tiistai 11. joulukuuta 2012

Erin Morgenstern: Yösirkus

Keväällä suomeksi ilmestynyt Erin Morgensternin esikoiskirja Yösirkus (The Night Circus, 2011) on huomioitu reippaasti myös suomalaisten kirjabloggaajien keskuudessa, vaikka ulkomailla sen mainostamiseen kustantaja oikeasti panosti toden teolla ja sittemmin kirja on saanut myös elokuvakiinnityksen. Yösirkus on yksi niistä kirjoista, jota en ostanut tänä vuonna omakseni, koska sitä ei julkaistu ekirjana, vaan odottelin kirjastokappaletta. Ostin kirjan sittemmin englanninkielisenä ekirjaversiona.

Yösirkuksen tarina sijoittuu 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkuvuosien vaihteeseen eri puolille Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa. Le Cirque des Rêves, unelmien sirkus, ilmestyy mainostamatta salaperäisesti milloin minnekin ja se avaa porttinsa ihmisille hämärän tultua ja sulkee ne taas aamunkoitteessa. Sirkus tarjoaa jokaiselle jotain ja enemmänkin kuin mitä kukaan on uskaltanut uneksia, sen mustavalkoisten telttojen kätköistä löytyy maaginen ja lumoava ilmapiiri. Sirkuksen synnyn taustalla on kahden taikurin kilpailutilanne ja heidän pelinappuloinaan ovat kaksi erikoista lasta, Celia ja Marco, jotka kasvavat aikuisuuteen tietäen, että heidät on asetettu vastakkainen kilpailemaan jostain, eikä panoksia ole ilmoitettu. Heidän peliareenanaan on sirkus. Celia ja Marco kuitenkin rakastuvat toisiinsa ja tilanne mutkistuu. Kilpailu vaatii ratketakseen suuria päätöksiä.

Yösirkuksen alkuasetelma toi mieleeni Christopher Priestin The Prestigen (arvostelu), jossa myös kaksi taikuria ovat vastakkain samaisena ajankohtana 1900-luvun vaihteessa. Priest lähestyy taikuutta tieteellisen illuusion kautta teollistumisen aikakaudella, kun taas Morgenstern pyrkii maagiseen illuusioon, todelliseen taikuuteen, jolle ei ole selitystä. Molemmissa taikuuden päämäärä on katsojan hämmästyttäminen ja viihdyttäminen. Yösirkus lumoaa alussa kauniilla kuvailullaan. Morgenstern tuo lahjakkaasti esille tunnelmia ja mielikuvia väreillä, kuvioilla, materiaaleilla ja hajuilla. