Viimeisen vuoden aikana omakustanteet ovat nousseet yllättävän voimakkaasti esille. Koskapa ”omakustannekirjallisuus” termillä on hieman negatiivinen leima, niin sitä on näköjään ryhdytty kutsumaan trendikkäämmin indiekirjallisuudeksi (ehkä on jo kutsuttu pidempäänkin?). Twitterissa (ehkä myös Facebookissa?) varsinkin huomaa, miten omakustannekirjailijat ovat löytäneet tavan mainostaa ja tuoda esille kirjojaan, joskus jopa häiriöksi saakka. Viikottain Twitterissä seuraajakseni ilmestyy amerikkalaisia henkilöitä, jotka haluavat mainostaa itsejulkaisemiaan kirjoja. Jos en reagoi, he häipyvät pois, palatakseen jälleen jonkin ajan kuluttua kokeilemaan, josko nyt kiinnostuisin. Jokunen suomalainen on joukkoon jo eksynyt ja odotankin, että pian yhä useammat toiveikkaat suomalaiset ryhtyvät markkinoimaan siellä teoksiaan. Ehkäpä mainostusta tulee jopa suoraan blogeihin tai sähköposteihinkin.
Ilmeisesti tämän uuden buumin on mahdollistanut ekirja-bisnes. Tunnettuahan on, että tuntemattoman kirjailijaehdokkaan on vaikea saada kustannussopimusta ja jopa tunnetut kirjailijat voivat kohdata tilanteen, että heidän viimeisimmät kirjansa ovat myyneet odotuksia heikommin, eikä kustantaja enää ole kiinnostunut seuraavista teoksista. Ekirjan tuottaminen on paperikirjaa halvempaa ja markkinointikanavia tuntuu löytyvän. Kaikki indiekirjailijat eivät satsaa esim. kansikuviin kovin paljoa. Omakustanteisten ekirjojen myynti mm. Amazonin kautta on lisääntynyt ja välillä käy niin, että ihan hetkessä ei erota onko markkinoitu kirja jonkin kustannusyhtiön kustantama vai omakustanne. Viime vuoden Finncon-kunniavieras Liz Williams, jonka ensimmäinen suomennettu teos, Aavekauppiaan tytär (arvostelu) on parhaillaan Tähtifantasia-ehdokkaana, myy omia englanninkielisiä ekirjojaan livejournalinsa kautta, osa niistä on julkaistu (kustannusoikeudet ovat palautuneet hänelle), osa julkaisemattomia.
Yksi tunnetuimmista spekulatiiviseen fiktioon keskittyneistä blogeista, Pat’s Fantasy Hotlist, nosti tammikuun lopulla omakustanteet tapetille, ehkä hieman provosoivaan ja ylimieliseenkin tyyliin. Pat ilmoitti, ettei lue indiekirjallisuutta, koska kustannusyhtiötkin julkaisevat niin paljon roskaa, ettei ehdi enää perehtyä sellaisiin kirjoihin, jotka eivät ole ylittäneet edes niiden julkaisukynnystä. Hän haastoi indiekirjailijat todistamaan itselleen, että omakustanteiden joukosta löytyy helmiäkin. Vastineeksi hän lupasi, että jos ei tykkää kirjasta 100 sivun jälkeen, hän ei tunne sääliä ilmaistessa mielipiteitään. Tietenkin jos Pat sattuu tykästymään kirjaan, niin kirjailija saa aika mukavasti positiivista mainosta blogin satojentuhansien kävijöiden parissa ja mahdollisia ostajia kirjalleen.
Olen itsekin ilmaissut tuntevani ennakkoluuloja omakustannekirjoja kohtaan, mikä juontuu lähinnä fan fictionista, jota jossain vaiheessa Harry Potter -alkubuumin aikana luin kokeeksi. Tekstit olivat täyttä kuraa, ne kovasti kehututkin. Olen kuitenkin lukenut muutamia myös varsin kohtalaisia ja hyviäkin omakustanteita. Michael J. Sullivan aloitti genrejulkaisu-uransa indiekirjailijana, hänen The Riyria Revelation -sarjansa sai huomiota. Pidin kolmesta ensimmäisestä fantasiakirjasta kohtuullisesti (arvostelut). En ole lukenut sarjaa loppuun, mutta en näe syytä, ettenkö jonain päivänä lukisi. Sullivan julkaisi kirjansa paperisina. Hän sai sarjalleen ennen viimeisen kirjan julkaisua kustannussopimuksen ja kirjat julkaistiin uusissa kuosissa. Viimeisimmän tiedon mukaan, hänen uusin teoksensa sai taas hylkypäätöksen kustantajalta, ja kirjailija aikoo palata omakustannuspuolelle.
Hugh Howey on niitä kirjailijoita, jotka löysivät indiemenestyksen Wool-sarjalla ekirja-puolelta ja Amazonin kautta. Amazon nosti kirjan esille mainoksilla ja niinpä se päätyi lukulistalleni. Kehuvat arvostelut eivät haitanneet. Woolia luin kahdessa erässä, osat 1-3 (arvostelut) ja 4-5 (arvostelut) . Myös Howey päätyi saamaan kustannussopimuksen, kun tarpeeksi moni oli kiinnostunut kirjoista. Howey piti käsittääkseni kuitenkin ekirja-oikeudet itsellään ja aikoo jatkossakin työntää teoksiaan ekirjoina ihan kustannusyhtiön ohi. Huvittavaa sinänsä on, että Howey kirjoittaa science fictionia, joka ei ole avaruusoopperaa, ja menestyy sillä. Sullivanin viimeisimmän hylyn syyksi kirjailijan mukaan ilmoitettiin, että sf:stä ainoastaan avaruusooppera myy. Mutkaisia ovat kustannusyhtiöiden laskelmat.
Muutamista positiivisista kokemuksista huolimatta olen yhä varuillani omakustanteiden kanssa. A Forum of Ice and Firessa (päivitys: keskustelu poistettu 26.3.2013 koska se ilmeisesti lähti asiattomalle linjalle) käydään usein mielenkiintoisia keskusteluja ja siellä tuli esille indiekirjailijayhteydessä mm. epäilys, että 60% Amazonin arvosteluista olisi joko tekaistuja tai ostettuja. Mihin siis luottaa, varsinkin kun kyseessä on indiekirjat?
Ystävän suosituksesta olen hankkinut ja päättänyt lukea yhden Twitterissä teoksiaan mainostavan indiekirjailijan trilogian. Toinen indiekirjailija alkoi seurata minua niin ikään Twitterissä – kyllä minä tsekkaan keitä uudet seuraajat ovat – ja linkin kautta päädyin hänen kirjasivulleen ja kiinnostuin kirjasta juoniselostuksen perusteella. Kolmannen indiekirjan bongasin alun perin viime elokuussa Risingshadow-foorumin kautta ja myöhemmässä vaiheessa Twitterissä. Aion lukea siis ainakin kolme omakustannekirjaa lähikuukausien aikana ja toivon, että ne ovat viihdyttäviä, koskettavia, ajatuksia herättäviä ym, ym. Niin kuin toivon samaa kustannusyhtiöiden julkaisemiltakin kirjoilta. Omakustannekirjoihin pätee muuten sama periaate kuin muihinkin kirjoihin: en ota vastaan arvostelukappaleita. Jos kiinnostun kirjasta, ostan sen. Ai niin, ja jos joku ei ole sitä vielä arvannut, niin Patrickin blogista poiketen, Taikakirjaimissa ei vieraile kuukausittain satojatuhansia kävijöitä.
Hei! Aloin seurata blogiasi vasta eilen, ja heti otit näin mielenkiintoisen aiheen käsittelyyn :)
VastaaPoistaItse olenkin jo odotellut, milloin omakustannekirjojen sijaan joku alkaa puhua indie-kirjoista. Myönnettäkööt, että tunnen omakustannekirjallisuutta huonosti, mutta varmasti trendi on kasvava. Pelien puolellahan siihen on jo menty Steamin kaltaisten netin jakelukanavien myötä, että indiepeleistä on tullut vakavasti otettava haastaja isojen pelitalojen peleille - tai ainakin niiden rinnalle. Jopa niin iso, että jotkut isotkin pelitalot ovat halunneet ottaa haukkauksen niiden menestystä ja verhonneet omia tuotoksiaan kaiken maailman indie-etuliitteisiin.
Oma suhtautumiseni "indiekirjallisuuteen" on vähän kaksijakoista. Toisaalta tunnen sitä kohtaan uteliaisuutta, ja haluaisin kannustaa kirjoittajiakin etsimään myös uudenlaisia tapoja kirjoitustensa markkinointiin ja julkaisemiseen, varsinkin, kun nykytekniikka sen mahdollistaa. Mutta tosiasiahan se on, että jos julkaista voi kuka tahansa, mahtuu mukaan aina enemmän kuraa kuin hyvää. Fanfiktionissa tilanne on ihan sama - mutta itse paljon fanfiktiota lukeneena sanoisin myös, että kyllä sieltä heinäsuovasta löytyy myös ne omat helmensä, hakemalla niitä vain saa hakea. Ja onhan monista fanfiktion-kirjoittajista tullut myöhemmin myös julkaisevia kirjalijoita (esim. Cassandra Claire/Clare). Lisäksi fanfiktion on yleensä ihan puhtaasti harrastuspohjalta kirjoitettua, ja suurin osa sen kirjoittajista on varsin nuoria, joten sekin todennäköisesti vaikuttanee tarjonnan laatuun aika ratkaisevasti - en siis suoraan lähtisi vertaamaan sitä omakustanteisiin.
Indiekirjojen, aivan kuten kaikkien muidenkin kirjojen suhteen, luottaisin itse ennen kaikkea sellaisten tahojen arvioihin, jotka tunnen ja tiedän luotettavsiksi tai muuten vain 'omaan makuuni sopiviksi'. Siis tuttavieni, seuraamieni blogien, lehtien, ja niin edelleen. Ei se julkaisukanava mielestäni takaa, että kaikki arviot olisivat luotettavia.
Itse tunnen pelimaailmaa tosi vähän, joten olipas mielenkiintoista kuulla, että siellä indiesuuntaus on noussut noinkin voimakkaaksi tekijäksi.
PoistaEn halunnut verrata fan fictionia suoraan indiekirjallisuuteen, ilmaisin itseäni huonosti. Sieltä kuitenkin juontaa varuillaoloni teksteihin, jotka eivät ole käyneet jonkinlaista laatuseulaa läpi. Claire/Clare on juuri yksi niistä kehutuista fanfictionin kirjoittajista, joka ei iskenyt aikoinaan minuun lainkaan. Kyse on varmaankin makuasiasta, sillä en ole innostunut hänen teksteistään julkaisevana kirjailijanakaan. Käsittääkseni useilla menestyvillä indiekirjailijoilla on taustallaan jonkin tason ammattilaisia kustannustoimittajina/betalukijoina tms, joten kyllä monet käyvät sen laatuseulankin läpi.
Tulipas vielä myöhemmistä kommenteista mieleen, joten ajattelin lisätä tähän jatkoksi:
PoistaTällä hetkellähän indiekirjallisuuden tasoa painaa varmasti myös se, että kustantajan kautta julkaiseminen nähdään kirjojen osalta lähes poikkeuksetta nimenomaan ensisijaisena ja halutuimpana vaihtoehtona ja omakustanne vasta vähän sellaisena epätoivoisen kirjoittajan tekona siinä vaiheessa, jos se kirja ei muuta kautta pääse läpi. Pelipuolella on niin, että moni joko alkaa ensin tehdä pelejä harrastusmuotoisesti ilmaisjakeluun, ja kun huomaa saavansa vähän menestystä, alkaakin ottaa tuotoksistaan maksua. Moni indie-pelintekijä nimenomaan haluaa olla indie-pelintekijä, koska saa itse päättää omista tekemisistään sen sijaan, että jokin iso pelitalo määräilisi yläpuolelta. :)
Ehdit vastata sillä aikaa kun itse kirjoitin viestiä, joten lisätään vielä: en itsekään ikinä pitänyt mainitsemaani Claire/Clarea hyvänä kirjoittajana, enkä edelleenkään pidä. Mutta suosio ja julkaisu eivät tunnetusti mene aina sen mukaan, kuka on paras kirjoittaja, vaan kiinnostusta ja myyntiä määrittävät niin monet muut asiat - fikeissä usein se, mitä paritusta kirjoittaa. Fikkipuolella parhaat kirjoittajat löytää usein, kun lähtee haravoimaan niitä tekstejä, jotka on kirjoitettu esimerkiksi vähän oudommista hahmoista ja ei niinkään sitä silmälläpitäen, kuka pussaa ja ketä.
PoistaLuin aikoinaan Claren Harry Potter -fanfictionia jonkin verran, ja viime syksynä luin vuosien empimisen jälkeen hänen "virallisesti" julkaistun tuotantonsa. Vaikka en vuosiin ole vilkaissut alkuperäisiä fanfictionejaan, tuli heti tuttu tunne kun aloin julkaistuja teoksiaan lukemaan. Pidin Mortal Istruments -sarjasta sen verran, että odotan sarjan viimeistä osaa ihan mielenkiinnolla, mutta Infernal Devices, voi kamala... päätin jättää ihan suosiolla tämän sarjan ainakin tässä vaiheessa sivuun. Sanoisin että Clare on ihan kelvollinen kirjoittaja, mutta ei mitenkään omaperäinen ideoiltaan ja vähän liian rakastunut tietynlaisiin hahmoihin ja muka-nokkeliin sutkautuksiin.
PoistaItse aiheeseen. En tuomitse koko omakustannekirjallisuutta/fanfictionia niiden sisältämän roskan perusteella. Tässä eletään nyt kuitenkin maailmassa, jossa Dan Brown on saanut julkaisusopimuksen ja menestynyt kirjailijana. Se että on saanut julkaisusopimuksen ei kerro yhtään mitään yhtään mistään, paitsi ehkä siitä että onni on potkaissut. Sturgeonin laki pätee kirjallisuuteen siinä missä omakustannekirjallisuuteenkin.
Huvittavaa on, niin kuin joku alempana mainitsikin, että musiikissa omakustantaminen nähdään täysin päinvastaisesti. Omakustantaminen nähdään katu-uskottavampana ja todellisena taiteena kun taas suurien levy-yhtiöiden artistit pelkkänä roskana, liukuhihnaviihteenä ja rahantekovälineinä. Luulisin, että indie/omakustannekirjallisuudella on tulevaisuutta. Mielenkiintoista nähdä milloin, jos koskaan, indiekirjallisuudesta tulee katu-uskottavampaa kuin suurkustantamojulkaisuista ja saammeko silloin kuulla Patin kertovan miten hän lukee vain indiekirjallisuutta ja kuulemmeko lukijoiden ulvovan kuorossa kun joku pieni indiekirjailija tekee kustannussopimuksen ison yhtiön kanssa ja hylkää näin todellisen taiteen ja periaatteensa mainstreamin rahan ja maineen vuoksi. ;)
Kun seuraa kirja-alan kehitystä niin ei tuo mitenkään mahdoton kehitys ole, jotkut yksittäiset kirjailijat ovat perustaneet omia merkkejään ja sitten on näitä pieniä ryhmittymiä (Savukeidas, Sammakko, Poesia jne). Ja jos itse päätyisin omakustannuksen tielle niin varmaan olisi uskottavampaa perustaa jonkin "kustantamo" jonka nimen laittaisi kanteen :)
PoistaKirjallisuudessa ei ole ollut oikein vastaavaa yksittäistä mullistusta kuin mitä UG ja punk olivat musiikille ja sarjakuville. Toisaalta kirjallisuudesta ei myöskään ole kuulunut vastaavia massiivisia kusetuksia ja tekijänoikeuksien polkemisia kuin mikä on ollut arkipäivää musiikki- ja sarjakuvateollisuudessa (kaikenlaista pieniä riitoja ja tekijälle epäedullisia sopimuksia toki mutta tasoero on silti iso), eli mitään valtavaa tarvetta etsiä vaihtoehtoja ei ole ollut.
Kiinnostava teksti. Olen itsekin miettinyt omakustanteita monesta eri näkökulmasta. Minä olen viime aikoina kurottanut kiinnostuta enemmän pienkustamoiden puoleen, toivoen että sieltä löytyisi helmiä jotka eivät ole tammille ja wsoy:ille kelvanneet.
VastaaPoistaJoitain omakustanteita olen lukenut mutta suurimpaa osaa tuntuu vaivaavan fanficcimäisyys. Toisaalta, vaikka olen tosi surkea fanfiction kuluttaja, olen muutaman hyvän onnistunut löytämään, tuttavien suosituksen avustuksella. Yleensähän niissä vain keskitytään siihen kuka seukkaa kenenkin kanssa...
Tällaiselle varovaisesti wannabe-kirjailijaksi tunnustautuvalle omakustanne kuulostaa rankalta vaihtoehdolta: kaikki mainostaminen pitäisi hoitaa itse.
Hyvä kun otit esille markkinoinnin. Omakustannekirjailijalla on siinä suhteessa käsittääkseni enemmän tekemistä. Kuten mainitsin, osalla mainostaminen menee yli rajan, minkä minä koen häirinnäksi. Jatkuva näkyvyys ei aina tarkoita lisää lukijoita, vaan joskus se myös karkoittaa lukijoita.
PoistaToisaalta myös pienkustantamon kirjailijalla hirvittävän suuri osa näkyvyydestä riippuu ihan omasta markkinointipanoksesta. Eli siltä osin en tekisi suurta eroa omakustannekirjailijan ja pienkustannekirjailijan välille.
Poista(En muuten ole koskaan lukenut fanficcimäistä omakustannetta, ehkä siksi, että fanfic ja sen teemat eivät kiinnosta ollenkaan...)
...jatkettakoon tähän, että olen ihan hiljan lukenut kaksikin hyvin kelvollista genre-omakustannetta. Yhden fantasiaromaanin ja yhden ihan vain netissä julkaistun oudomman sorttisen tarinakokoelman. Blogista löytyy sanoja, jos joku on utelias.
PoistaKaukamoinen ja Outoja tarinoita? Itselläni ensimmäinen on tullut lukulistalle Risingin kautta, mutta kirjailija on ollut aktiivinen mainostaja muutenkin ja jaellut auliisti arvostelukappaleita. En ottanut vastaan.
PoistaFiccimäisyydellä tarkoitin tietyntyylistä kirjoitustyyliä joka ei ole kauhean rikasta tai kuvailevaa ja jossa selitetään enemmän kuin olisi tarpeen. Ja että kirjasta paistaa läpi se, ettei sitä ole kustannustoimittaja lukenut punakynän kanssa.
PoistaEn pystyisi omakustantajana mainostamaan juuri sen takia, että pelkäisin häiritseväni liikaa :D
Mielenkiintoinen artikkeli. Itsehän olen noita "kuuluisia wannebe-kirjailijoita" (no en todellakaan ole kuuluisa =D),joka on joskus miettinyt, että pitäisikö sijoittaa itse rahaa, että saisi kirjansa edes jollain tavalla julkaistuksi. Mutta, olen tullut siihen tulokseen, että jos ei joku "oikea kustantaja" minua koskaan halua, niin sitten ei. Sitten en ole tarpeeksi hyvä ja kiinnostava ja that´s it. Itse olen lukenut vain pari omakustannetta (kuuluivat erääseen kirjoittajakurssiin)ja ne olivat suoraan sanottuna aivan hirveitä. Hirveitä! Jos sellaisesta "kirjallisuudesta" käytetään sanaa indie, niin se on minusta turhan mairittelevaa. =D Joka tapauksessa, en ole yrittänyt vielä tarpeeksi sinnikkäästi kolkutella kustantajien portteja, ja ennen kaikkea, tarpeeksi hyvillä teksteillä. Kun ikää tulee, niin tekstikin alkaa kummasti parantua. Ainakin minun omassa illuusiossani. =D
VastaaPoistaTosi hyvä kirjoitus, kiitos Raija!
Minulla ei ole takana vielä yhtään kotimaista genreomakustannetta, mutta tilanne muuttunee piakkoin. Arvosteluja en kirjoita, jos ne osoittautuvat hirveiksi.
PoistaSinnikkyys ja harjaannus ovat usein palkitsevia. Toivottavasti pääset toteamaan sen ennen pitkää, minkä polun valitsetkin.
Minä olen viime aikoina lukenut kohtuu paljon omakustanneita, lähinnä kylläkin teinihömppää kun sattuu olemaan sellainen kausi menossa.
