Arthur Conan Doyle: The Lost World - Kadonnut maailma - Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 4

Kirjabloggaajien neljännen klassikkohaasteen kirjaksi valitsin Arthur Conan Doylen vuonna 1912 julkaistun The Lost World -teoksen, joka ilmestyi suomeksikin vuonna 1916 nimellä Kadonnut maailma. Sherlock Holmes -tarinoistaan erityisesti tunnettu Doyle oli mukana pönkittämässä ja näyttämässä tietä myöshäisviktoriaanisella ajalla kehittyneen Lost World -alagenren syntyä H. Rider Haggardin Kuningas Salomonin kaivosten jalanjäljissä. Sittemmin mm. Michael Crichton kulki Haggardin viitoittamaa tietä Kongossa ja Doylen viitoittamaa tietä Jurassic Parkissa. Kadonneen maailman -konsepti on ollut suosittu erityisesti myös elokuvamaailmassa, jossa menestystä ovat niittäneet mm. aihetta sivunneet Indiana Jones -elokuvat. Tietenkään ei voi unohtaa Atlantiksen tarinaa hyödyntäneitä kirjailijoita, käsikirjoittajia, taiteilijoita ym., jotka ovat saaneet myöhemmin syntyneen evoluutioteorion risteämään jopa Platonin kreikkalaisen mytologian kanssa. Doylen The Lost World ja suomennos Kadonnut maailma ovat molemmat ladattavissa ekirjana Project Gutenbergistä. Suosittelen hyödyntämään palvelua. Klassikkohaasteen emäntänä toimi tällä kertaa Yöpöydän kirjat -blogi (linkistä löytyy linkit moniin muihin luettuihin klassikoihin).

The Lost World – Kadonnut maailma on tarina toimittaja Edward Malonesta, joka lähtee toteuttamaan rakastamansa naisen sankaruusihanteita. Hän pyrkii haastattelemaan professori Challengeria, joka on surullisenkuuluisa Etelä-Amerikan seikkailukertomuksestaan, minkä mukaan hän on tavannut tieteellisesti tuntemattomia tai jo sukupuuttoon kuolleita lajeja. Kukaan ei tunnu uskovan häntä ja todisteet ovatkin heikonlaiset, joten Challerger haastaa tarpeeksi rohkeita miehiä toteuttamaan matkan uudestaan. Mukaan ilmoittautuvat hänen pääepäilijänsä, professori Summerlee, Amazon-seikkailija John Roxton, sekä tietysti Malone. Kumppanukset matkaavat Brasilian halki ja paikallisten apureiden kanssa löytävät kuin löytävätkin basalttisen ylänköalueen, joka on vulkaanisen toiminnan aiheuttaman kohoamisen vuoksi jäänyt eristyksiin muusta maailmasta ja jäänyt kehitykseltään omalaatuiseksi.

Charles R. Knightin allosauruksia

The Lost World on varsin vetävä seikkailukertomus, jossa on näkyvissä aikakautensa asenteet ja mielikuvat. Doyle on hyvinkin oppineen tuntuinen tekstissään ja pyrkinyt varmastikin huomioimaan viimeisimmät tieteelliset uutiset paleontologian ja luonnontieteiden alalta darwinismia myöten. Ihmisen ylivertaisuus muiden lajien suhteen korostuu, vaikka ihmisetkin itsessään jaetaan eri tasoisiin. Siinä missä myöhemmät tarinat ovat pudottaneet ihmislajin kehittymisen pois dinosaurusten aikakaudelta, Doylen tarina keskittyy pitkälti alkuihmiseen ja puuttuvaan renkaaseen apinoiden ja ihmisen välillä. Seikkailuun mahtuu toki lukuisia eläinhavaintoja ja yhteenottoja outojen otusten kanssa, ja ehkäpä Doyle on käyttänyt aikalaisten dinosauruskuvittajien, kuten Charles R. Knightin piirroksia tekstinsä inspiraationa. Vieressä oleva kuva allosauruksista on tosin julkaistu muutamia vuosia myöhemmin kuin Doyle eläintä kirjassaan kuvasi, ja on sittemmin todettu virheelliseksi. Knightin piirroksia on kuitenkin käytetty pohjana, kun The Lost Worldista tehtiin elokuvaversio. Kirjasta itsestään löytyy kuvitettujakin versioita.

