Tarina sijoittuu Toronton keskustan alueelle lähitulevaisuuteen. Alue on muuttunut levottomaksi, kaupunginhallinnon, liike-elämän ja poliisivoimien hylkäämäksi ghetoksi, jossa ihmiset elävät äärimmäisessä köyhyydessä ja rikollisuuden keskellä. Päähenkilö on kanadalaiskaribialaiseen kulttuuriin kasvanut Ti-Jeanne, joka asustelee isoäitinsä ja vauvansa kanssa. Ti-Jeannen äiti on kadonnut ja vauvan isä on vastuuntunnoton haikailija, joka pyörii kuitenkin maisemissa, mutta on sekaantunut paikallisen huumediilerin ja rikollisen Rudyn johtaman joukkion puuhiin. Isoäiti on tunnettu poppanainen, johon gheton väki turvautuu kun tarvitaan lääketieteellistä apua. Hän osaa tehdä yrteistä lääkkeitä ja korjata jäseniä paikoilleen, mutta on hänellä halussaan myös karibilaista magiaakin. Vauras ja keskiluokkainen väki elää Toronton esikaupunkialueilla, joissa elämä jatkuu normaaliin tyyliin. Lääketiede on kehittynyttä ja elinsiirtoihin käytetään sian elimiä, joita tuotetaan erityisillä possufarmeilla tarkoitusta varten. Poliittisten syiden vuoksi, tulee tarve saada oikea ihmiselinluovuttaja, ja koskapa kiireen vuoksi ei vapaaehtoista ehditä odottaa, siirtyy katse slummialueen köyhiin, joita kukaan ei puolusta tai kaipaa. Ti-Jeanne huomaa pian, että hänen henkensä ja monen muun henki on hänen käsissään ja taidoissaan, jotka hän on isoäidiltään saanut.
Brown Girl in the Ring on virkistävästi kirjoitettu puheosuuksiltaan jonkin sortin lievennetyllä karibian englannilla. En tunne murteita tarkemmin, mutta kyseessä ei ole puhdasta englantia, vaikka hyvin ymmärrettävää kuitenkin, joskin se alussa vaatii hieman totuttelua. Samoin Jamaikalla syntynyt Hopkinson hyödyntää paljon karibialaista kulttuuria ja uskomuksia tarinassa, joka on sekä science fictionia että fantasiaa. Tapahtumaympäristö ja sen syntyminen, tarinan kehyshistoria, on mielenkiintoinen ja itse asiassa siitä vaiheesta olisin lukenut mielelläni enemmänkin kuin mitä tarjottiin. Vaikka tapahtumapaikka sijaitseekin Kanadassa, sitä ei juurikaan lukiessa ajattele näin olevan. Karibialainen kulttuuri peittää tarkoituksellisesti alleen kanadalaisen. Se vaikuttaa perhekuvaukseen, mutta siltikin itse päähenkilö on hyvin yleismaailmallinen pohjimmiltaan, kun kuoritaan tarinan maagiset kuviot pois päältä.
Gheton ulkopuolista maailmaa nähdään vain vilahdukselta, eikä se saa oikeastaan ulottuvuutta, mutta juuri tällainen lähestymistapa tekeekin kirjasta odotuksista poikkeavan. Kirja pohjaa henkilöhahmonsa tuttuihin kuvioihin: on nuori hahmo, joka käy läpi kasvutarinan; viisas vanhus neuvomassa ja todellinen paha, jota vastustaa. Väriä kuvioon tuo, että nuori nainen on yksinhuoltaja, joka opettelee äitiyden ensimmäisiä askelia. Paha on myös uskottavasti paha, eikä kirjailija säästele kuvatessaan pahuutta. Jotkut kohtaukset ovat puistattavia. Valitettavasti tällaisessa puhtaassa pahuudessa ei voi välttyä hienoiselta stereotypioinnilta, kun myös Ti-Jeannen kasvutarinakin tapahtuu melkoisen vauhdikkaasti. Hahmot ovat tummaihoisia, mikä ei suinkaan ole itsestäänselvyys genressä, jossa on totuttu vuosikymmeniä lukemaan pääasiassa valkoihoisista miehistä sankaroimassa (okei, kärjistin hieman, on kuvioihin tullut myös pirtsakoita valkoihoisia naisia).
Mielenkiintoisena seikkana useiden lukujen alussa on ote jostain lorusta, laulusta tai sanonnasta, joka liittyy luvun sisältöön. Alla näyte tuutulaulusta, joka ei todellakaan ole sieltä miellyttävimmästä päästä:
Rocking my baby, I know you are sad,
Baby, you were naughty; Baby, you were bad.
I'm sorry to whip you my darling, but true,
My Mama whipped me, so I'm bound to whip you.
Brown Girl in the Ring ei ehkä ole virheetön kirja, mutta se on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Jatkan edelleen Hopkinsonin tuotantoon tutustumista, sillä uskon, että kirjailijan tyyli ja juonen kehittely tästä esikoisesta vielä hioutuu. Samalla odotukset itse kirjailijan tapaamiseen Finnconissa kasvaa. Hopkinsonin tausta ja näkemykset kirjoittamisesta ja genrestä yleensä ovat varmasti kiinnostavia.
Aakkoshaasteen H-kirja.
