William Gibson: Neurovelho

Sarjassamme merkittäviä teoksia, joita en ole vielä lukenut, tuli vastaan William Gibsonin vuonna 1984 julkaistu Neuromancer. Kirjaa on kutsuttu science fictionin uudistajaksi ja cyberpunk-suuntauksen aloittajaksi, ja siksipä tavallaan harmittaa, etten tullut lukeneeksi kirjaa silloin 80-luvulla, varsinkin kun elokuvamaailmassa Blade Runner teki muutamia vuosia aiemmin niin suuren vaikutuksen, että listaan sen yhä yhdeksi parhaaksi elokuvakokemuksistani. Tosin, 80-luvulla en juurikaan lukenut kirjoja englanniksi, joten ehkäpä se meni ohi sen vuoksi. Käännös Neurovelho ilmestyi 1991.

Neurovelhon kertojahahmo on Case, konsolimies, cyberavaruuden cowboy, hakkeri, joka on kaikkea muuta kuin täydellinen. Neurovelhon maailmassa ihmiset eivät ole enää pelkästään lihaa ja verta, vaan neurokirurgialla voi vaihdattaa ruumiinjäseniä liukuhihnalla keinotekoisiin ja tehdä kehoista koneen jatkeita. Alakulttuurit, huumeet ja prostituutio voivat hyvin synkeässä metallin ja lasin kyllästämässä japanilaisessa kaupungissa. Maailmaa eivät hallitse enää valtiot vaan suuryhtiöt, jotka kilpailevat sotaisasti matriisiverkossa, vaihtoehtotodellisuudessa. Case joutuu välikappaleeksi ja työkaluksi tekoälyjen kamppailussa.

Neurovelho on kalsea tulevaisuuden kuvaus, täynnä vähemmän miellyttäviä hahmoja. Tarina rakentuu dekkarimaisesti, mutta on sisällöltään hyvin tekninen. Alakulttuurit antavat tekniseen maailmaan realistista otetta, mutta paikoin inhorealismin tasolla. Pystyin lukiessani hyvin ymmärtämään teoksen arvon genrelle ja Neurovelho vakuutti minut maailmallaan. Silti en voi sanoa innostuneeni kirjasta kovinkaan paljoa, vaikka yleensä synkistä dystopiakuvauksista pidänkin. Ehkä aika on tehnyt tehtävänsä ja Gibsonin Neurovelhon ansiot on ohitettu myöhempien kirjailijoiden toimesta? Pidin mm. Pat Cadiganin Mindplayersista (arvostelu) ensilukemalla enemmän. Tuntemuksiini saattaa vaikuttaa myös se, että luin Neurovelhon suomeksi. Nimittäin lukiessani Cadigania suomennettuna, Mielenpeli tuntui ajoittain eri kirjalta kuin alkuperäiskielinen. Ilmeisesti cyberpunkia on vaikea suomentaa täydellisen uskottavasti. En kuitenkaan jaksanut kahlata Neurovelhoa enää englanniksi läpi, tarkistin vain muutamia vaivaamaan jääneitä kohtia.

Suomi tulee kirjassa esille useaan otteeseen ja yhden hahmon nimi on Suomalainen. Englanniksi hän on Finn, mutta käännös ei vakuuta, sillä Finn on mielestäni alkuperäisessä kirjassa etunimi. Toinen erityiskohta, joka piti tarkistaa liittyi Suomalaisen sapuskaan, silliin ja hapankorppuihin. Ihanko totta englanninkielisestä tekstistä löytyy hapankorput? No, ei. Rieska kylläkin, mutta ehkä sillä ei ole suurta merkitystä juonen kannalta... Neurovelho ei ehkä ollut minulle "se" suuri lukukokemus, mutta sillä on ansionsa. Hugo, Nebula ja Philip K. Dick -palkinnot voittanut teos kannatti lukea ihan genresivistyksenkin vuoksi. Saanemme kiittää William Gibsonia myös cyberspace -uudissanasta.

Aakkoshaasteen G-kirja.