Doylen teksti on välillä jopa satiirista, kun hän kuvaa kahden professorin välisiä kinasteluja ja Malonen suhdetta Gladysiin. Professoristyypit ovat varsin hurjapäisiä ja karkeita henkilöitä. Challenger on kuvattunakin parrakas ja härkämäinen hahmo. Kirja päätyy siten, että tarina voisi saada jatkoakin. Doyle kirjoitti muutaman tarinan, jossa Challenger esiintyy, mutta ei palannut enää kadonneeseen maailmaan itse myöhemmin. Se jäi muiden harteille.

The Lost Worldista on tehty useita elokuvia ja ainakin yksi tv-sarja, jonka jaksoja yritin katsoa Youtubesta. Sir Arthur Conan Doyle's The Lost World -tv-sarjaa tehtiin kolme tuotantokautta 1999-2002, mikä hämmästyttää suuresti. Luovutin itse ensimmäistä jaksoa (tai monesko lie) katsoessani, sillä sen verran kamalaa näyttelemistä siinä oli tarjolla. Mukana on jotain outoja henkilöitä ja jokin alien-hahmo, joka ei ainakaan minulla mene läpi minkäänsorttisen evoluutiovaiheen ihmishahmona. Mutta kun kerran sarja on tehty ja sitä ilmeisimmin on joku katsonutkin, niin liitän klassikkoteokseni samoin tein myös Paperilta ruutuun -lukuhaasteeseen.

Luettuani kirjan katsoin sen pohjalta tehdyt samannimiset elokuvat vuosilta 1925 ja 1960. Vuoden 1925 mykkäelokuvaan oli kuvattu tervehdys itse kirjailijalta. Oli mukavaa nähdä liikkuvaa kuvaa Doylesta. Elokuvassa oli useita animaatioin toteutettuja kohtauksia pterosauruksista, sauropodeista ja tyrannosauruksista, jotka kömpelyydestään huolimatta olivat varsin uskottavia mustavalkoisessa filmissä. Tarinan sisältö noudatteli pääsääntöisesti kirjaa, vaikka yksityiskohdissa ja varsinkin lopussa oli lukuisia muutoksia. 1960 tehdyssä elokuvassa oli huvittavia dinosauruksia, hampaattomia iguanoja ja krokotiili, jotka taistelivat keskenään. Nauroin ääneen katsellessani näitä kauhistuttavia kohtauksia. Tyrannosaurus Rex ei ihan vakuuttanut. Molemmissa elokuvissa oli kirjasta poiketen matkalla mukana nainenkin. Varsin hauskoja pläjäyksiä katsoa, ainakin pätkittäin. Vuosien 1992, 1998, 2001 ja 2005 elokuvia en vaivautunut etsimään käsiini, vaikka jonkinlainen muistikuva minulla on, että Bob Hoskinsin tähdittämän 2001 version olisinkin jo nähnyt ennestään.

Dinosaurusten taistelu vuoden 1925 The Lost World -elokuvassa

Dinosaurusten taistelu vuoden 1960 The Lost World -elokuvassa

Sir Arthur Conan Doylen The Lost World on genrensä erinomainen alkutaipaleen edustaja, joka on vaikuttanut laajalti ja yhä tänä päivänäkin on varsin lukukelpoinen klassikko, jopa suomennoksena, vaikka kieli on melkoisen vanhahtavaa. Myöhäisempää 1940-luvun suomennosta ei kannata lukea, sillä se on lyhennetty versio.