Ian McDonald: Kivi-paperi-sakset

William Gibsonin jälkihuumassa päätin madaltaa lukemattomien suomennosten pinoani lukemalla myös Ian McDonaldin Kivi-paperi-sakset -kirjan, joka on toistaiseksi ainoa käännetty teos kirjailijalta. Valitettavasti pino ei paljoa alemmas tästä teosta laskeutunut, sillä kirjassa on sivuja sanastoineen vain 140. Alkuperäinen kirja ilmestyi vuonna 1994 ja käännös 1997. Kirjan takansitekstissä sanotaan, että Kivi-paperi-sakset edustaa maagista scifiä, mutta olin löytävinäni siitä cyberpunkin tunnuspiirteitäkin.

Ethan Ring on graafisen viestinnän opiskelija, joka lähtee ystävänsä Masin kanssa pyhiinvaellusmatkalle kiertämään japanilaisia pyhiä temppeleitä löytääkseen sisäisen rauhan menneisyydeltään. Matkan varrella Ethanin tausta keriytyy väläyksinä auki, sisältäen nerokkaiden fraktereiden keksimisen ja niiden väärinkäytön vallanpitäjien käsissä. Ethan yrittää hyvittää tekoja matkallansa, mutta kaikki ei suju hänen suunnitelmiensa mukaisesti.

Kun kirja alkaa kääntäjän kootuilla selityksillä, minun niskakarvani nousevat aina pystyyn. Lopun sanasto olisi ihan hyvin riittänyt varmasti jo 90-luvullakin täydentämään kirjassa annettuja tietoja ja siitäkin olisi voinut surutta jättää pois Elvis Presleyn ja Buddy Hollyn kaltaiset kohdat. Itse asiassa ymmärrän kyllä sanaston merkityksen, sillä jonkinlainen sanasto olisi ollut paikallaan viime vuonna kun luin MacDonaldin Vishnu at the Cat Circus -teosta (arvostelu), vaikka tietoa pystyy tänä päivänä hakemaan internetistäkin. Kivi-paperi-sakset on selvästi aikakautensa teos, vaikka tarina sijoittuukin lähitulevaisuuteen. Siinä viitataan todellisen maailman termeihin, jotka nyt ovat joko historiaa tai arkipäivää, vaikka emme ole vielä päässeet edes kirjan ajankohtaan. Ne eivät tunnu tulevaisuudelta. Japanilainen anime ei ole uusi asia länsimaissa, eikä sanaa enää taivuteta kuten kirjassa tehtiin. Yleensäkin japanilainen maailmankuva on avautunut 2000-luvulla paljon enemmän kuin mitä kirjailija ehkä odotti teostaan kirjoittaessa. Cyberpunk osiot ovat kirjan parasta antia, tosin mitään uutta ja mullistavaa niistä ei löydy.

McDonald keskittyy teoksessaan filosofiseen puoleen kiitettävällä tavalla, mikä puolestaan aiheuttaa hieman epätasapainoa tarinassa. Mukana on annos bioteknologiaa, mitä kirjailija on käyttänyt ilmeisesti jo aiemmissa teoksissaan ja mihin hän on palannut myöhemmissä teoksissaankin. Kivi-paperi-saksissa oikeastaan näkyy ne alkuaskeleet, jotka ovat johtaneet McDonaldin nykytuotantoon. Tyylissä on paljon samanlaista kuin esim. The Dervish Housessa, joskin maailmanluonti ja hahmojen kuvaus on kehittynyt paljon sittemmin.

Kivi-paperi-sakset ei lyhyydestään huolimatta ole ihan välipalaluettava. Kirjassa on syvyyttä, vaikka se paikoin onkin epätasaisesti jakautunut. Olen tyytyväinen, että tulin nyt tutustuneeksi kirjailijan varhaisempaan tuotantoonkin. Ja muuten, Ian McDonald saapuu Tukholmaan Eurocon 2011 -kunniavieraaksi 17.-19.6.2011, jos kiinnostaa tavata kirjailija. Samalla voi moikata vaikka Elizabeth Beariakin.