Tarina kertoo kolmesta miehestä, jotka kaikki työskentelivät aikoinaan ilmailumuseossa, jonka kuraattorina toimi visionääri ja työlleen intohimoisesti omistautunut Maggie Blevin. Museon näyttelyssä pyöri ennen Wrightin veljesten historiallista ensimmäistä lentoa kuvattu filminpätkä, jossa Ernesto McCauley lensi omalla koneellaan Bellerophonilla. Filmi tuhoutui tietojen mukaan tulipalossa, mistä Maggie syytti itseään. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin Maggie on kuolemaisillaan ja hänen ihailijansa Leonard haluaa kuvata tarkkaa pienoismallia apuna käyttäen Bellerophonen lennon uudestaan ja antaa sen Maggielle jäähyväislahjaksi. Hän houkuttelee mukaansa kaksi muuta kaveria toteuttamaan kuvauksen alkuperäisellä lentoalueella. Hänellä on tallessa nitraattifilmillä alle 20 sekuntia lennosta malliksi. Filmin lopussa näkyy jotain outoa, mutta saamatta tarkalleen selvää mistä on kyse, kaverukset lähtevät hiljaiselle saarelle toteuttamaan Leonardin suunnitelmaa.
The Maiden Flight of McCauley's Bellerophonissa on menneen ajan tunnelmaa. Hand kuvaa lähes pakkomielteeksi yltyvää omistautumista koskettavalla ja herkällä tavalla. Henkilöhahmot ovat uskottavia ja vaikka tarina onkin kohtalaisen lyhyt, se tekee eheän kaaren. Pidän erityisesti siitä, että tarina ei pääty töksähtäen, vaikka siihen jääkin salaperäisyyden tuntu. Vaikka tarinassa mennäänkin ilmailuhistorian kautta menneisyyteen, se on tukevasti kiinni nykyisyydessä kännyköineen ja YouTubeineen. Historian kautta saadaan kuitenkin ulottuvuutta ja koskettavuutta, mikä muistuttaa minua jollain tavoin Ray Bradburyn Paha saapuu portin taa -teoksen tunnelmasta.
The Maiden Flight of McCauley's Bellerophon on hieno tarina, mutta ei yllä minun mittapuussani ihan Ted Chiangin The Lifecycle of Software Objectsin tasolle (arvostelu). Se kiehtoo kuitenkin enemmän kuin Rachel Swirskyn The Lady Who Plucked Red Flowers beneath the Queen’s Window (arvostelu). Tarinan voi lukea ilmaiseksi Elizabeth Handin kotisivulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat iloinen yllätys!