Englantilaisen magizoologi Newt Scamanderin tarkoitus ei ole jäädä matkallaan pitemmäksi aikaa New Yorkiin, hankkia vain Puhpallura kokoelmiinsa ennen Arizonaan lähtöä, mutta vähän huolimattoman toimintansa vuoksi hänen ihmeellisestä matkalaukustaan pääsee karkuun muutama otus, eikä niitä voi jättää irralleen hortoilemaan ei-taikovien ihmisten joukkoon. Velhomaailma ei pidä niitä edes turvallisina. Samaan aikaan New Yorkissa riehuu outo olento jättäen jälkeen tuhoa, mikä uhkaa paljastaa taikaväestön tavallisille ihmisille. Jo nyt New Salem Philanthropic Societyn Second Salemersin edustajat saarnaavat voimakkaasti noitia vastaan. Yhdessä MACUSAn eli Magical Congress of the United States of American virkahenkilön Tinan, tämän siskon Queenien ja tavallisen vahingossa mukaan joutuneen ei-taikovan Jacobin kanssa Newt jahtaa kadonneita otuksia. Lopulta hän joutuu kuitenkin kohtaamaan niin amerikkalaisen taikakongressin kuin New Yorkia terrorisoivan olennonkin.
Tarina sijoittuu 20-luvulle ja taustalla Euroopassa Gellert Grindelwald aiheuttaa huolta jästien vastaisilla toimenpiteillään. Elokuva on ensimmäinen viidestä suunnitellusta ja tarina on vasta alussa, mutta jo nyt sen voi nähdä nivoutuvan Harry Potter -kirjasarjassa kuvattuihin Albus Dumbledoren historiatietoihin. Amerikkalainen taikayhteisö on monella tapaa erilainen kuin brittiläinen, sillä noitavainot, joihin uussalemilaisillakin viitataan, on jättänyt jälkensä tapaan miten taikova väestö suhtautuu ei-taikovaan. Kanssakäymistä ei suvaita ja kaikki jäljet yritetään piilottaa. Myös suhtautuminen taikaotuksiin on virallisesti enemmänkin vihamielinen kuin utelias ja Newt saa tosissaan vakuutella, että hänen otuksensa ovat vaarattomia ja jopa suojeltavia.
Newtista avautuu elokuvassa vasta pieni osa, mutta hänessä on selvästikin paljon enemmän kuin pinta antaa ymmärtää. Rowling on onnistunut tekemään hänestä hyvin puuskupuhmaisen, mikä kertoo kuinka perinpohjaista Rowlingin maailmankäsittely on. Redmayne onnistuu hahmon näyttelemisessä hyvin. Tajusin sen erityisesti, kun luin käsikirjoituksesta kohdan, johon olin kiinnittänyt huomiota elokuvassa:
"Quite suddenly NEWT throws the Swooping Evil towards JACOB. The creature bursts out from its cocoon – a bat-like, spikey and colourful creature – which howls in JACOB’S face before NEWT recalls it. JACOB recoils dramatically, but this was evidently NEWT’S idea of a little joke . . .Tavallaan harmittaa, ettei tarina etene oikeana proosana, sillä hahmot jäävät vihjailujen varaan. Pidän elokuvasta, mutta Rowlingin kirjoitustaidon tuntevana, uskoisin saavani tarinasta irti enemmän kirjallisena kuin kuvana. Tämä tuntemus tosin saattaa häivetä, kun kaikki viisi elokuvaa on valmiina ja tarina kokonainen. Vaikka amerikkalainen velhomaailma onkin uutta ja kiinnostavaa, niin olen iloinen, että seuraavassa palataan ainakin osittain Englannin maaperälle.
NEWT (smiling to himself)
Probably shouldn’t let him loose in here, though."
Luin käsikirjoituksen kun olin nähnyt elokuvan kaksi kertaa, ja lukeminen ei oikeastaan antanut enää kovinkaan paljoa. Joitain yksityiskohtia avautui paremmin. En tiedä onko käsikirjoituksesta oikeasti iloa tai lisäarvoa sen kummemmin, kun elokuvat kuitenkin on laajasti nähtävillä. En sen kummemmin suosittele kuin tosi-Potteristeille. Joka tapauksessa käsikirjoituksen suomennos on tulossa
En tiennytkään, että tämä on saatavilla sittenkin myös kirjana. Erittäin mielenkiintoista, kiitos! =)
VastaaPoistaMitä mieltä muuten olet, onko Obscurus Patronuksen vastakohta?
Se on teoria, jota Rowling ei käsittääkseni ole tyrmännyt, joten hyvinkin mahdollista. Obscurusin hallitsemattomuus tekee siitä kuitenkin hieman poikkeavamman suorasta vastakohdasta. Minua kiinnostaa Obscurialin suhde ankeuttajiin ja itse asiassa kaikkein eniten, oliko Ariana Dumbledore obscurial!
PoistaNäinpä. Tästä kirjoituksesta löytyy mielenkiintoista pohdintaa muun muassa juuri Arianaan liittyen:
Poistahttp://www.hogwartsprofessor.com/is-an-obscurus-the-opposite-of-a-patronus/