Mark Helprin: Talvinen tarina

Mark Helprinin Talvinen tarina (1985) päätyi lukulistalleni Kirjasta elokuvaksi - tulevaa tuotantoa 3 -katsauksen jälkeen, jolloin huomasin siitä tulevan elokuvan ja halusin lukea kirjan ensin. The Winter's Tale julkaistiin alunperin englanniksi vuonna 1983.

Talvinen tarina sijoittuu New Yorkiin, useaan kerrokselliseen aikaan, ja paikkoihin, jotka ovat enemmän tai vähemmän todellisia. Se on tarina henkilöistä, jotka ovat sidoksissa toisiinsa ajasta riippumatta, tarina kaipuusta paikkaan, jossa vallitsee oikeudenmukaisuus ja tarina rakkaudesta. Peter Lake, mekaanikko ja murtovaras, kohtaa elämänsä rakkauden, kuolemansairaan Beverly Pennin, jolla on kyky aistia universumi. Lyhyttakki-jengin johtaja, Pearly Soames on Peter Laken vihollinen ja paetessaan tätä, ilmestyy Peter Laken avuksi valkoinen hevonen, lentäväaskelinen Athansor. Toisessa ajassa, vuosituhannen vaihteessa, Beverlyn pitkään elänyt veli, Harry Penn omistaa lehtipainon, joka kilpailee Craig Binkyn omistaman lehtipainon kanssa ja eräs pormestariehdokas lupailee kampanjassaan takaisin maailmaa, jossa talvet ovat kuin ennen, kylmiä ja kauniita. Ajasta riippumatta Coheeriesjärven kylän asukkaat elävät elämäänsä New Yorkin yläkaupungilla, paikassa, jonne voi löytää tiensä sattumalta tai josta voi päästä pois, jos kovasti yrittää, kuten Virginia, joka päätyy Pennille reportteriksi.

Talvinen tarina on joukko yhteenniputettuja välähdyksiä kaupungin realistisista ja maagisista tapahtumista, ennemmin kuin ehyt, jatkuvajuoninen tarina. Ihmiset ovat sumuverhon ympäröimiä ja heidän elämänsä limittyvät yhteen, kaikki Peter Laken vaikutuksen alle. Kirja alkaa viktoriaaniseksi mukaillussa aikakaudessa, koneellistumisen valtakaudella, jossa monet elävät kuitenkin köyhyydessä ja puutteessa, jopa hyväksikäytettyinä. Pienrikollisuus on tavanomaista. Helprin kuvaa kaupungin ankeaa puolta yhtä lailla antaumuksella kuin talveakin ja sen päinvastaista kauneutta jopa jäätävässä kylmyydessä. Cooheeriesjärven kylä on kuin omanlaisensa haltijoiden maa, mystinen, kaunis ja vaikeapääsyinen. Sen olemassaoloa ei löydy kartoista. Pidin paljon kirjan alkupuolesta, jolloin niin maailman realistinen kuin satumainen kuvauskin ovat fantastisessa tasapainossa. Oikeudenmukaisuuden etsiminen pysyttelee vielä hallinnassa.

Tarina ei kuitenkaan jaksa kantaa loppuun saakka alun raikkaudella. Kun tullaan lähemmäs nykyaikaa, hohto häviää ja maagisuus muuttuu enemmän symboliseksi uskonnolliseksi harmageddon ja pelastus -tarinaksi kuin aidoksi fantasiaksi. Tämän kaltainen suuntaus etäännyttää minut aina lukijana tarinasta. Tarina myös kasvaa mittakaavassa ja uudet hahmot eivät pääse tasapuolisen intensiiviseen käsittelyyn kuin alun hahmot, joten osa herkkyydestä katoaa. Helprinin mielikuvitus yksityiskohdissa on kuitenkin loistavaa ja tarinaan upotettu huumori on onnistunutta ja jopa yllättävää. Teksti on paikoin eteerisen kuvailevaa ja tyyli vaatii tarkkuutta. Niinpä vieläpä kohtalaisen paksun kirjan (740 sivua) lukemiseen meni yllättävän paljon aikaa. Tämä on ehdottomasti keskitalven kirja. Vaikka nyt maaliskuussa maa on vielä lumenpeitossa, niin kevätaurinko vei välillä tunnelman pois kirjan talvisesta maailmasta. Silti mieleen tuli lapsuuden luisteluhetket pienen lammen luonnonjäällä ja tai kaipaus keskiyön rekiajelulle halki maiseman, johon ainoat valot tulevat tähtiseltä, äärettömältä taivaalta.

Winter's Tale -elokuvan kuvauksista

Talvinen tarina on ehdottomasti kirja, jonka lukemisesta olen tyytyväinen, vaikka kirjassa on omat heikkoutensakin. Mutta haluanko nähdä nyt sitten elokuvaa? Saattaapa olla, että jopa jätän elokuvan väliin, sillä ensinnäkin sen näyttelijäkaarti ei vakuuta, ja toisekseen, jos IMDb:n hahmolistaus pitää paikkaansa, niin tarinaa on osittain muutettu suuntaan, josta en välttämättä pidä. Mieleen tulee David Mitchellin Pilvikartasto (arvostelu), joka on rakenteeltaan erikoinen kirja, mutta jonka elokuvasovitus onnistui yllättävän hyvin, vaikka elokuva ei todellakaan vedä vertoja kirjalle. Winter's Tale -elokuvan ohjaaja Akiva Goldsman on kirjoittanut muutamia onnistuneita elokuvakäsikirjoituksiakin, mutta useat sovitukset ovat olleet melkoisesti hollywoodilaistettuja, joten pelkäänpä, että Talvinen tarina saa samanlaisen käsittelyn hänen käsissään, vaikka kuinka New Yorkissa ollaankin.