyt herätä, kun palautui muistiini, etten pidä kirjailijan ilmaisutyylin alakanttisuudesta. Mahtaisiko olla niin, että Kingin tuotannosta joko tykkää tai ei.

26 kommenttia:

  1. On jotenkin huojentavaa kuulla, ettei ole yksin: minäkään en välitä Kingistä suuremmin.

    Musta torni -sarjan ensimmäiset kirjat olivat jotenkin ihan mahtavia, mutta sitten viitososasta alkaen koko homma lytistyi kuin ilmapallo, ja nyt ne alkuosatkin kiukuttavat ihan periaatteesta. Muut kokeilemani Kingit ovat olleet minusta lähinnä tylsiä.

    Minäkin olin ajatellut kokeilla jotain uudempaa Kingiä, mutta ymmärrys sivumääristä sai järjen palaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huojentavaa olla kuulla sinultakin vastaavaa. Löydän Kingiltä kyllä monia pointteja, jotka ovat varsin teräviä ja onnistuneita, mutta kokonaistyyli ei vakuuta. En ole lukenut Mustaa tornia, vaikka minulla onkin ensimmäiset kirjat suomenkielisinä ekirjoina.

      Poista
  2. Kiva, että olen sentään kokeillut! =D En ole Painajaista lukenut, mutta muistan isä Callahanin seikkaileen Mustassa tornissa, joka on tietenkin minun "se kirja/kirjasarja", jota rakastan yli kaiken. Minua mikään Kingin kirjan sivumäärä ei pelota; yli tuhatsivuinen Kuvun allakin meni kuin vettä vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, minulla on mielikuva, että olen lukenut viitisen Kingin kirjaa. Jos kirjailijan tyyli epäilyttää, niin silloin sivumäärällä on merkitystä. Lyhyen kirjan ehkä vielä aloittaa ja lukee, mutta tuhatsivuiseen on melkoinen kynnys. Fanille 1000 sivua ei ole tietenkään juttu eikä mikään :)

      Poista
  3. King-fani minussa kyllä ymmärtää. Painajainen ei ole suosikkejani, vaan oikeastaan sinne keskikastiin kuuluvaa viihdettä.
    Vampyyrikuva on taatusti vähän kärsinyt ajanhammasta, kun se ei Kingillä ole mitenkään erityisen persoonallinen.
    Tv-sarjaa en muuten muista edes nähneeni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vampyyrikuva taisi olla tosiaan tarkoituksella vähemmän omalaatuinen, näin ainakin olen ymmärtänyt. Mielenkiintoista kuulla, että King-fanille Painajainen ei ole erityisen korkealle arvostettu kirja.

      Poista
  4. Heh, Painajainen on minusta Kingin heikoimpia esityksiä, vain yksi novellikokoelma menee vielä enemmän penkin alle... Mutta myönnän, että minulle juuri Kingin kuvaukset pikkukaupunkien ihmisistä ovat usein sitä parasta antia. Johtuu varmaan nostalgiasta kun teininä vietin vuoden Uuden Englannin pikkukaupungissa; tyypit tuntuvat uskottavilta, eläviltä ja kiinnostavilta.

    (Musta torni -sarja taas on minulle (kuten kai Morrellakin? vai muistanko väärin) se ainoa osa Kingin tuotantoa, johon en innostunut ollenkaan enkä edes lukenut ensimmäistä loppuun. Liian fantastinen, sanoo hän jonka mielestä viemäriörkit ovat kivoja. Hihii, Liina, tässä Tornin asiassa, kuten Odysseuksenkin, olemme näemmä kehän vastakkaisissa kulmissa! :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkukaupungin asukkaat tuntuvat toki uskottavilta, mutta kuvaustyylissä oli jotain ärsyttävää rahvaanomaisuutta (olisikohan tuo edes se sana mitä haen, mutta parempaa en keksi). Pitäisiköhän minun kokeilla Mustaa tornia...

      Poista
    2. Raija, sitä voisin suositella neljänteen kirjaan asti. Viitosesta eteenpäin kannattaa unohtaa.

      Mä olen lukenut Kingiltä jonkun Lohikärmeksen silmä -kirjan myös, ja se oli munsta ihan tyhmä. (Huomatkaa asiantunteva ja perusteltu mielipide.) Täten koen, ettei mun oo pakko lukea Kingiä enempää.