VastaaPoistaLaatu on erittäin vaihtelevaa, onneksi amazonilla on sample-mahdollisuus. Sen avulla saa tökeröimmät karsittua pois.
Pari uutta lemppari kirjailijaakin olen löytänyt noista indieistä. Suurin osa on aktiivisia myös facebookissa, tulee sneak peakseja tulevasta kirjasta, on arvontoja, hahmo haastatteluja blogeissa jne.
Tuokin suora kanssakäyminen lukijoiden kanssa on vähän kaksipiippuista. Yhtä suosikkiani syytettiin juurikin lahjonnasta kun puolivahingossa meni lupaaman että jos juuri julkaistu kirja nousee amazonin myydymmäiksi, hän kirjoittaa sarjaan vielä kolmannenkin kirjan. (sarjan piti olla kaksi osainen) Kirja sitten nousikin vaadittuun asemaan ja veikkaampa että oli viimeinen kerta kun meni puolivahingoss tuollaista lupamaan..
Toisaalta itse pääsin erästä indie-kirjailijaa auttamaan, koska hän halusi käännösapua erään lauseen kanssa (kirjassa on suomalainen hahmo). Tämä siis facebookissa, kun eräästä kommentistani tuli ilmi että puhun suomea. Muutenkin kiva kun saa suoraan antaa palautetta kirjailijalle.
Facebookissa on siis samanlainen meininki kuin Twitterissäkin indiekirjailijoiden suhteen, ehkä jopa vilkkaampikin. Niin arvelinkin.
PoistaMinulla ei juurikaan riitä kärsivällisyys lukea näytteitä kirjoista, joten ne harvoin ratkaisevat minkä kirjan hankin. Hienoa kuulla, että indiekirjailijoista voi löytyä lemppareitakin. Itsekin aion jatkaa erityisesti Hugh Howeyn tuotosten lukemista, vaikka en tässä vaiheessa listaa häntä suosikkikirjailijoitteni joukkoon.
Joskus samplen lukeminen loppuu jo ekalle sivulle, mutta välillä käy niin että tulee klikkailtua itsensä kindle storeen samplen loputtua kun on pakko saada heti jatkoa luettavaksi. Yllätäen tuo ensinmainittu on yleisempää.
PoistaLuulisin että sosiaalinen media ja e-kirjojen yleistyminen yhdessä, on helpottanut kovasti näiden indiekirjailijoiden nousua. Markkinointi ja jakelu helpottuneet, sekä investoinniltaan vaatii enemmän aikaa kuin rahaa että saavuttaa suosiota. Harva silti noista ilmeisesti rahoiksi lyö, jostain luin että Amazonissa 1,99$ maksavasta kirjasta kirjailija itse saisi n.0,15$, siitä vielä verot pois.. (10% taitaa olla yleisin royalty, mikä onkaan sana suomeksi)
Omakustannekirjojen asemaa olen sivusilmällä seurannut itsekin, ja blogissani pari sellaista on käsiteltykin ynnä aiheesta enemmän kirjoitettu, koska runokirjoissa omakustanteita näkee kai vähän enemmän ja tasoakin on.
VastaaPoistaSamalla kun muilla aloilla omakustantaminen ei kanna samanlaista stigmaa, Mary mainitsi yllä jo pelit (blogissani olen kaksi tietokonepeliä esitellyt, molemmat indietuotoksia, ja muutenkin erikoisemmat ja persoonallisemmat ratkaisut löytyvät usein indiepuolelta), samoin musiikissa omakustannus on hyväksytty ratkaisu ja joissain musiikinlajeissa omakustanne on uskottavampi kuin virallisen levyfirman julkaisu, ja sarjakuvissa omakustanteet ovat samoin kannatettuja. Levityskanavat ovat rajoittuneempia mutta sillä erotellaankin ne joita oikeasti kiinnostaa satunnaisista vaeltajista jotka voivat keskittyä lukemaan vaikka Harlekiineja.
Jostain syystä kirjallisuudessa vastaavaa ilmiötä ei ole.
Jotenkin minua ei yllätä, että runoteoksissa omakustanteita olisi suhteellisesti enemmän. Tosin genrekirjallisuudessa ei sitä ilmiötä ole. Ottaisin mielelläni luettavaksi enemmänkin sff-runoja, indie tai ei. Pienten levy-yhtöiden indiebändit ovat hyvin tuttu ilmiö kolmen vuosikymmenen takaa, vinyylilevyissä löytyy melkoinen kokoelma pitkälti John Peelin ansiosta.
