Robin Sloan: Mr. Penumbra's 24-Hour Bookstore

Törmäsin Mr. Penumbra’s 24-Hour Bookstore -kirjaan (2012) artikkelissa, jossa puhuttiin ns. backdoor fantasysta, eli sellaisesta kirjallisuudesta, jossa puhutaan fantasiasta ja sivutaan fantasian elementtejä, mutta ei mennä sisälle varsinaiseen fantasiamaailmaan. Tämä käsitteenä poikkeaa hieman maagisesta realismista, mutta joskus vedettävät rajat ovat hiuksenhienoja ja riippuvat pitkälti myös lukijan tulkinnasta (olipa se sitten sama tai eri kuin mitä kirjailija on tarkoittanut). Otin Robin Sloanin teoksen luettavakseni ekirjana, siitäkin huolimatta, että kirja on ainakin osittain hatunnosto paperikirjoille ja sen mukaisesti paperikirjan ostajat saavat ekstrana kirjan kannet, jotka hohtavat pimeässä.

Clay Jannon on vastavalmistunut ja työtön. Niinpä hän paremman puutteesta päätyy myymäläapulaiseksi pikkuiseen kirjakauppaan, jolla on enemmän korkeutta kuin leveyttä. Kirjakauppa on auki 24 tuntia vuorokaudessa ja Clay saa osakseen yövuorot. Herra Penumbra on erikoinen ja niin on kauppakin. Asiakkaat ovat harvassa, eikä harvojen kävijöiden kohdalla raha juurikaan vaihda omistajaa. Asiakkaat palauttavat kirjan ja pyytävät toisen tilalle kirjakaupan ylähyllyiltä. Niitä kirjoja Claylla ei ole lupa lukea. Tämä tietenkin herättää Clayn uteliaisuuden ja pian ystävien avustuksella hän selvittääkin mitä Penumbra ja tämän asiakkaat salaa puuhastelevat. Paperiset kirjat ovat asian ydin, mutta äänikirja ja Google osoittautuvat enemmän kuin hyödyllisiksi historian selvittämisessä.

Mr. Penumbra’s 24-Hour Bookstore alkaa todella kutkuttavasti. Pieni, mystinen kirjakauppa hivelee mielikuvitusta, varsinkin kun siellä on salaisia koodattuja kirjoja. Lukemani artikkelin perusteella osasin odottaa, että kirja ei ole fantasiaa, mutta aivot eivät aina tottele odotuksia, kun asetelmat ovat niin herkulliset kuin tässä kirjassa alussa ovat. Odotin maagista realismia, ja ehkä siihen juuri päästiin. Salaperäisiin kirjoihin tai kirjakauppoihin liittyviä teoksia on muitakin, osa onnistunut hyvin (Zafonin Tuulen varjo) ja osa vähemmän (Birkegaardin Libri di Lucan arvoitus). Mr. Penumbra on erilainen. Se on voimakkaasti tätä päivää ja informaatio- ja tekniikkayhteiskuntaa.

Pimeässä hohtava kansi

Clayn tuttavapiiriin kuuluu koodaajavelhoja, varakkaita softan kehittäjiä ja googlereita eli Google-superfirman työntekijöitä. Nämä nousevat tarinan edetessä voimakkaasti esille ja varsinkin Googlen osuus pomppaa voimakkaasti esille. Yhtiö saa kivasti mainostusta kirjassa. Tarinassa paperiset kirjat ovat toki ihailun ja kunnioituksen kohteena, mutta myös Kindle ja muut ekirjojen lukulaitteet mainitaan, eikä niitä erityisesti tuomita. Otsarypistyksiä sen sijaan varmaan monelle lukijalle tai ainakin kirjailijalle herättää paperikirjojen skannaus ála Google. Sloan esittelee paljon ja mielenkiintoista tekniikkaa liittyen kirjojen digitalisointiin ja menetelmiin, mutta ei niinkään kritiikkiä tekijänoikeusasioista. Sloan esittelee myös kiinnostavan museon, jossa hyllyt liikkuvat taianomaisen automaattisesti. Ehkä sellainen tila on oikeasti olemassa, eikä Harry Potterista ideoitu.

Minun intoni Mr. Penumbraa kohden hiipui mitä enemmän selitettiin algoritmeja ja koodausta ja mitä tavanomaisemmaksi kirjan maailma kävi, kun poistuttiin kirjakauppaa ympäröivästä ilmapiiristä. Luin kirjan loppuun, sillä se salaisuus, jota selviteltiin, loi vielä mahdollisuuden hienolle päätökselle. Kirjan loppu on kuitenkin vain ok. Tarinassa sivutaan paljon fantasiaa, se on tärkeä osa, ja populaarikulttuurin ilmiöitäkin tulee trendikkäästi esille. Loppua kohden vahvistui nuorille aikuisille suunnatun tarinan tuntu, eikä juoni osoittautunut kovinkaan vahvaksi. Kirja on ajanmukainen, mutta en tiedä kestääkö se vuosienkymmenien kulutusta. Mr. Penumbra’s 24-Hour Bookstore on hienoinen pettymys, ainakin genrelukijalle. Vähemmän fantasiasta perustaville ja kirjamysteereistä tykkääville tämä on varmaankin oivallinen kirja luettavaksi.