      Booksy! Ei se mitään, mä tykkään susta kauheasti vaikka olet tässä asiassa tosi väärässä ;)

      Poista
  5. Monet ovat sitä mieltä, että King on parhaimmillaan novellituotannossa. Jos päätät kuitenkin jatkaa kirjailijan lukemista, niin suosittelen tarinakokoelmaa "Yön äänet". Siitä löytyy (mielestäni) hienoja varhaisia novelleja.

    Kingin kauhuromaaneista minuun ovat eniten iskeneet "Uinu, uinu, lemmikkini" ja "Hohto". Jälkimmäisen luin kyllä seiskaluokkalaisena, joten muistikuvani ovat hataria... Dystooppinen "Tukikohta" ja yhdessä Peter Straubin kanssa kirjoitettu fantasiatrilleri "Talismaani" kuuluvat myös King-suosikkeihini. "Painajaisen" luokittelisin Morren tapaan kirjailijan keskitasoon.

    Musta torni -sarjasta pidän kovasti. Minusta pohjakosketus oli neljäs osa "Velho", sen jälkeen mentiin taas ylöspäin, vaikka kolme viimeistä eivät pärjänneetkään kolmelle ensimmäiselle. Tarinan lopetuskin oli onnistunut. Viime vuonna julkaistu uusi lyhyt Musta torni -romaani "The Wind Through the Keyhole" oli yllättävän hyvä. Uskon sen keräävän tänä vuonna palkintoehdokkuuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. The Wind Through the Keyholen voisi näköjään juonikuvauksen mukaan lukea itsenäisenä teoksenakin, mutta mahtaakohan kuitenkaan kannattaa, jos ei ole Mustaa tornia aiemmin lukenut.

      Kingiä on näköjään tarjolla suomeksi ekirjoinakin ihan mukavasti.

      Poista
    2. En suosittele Keyholeen tarttumista ennen kuin on lukenut sarjan neljä ensimmäistä osaa.

      Irene K jo mainitsi asiasta, mutta Painajaisesta tuttu isä Callahan on yksi päähenkilöistä Mustan tornin viimeisissä kirjoissa. Varsinkin Callan susissa hänellä on suuri rooli.

      Poista
  6. Olen lukenut Kingiä monet vuodet ja se kuuluu minulla asiaan. Olenko fani – ehkä? En osaa suositella mitään Kingin kirjaa, koska jos tyyli ei pure, niin se ei pure – tai ehkäpä Jussin mainitsema Talismaani voisi olla himpun verran erilainen, koska siinä näkyy myös toisen kirjailijan panos.

    Minusta King on yleisesti ottaen erittäin hyvä tarinankertoja ja ilmiömäinen ympäristönsä tarkkailija ja ihmisten mielien kuvaaja. En kaikista teoksista ole pitänyt, mutta suurimmaksi osaksi kyllä. Monissa kirjoissa kieltämättä on hieman liikaa ns. tyhjäkäyntiä ja lyhyempikin ilmaisu olisi riittänyt. Olen lukenut Kingin kirjat vain kertaalleen, joten Painajaisesta en juurikaan muista. Kuvun alla pitäisi minun lukea seuraavaksi, muttaku se on niin hemmetin paksu… King tuntuu jakavan vahvasti mielipiteitä ja tuntuu siltä, että joko siitä pitää tai sitten ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeilen 22.11.63:sta seuraavaksi, kunhan se ilmestyy. Sen jälkeen päätän luenko enää Kingiä vai ei. Muitakin kirjailijoita riittää jonoksi saakka.

      Poista
    2. Hmm... 22.11.63 on minusta vähän jaarittelevampi ja selvästi "poliittisempi" kuin vaikkapa Kolkuttajat, joka on yksi omia lemppareitani. Näin perusfanina on pakko sanoa tämä, kun koko king-suhteesi on näin kriittisessä pisteessä... :D

      Poista
    3. Heh, pitäisiköhän tätä kriittistä pistettä hieman liennyttää ja sanoa, että jos en pidä 22.11.63:sta, niin ehkä _pidän pidemmän tauon ennen kuin jatkan_ kirjailijan tuotantoon tutustumista. Ei kuulosta niin dramaattisen lopulliselta. Ja varaan muuten oikeuden muuttaa mieltäni sen suhteen mitä luen Kingiltä seuraavaksi, jos olen mitään lukeakseni. En nimittäin aina hallitse lukupäätöksiäni.

