Catherynne M. Valente: Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla

Catherynne M. Valente on ennestään tuttu kirjailija muutaman Hugo-ehdokkuuden kautta, mutta muutoin en ole hänen tuotantoonsa enemmälti perehtynyt. Pääsyynä on Palimpsest-romaani, jota en päässyt alkua pidemmälle, sillä jokin tyylissä takkusi ja se on heijastanut myös haluun lukea muita teoksia. Sen sijaan pienoisromaanimittainen Silently and Very Fast (arvostelu) oli jo helpommin lähestyttävä, vaikka sekään ei saanut minua vapaaehtoisesti enempää kirjailijan kirjojen pariin. Hieman harmittaa, että Valenten taannoinen Suomi-Ruotsin Åcon-vierailu jäi kokematta, sillä olisi ollut mukava kuulla hänen mietteitään esimerkiksi nyt lukemastani Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla -kirjasta (engl. The Girl Who Circumnavigated Fairyland in a Ship of Her Own Making 2011, suom. 2013), johon Wikipedian mukaan viitataan tietenkin tarinana juuri tuossa Palimpsest-kirjassa, jota en ole saanut luetuksi. Tyttö joka purjehti on ilmestynyt suomeksi niin paperiversiona kuin ekirjanakin.

Syyskuu on tavallinen 12-vuotias tyttö, joka lähtee Vihreä tuuli -puhurin mukana Satumaahan ja seikkailu alkaa. Syyskuu tapaa A-L -nimisen louhikäärmeen ja Lauantai-nimisen maridin. Vastaan tulee myös muun muassa golem, keijuja ja hevoskaisia, hiisiäisiä, noitia ja susimies ja mutta ennen kaikkea Markiisitar, Satumaan nykyinen hallitsija, joka tekee itsevaltaisia päätöksiä, eikä hänestä pidetä yhtä paljon kuin aiemmasta, kadonneesta Malva-kuningattaresta. Syyskuu lupaa noidille noutaa esineen, jota Markiisitar pitää halussaan, mutta päätyy tekemään myös Markiisittaren kanssa sopimuksen yhden esineen noutamisesta. Satumaa osoittautuu vaaralliseksi paikaksi, jossa ei aina pysty luottamaan lupauksiin, ja Syyskuu joutuu käyttämään kaiken osaamisensa ja näppäryytensä selvitäkseen tilanteesta. Eikä ole edes varmaa pääseekö hän koskaan enää kotiin.

Valente käyttää tarinan pohjana runsaslukuista satujen kavalkaadia. Heti ensimmäisenä näkyy kytköksiä Liisa Ihmemaassa ja Ihmemaa Oz -tarinoihin, ehkä jopa Narniaan, ja myöhemmin kun sävy tummenee, Neil Gaiman -vaikutteita pulpahtaa esiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Valente olisi kirjoittanut omanäköistään tarinaa ja jopa yllätyksellisillä juonenkäänteillä. Fantasiassa samat ideat pyörivät vuosikymmenestä toiseen saaden parhaimmillaan uusia muotoja ja ulottuvuuksia, ja juuri sellaiseen saavutukseen Valente on päässyt Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla -kirjassa.

Tarinan Satumaa on kuin runsaudensarvi, täynnä värejä, muotoja ja aistimuksia. Se on maa, johon mielellään haluaisi tutustua, tietenkin mielummin ilman kaikkia niitä vastoinkäymisiä, joita tarinan päähenkilö joutuu kokemaan. Minulla meni hetki sopeutua kerronnan tyyliin, mutta aikuislukijallekaan se ei ole mitenkään aliarvioiva, vaikka kirja ehkä pääasiassa on suunnattu nuoremmalle lukijakunnalle. Valente sisällyttää näennäiseen seikkailukertomukseen nimittäin myös hieman kipeältä tuntuvan taustan ja siellä täällä on havaittavissa oivaltavia ja älykkäitä viittauksia, jotka antavat tarinaan kerroksellisuutta, joka tekee siitä ikäriippumattoman. Valenten kirjassa on varmasti luettavaa useammaksi kerraksikin.

Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla on kirjan nimeksi pahuksen pitkä, mutta tarinana värikkäitä yksityiskohtia pursuava satufantasia, jossa tummat hetket tasapainottavat ilakoivaa viihdyttävyyttä. Tarina on nokkela ja paikoin hauskakin. Pidin paljon miellyttämisenhaluisesta tupakkatakista, jonka kaltaista käytöstä olisin kaivannut hieman liian lyhyeltä fleecehuovaltanikin lukiessani. Ja vaikka alussa tuskastuin suomennokseen (A-L:n lempinimi on englanniksi Ell, Allu on yksi lapsuuteni kotikylän puliukoista), hetken luettuani englanninkielistä versiota rinnan käännöksen kanssa, palasin kuitenkin lukemaan kirjan loppuun suomeksi. Satumaa-kirjoja on tulossa viiden tarinan verran, joten alussa vasta ollaan. Toivottavasti saamme sarjan suomeksi loppuun saakka. Harkitsen tosin jaksanko odottaa kakkososan The Girl Who Fell Beneath Fairyland and Led the Revels There käännöstä, sillä se houkuttelevasti löytyisi jo koneelta ekirjana.

Alla on virallinen traileri, josta näkee kirjan sisältämää ja hienosti sen henkeä heijastavaa kuvitusta. Pidän myös trailerin musiikista, S.J. Tuckerin September's Rhymesta (löytyy myös Tuckerin kotisivuilta). Sen myötä suosittelen ehdottomasti Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla -kirjaa luettavaksi ja heitänpä ilmaan ääneensanomattoman ajatuksen, mahtaako Tähtifantasia-ehdokkaaksi päästä nuortenkirjalla...