Päähenkilö on pyssymies ja huumeaddikti, jonka ainoa päämäärä on löytää takaisin tie menetettyyn kotiinsa, kuningaskunta Golirisiin, josta hänet lapsena taikuudella erotettiin ja hänen syntymäoikeutensa vietiin. Legendan mukaan on olemassa peili, jonka kautta löytyy totuus, ja sitä Gorel lähtee tavoittelemaan Falang-Etista. Matkaseurakseen hän saa avianilaisen vakoojan ja puoliksi merlangaisen varkaan. Tie Falang-Etiin, saati kotiin, ei ole kaikkein suoraviivaisin. Matkalle mahtuu verta, seksiä ja huumeita ja jumalatkin kilpailevat keskenään (vain rock'n'roll puuttuu). Ja mikä onkaan se peilin totuus...
Gorel and the Pot-Bellied God on varsin onnistunut pienoisromaani rakenteeltaan, kuten myös kirjailijan samalla tavalla rakennettu toinen pienoisromaani Cloud Permutations (arvostelu) on. Varsinaisen päätarinan ohella kerrotaan mytologiaa prinsessasta ja sammakosta, siitä meillekin tutusta sadusta, jossa sammakko muuttuu prinssiksi suukon saatuaan. Tidhar tosin on hieman muokannut satua omanlaisekseen; yllättäväksi, tummasävyisemmäksi ja rosoisemmaksi. Kirjan nimen lisämääreenä on "guns & sorcery", mikä kertookin tarinan luonteen verrattuna normaaliin miekka & magia -tyyliin.
Pienoisromaanin henkilöhahmot ovat kiinnostavia, mutta missään vaiheessa heihin ei ole helppo samaistua. Heistä ei ole helppo edes pitää. Tarinan lyhyyden vuoksi tapahtumamaailman ja rotujen kuvaus jää hieman vaillinaiseksi. Toisaalta, molemmat ovat ytimekkyydessään onnistuneita. Gorel and the Pot-Bellied God on kokonaisuutena ehyempi kuin Cloud Permutations, samoin kuin The Bookman -sarjan toinen osa on rakenteellisesti ehyempi kuin ensimmäinen osa, mutta pidin Cloud Permutationista kuitenkin enemmän. Siinä Tyynenmeren saariston kulttuurin vaikutus on elementti, jota vastaava Gorelista tuntuu puuttuvan.
Vaikka Gorel and the Pot-Bellied God ei mielestäni ole Tidharia parhaimmillaan, kirjailija on selkeästi löytänyt oman tyylinsä ja se on persoonallinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat iloinen yllätys!