      Poista
    4. Hihii - kukapa hallitsee! Minä ainakin olen sattumien avuton uhri, ajoittaisista suunnittelupuuskista huolimatta... :-)

      Poista
    5. 22.11.63 ei kuulosta kovin kiinnostavalta. Niin kuin Booksy sanoi, se kuulostaa tylsän poliittiselta ja muutenkaan vaihtoehtohistoria tyyppiset kirjat ei ole mun juttu … mutta kyllä mä tonkin kirjan jossain vaiheessa luen.

      Poista
  7. Oman käsitykseni Kingistä on, että tarinanluojana hän on paljon parempi kuin kirjoittamisessa itsessään: monia hyviä ideoita ja mielenkiintoisia juonenkäänteitä, mutta kirjoitustyyli jotenkin kummallinen ja tönkkö. Olen lukenut ehkä 3-4 kirjaa Kingiltä (ja kaikki muistaakseni vielä suomennettuna), joten on toki paljon lukematta. Seuraavaksi saatan lukea jonkun Kingin teoksen alkuperäiskielellä, mutta hänen tuotantonsa ei todellakaan kuulu lukulistani kärkipäähän.

    Minullakin menee muuten Kingin kirjat ja niiden perustalta tehdyt elokuvat sekaisin. Piti miettiä hetki ennen kuin muistin mitkä tarinat olin lukenut ja mitkä vain nähnyt joskus telkkarista. Elokuvissa on ainakin se hyvä puoli, ettei tarvitse kahlata läpi Kingin kirjoitustyyliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen lukenut Kingiä vain suomeksi, joten toivon, että käännökset eivät ole ratkaisevasti vaikuttaneet heikentävästi käsitykseeni kirjailijan tyylistä.

      Poista
  8. Minulla on tosiaan myös ollut Mustan tornin kanssa ongelmia :D Koitan aloittaa tänä vuonna uudestaan. Fania vaivaa, kun en ole saanut siitä otetta ;)

    Elokuvissa on taas se huono puoli, että Kingin teoksiin perustuvat filmatisoinnit onnistuvat todella harvoin! Joten niiden perusteella en kehoittaisi tekemään tekstitasolla mitään johtopäätöksiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaan tarviiko faninkaan kaikesta pitää?

      Misery ja Dolores Claiborne olivat minusta erinomaisia leffoina, ehkä eniten Kathy Batesin loistavan näyttelijätyön ansiosta. Green Mile oli ok ensimmäisellä katselukerralla, mutta se on sittemmin hieman kulunut. Jos kirjat ovat yhtä hyviä, niin voisin jopa pitää niistä.

      Poista
    2. Minulla on juuri työn alla Dolores Claiborne englanniksi (ensimmäinen Kingini englanniksi ikinä ja kyllä tuntuma on aavistuksen erilainen; autenttisempi sanoisin?) ja se on hieno! En osaa sanoa vielä onko se lemppari, mutta näillä näkymin se on saamassa 4 pistettä.

      Toisin kuin Booksy, niin Kolkuttajat on taas minun inhokkini xD (Unensieppaaja on toinen – en tykkää avaruusoliojutuista)

      Ja tosiaan. Ei fanin tarvitse pitää kaikesta, mutta jotenkin vaivaa, etten ole edes kunnolla päässyt tutustumaan Kingin pääteokseen. Luin ekaa Mustaa tornia joskus kauan sitten ja se oli tylsä.
      Puoliskoni, joka on King-fani myös, myöntää, että eka osa on vaikea, mutta lähtee siitä sitten vetämään hyvin. Musta torni on hänen ylivoimainen King-suosikkinsa.

      Poista
    3. Jos jotakin lukemistani Kingin kirjaa voisin suositella, varmaankin suosittelin juuri Piinaa. Se oli itse asiassa erittäin hauska kirja, vaikka aihe on mitä on. En muista onko Kingin tyyli aina yhtä humoristinen, mutta Piinassa hän näytti taiteilevan melkein parodian rajoilla Annien tempausten kanssa.

      Poista
    4. Juu, Piina oli hyvä sekä kirjana että leffana. Doloreksen tunnustus kirjana ei meikää niinkään sytyttänyt.

      Poista
  9. Mulla on pidemmän aikaa kytenyt halu aloittaa lukemaan uudestaan niitä nuoruuden Kingejä; Hohto, Tukikohta, Uinu uinu Lemmikkini yms. Niistä on niin vahvat muistkuvat edelleen ja olihan ne sellaaselle nuorelle lukijalle aika pärisyttäviä kokemuksia.

    VastaaPoista

Kommentit ovat iloinen yllätys!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...