PoistaKirjallisuus on ollut indiepuolella jotenkin konservatiivisempaa ja kustannusyhtiöillä paljon sananvaltaa, mikä nyt on selkeästi muuttumassa joksikin muuksi, pidetään sitä sitten hyvänä tai huonona asiana. Asenne indiekirjallisuuteen saattaa heijastaa samanlaisia lähtökohtia kuin asenne ekirjoihinkin. Mielenkiintoista seurata millaiselta julkaisukentällä näyttää seuraavien parinkymmenen vuoden aikana. Kustannusala saa varmasti monia muitakin uusia välimuotoja.
Kun nyt tuli mieleen ekirjoista, niin oletteko pistäneet merkille, että Suomessa on alettu pukkaamaan ulos jo vuosia sitten julkaistuja genrekirjoja ekirjoina. Jälkijunassa ja määrällisesti vielä vähän, mutta kumminkin. Pakko on suomalaisten kustantajienkin tulla perässä ekirjojen laajeneville markkinoille.
Tässä olisi hyvä vinkki "omakustanteesta", joka on jakelussa freewarena:
VastaaPoistahttp://www.lukeburrage.com/mindingtomorrow.html
Itse pidin kirjasta kovasti, enkä epäile etteikö kirja menisi kaupaksi, jos kirjailija sitä myydä haluaisi. Kannattaa muuten kuunnella saman henkilön podcastiä, josa hän arvostelee lukemansa sf- ja fantasiakirjat. Etenkin haukut ovat erittäin viihdyttäviä. :-) Suosittelen esim. Robert J Sawyerin kirjan "Hominids" tai David Weberin "On Basilisk Station" kirjan arvostelua. :-) Sata kertaa viihdyttävämpiä kuin ko. kirjat.
Kiitos linkistä, kävin tsekkaamassa. Maksu kirjasta näyttäisi olevan vapaaehtoinen lahjoitus. Coldplay taisi harrastaa samankaltaista jossain vaiheessa sinkulla, eikä se ollut huono idea. Ehkä otan kirjan luettavaksi jossain vaiheessa. Joka tapauksessa palaan ainakin kirja-arvosteluihin.
PoistaVähän myöhässä, mutta kun nyt satuin törmäämään tähän, mikäli nämä eivät ole vielä tuttuja niin jos ilmiöstä on kiinnostunut kannattaa vilkaista näitä blogeja:
VastaaPoistahttp://jakonrath.blogspot.fi/ A Newbie's Guide to Publishing
http://kriswrites.com/
http://www.deanwesleysmith.com/
Kaikki ovat julkaisseet sekä perinteisellä että indiepuolella, Kristine Rusch ja miehensä Dean Wesley Smith ovat myös toimineet kustantajina. Kaikki kolme ovat intohimoisia indien puolustajia, paljolti ilmeisesti koska kaikilla on runsaasti huonoja kokemuksia perinteisistä kustantajista - ala-arvoisia editointeja, huonoja sopimuksia, vaikeuksia saada oikeuksiaan takaisin siinä vaiheessa kun alkujaan allekirjoitetun sopimuksen mukaan pitäisi, huonosti tilitettyjä royalteja. Konrath sanoo tulojensa kasvaneen runsaasti sen jälkeen kun hän siirtyi indiepuolelle.
Yksi hyvä asia pitää mielessä kun puhutaan siitä filtteröintipuolesta, huonoja kirjoja julkaistaan paljon perinteisestikin, kun taas vaikka ensimmäinen Harry Potter romaani etsi kustantajaa todella pitkään. Henkilökohtaisesti uskon ideaan että kerma nousee pintaan ajan mittaan, eli indiessä, jos haluaa pelata enemmän varman päälle, kannattaa vilkuilla ehkä enemmän niitä edelleen hyvin myyviä kirjoja jotka on julkaistu useampi vuosi sitten.
KL
Kiitos linkeistä ja ajatuksesi, että kerma erottuu ajan kuluessa indiessä pitää varmasti paikkaansa.
PoistaEt ole millään lailla myöhässä tästä keskustelusta. Toki aihe minun blogissani painuu pikkuhiljaa alaspäin ja piiloon, mutta uskon, että omakustanteista ja yleensä kustannusmaailman muutoksesta puhutaan vielä paljon jatkossakin. Ehkä otan sen itsekin esille vielä tulevaisuudessa.
Kaupallisten kustantajien bisneksestä ja kirjailijan sijoittumisesta siihen saa hyvän kuvan The Business of Science Fiction -kirjasta, mikä sisältö tuskin kauheasti poikkeaa valtavirtakirjallisuuden bisneksestäkään. Tämä kenttä muuttunee lähivuosina ja olisipa mielenkiintoista, jos Hugo-ehdokkaana olisi jonain päivänä kirja, joka on indiekirja (pikaisen tarkistuksen jälkeen en huomannut tällaista ennen tapahtuneen). Moni on sanonut äänestävänsä Hugh Howeyta tänä vuonna, mutta saapas nähdä...
Omakustannetta varjostaa kieltämättä harrastelijamaisuuden varjo. Itse tein pari vuotta sitten päätöksen julkaista kirjani suoraan omakustanteena. En edes harkinnut lähettäväni kirjojani kustantajille. Miksi? Halusin täyden päätösvallan tarinani sisällöstä. Taiteellinen vapaus on siis ehdottomasti omakustanteen suurin plussa. Suurin miinus on ainakin minulle markkinointi, johon kaipaisin ns. "ulkopuolista vipuvoimaa."
VastaaPoistaIndie-kirjallisuus kuulostaa kieltämättä trendikkäämmältä termiltä kuin omakustanne. E-kirjat taas vaikuttaisivat olevan ulkomailla, erityisesti Yhdysvalloissa, indie-kirjallisuuden pääasiallinen formaatti. Suomessa e-kirja ei ole ainakaan vielä noussut kovin merkittäväksi. Tiedän omista lukijoistani vasta tasan yhden henkilön, joka on halunnut kirjani e-kirjan muodossa harkitsematta fyysistä kopiota.
Markkinointikanavien löytäminen on varmastikin haasteellista. Oletko harkinnut esittelyä Risingshadown foorumeilla (suom. & engl.)?
PoistaTutustuin sarjaasi ja se vaikutti kiinnostavalta. En edes harkitse paperisten kirjojen ostamista, jos ekirja on saatavilla, joten nyt tiedät toisen :) Harmi, että ekirjasi ovat DRM-suojattuja (iTunes). Moni boikotoi suojausmenetelmää. Vesileimaus on parempi ja lukijaystävällisempi. Pääsisi itse valitsemaan millä lukulaitteella kirjan lukee.
Oho. Kiitoksia mielenkiinnosta! :)
PoistaAloin selata suomalaisia e-kirjakauppoja kunnolla vasta pari päivää sitten ja tyrmistyin hinnoista. Olen asustanut tämän asian suhteen kiven alla, sillä tuo hinnoittelu tuli tosiaan yllätyksenä. Saatanpa siis lakata ihmettelemästä e-kirjojen nihkeää menestystä tässä maassa... eihän tuossa hintapolitiikassa ole järjen hiventäkään!
Kun sain kustantajani kautta viimein vapauden hinnoitella e-kirjani itse (sitä vapautta ei alkuun ollut), pudotin hintaa valmiiksi tarjoituista euromääristä kaikkein alhaisimmaksi ja minusta hinta on silti e-kirjaksi aika suolainen. Tilanne on kuitenkin parempi kuin aikoinaan, jolloin tämä kyseinen kustantaja aloitti tarjoamaan e-kirjaformaattia ja niiden jakelua *indiekirjailijoille* ensimmäisen kerran. Kehitys on jatkunut, sillä toisin kuin vielä vuosi sitten, nyt e-kirjan saa myös kindlelle.
Eli onkohan niin, että myös kustantajapuolella on yhä haparointia e-kirjojen suhteen vai liekkö kyse haluttomuudesta panostaa asiaan pitämällä hinnat niin törkeän korkeinta? Niin tai näin, nykyisellä menolla lienee turhaa odottaa suuria suomalaisia menestystarinoita e-kirjojen saralla.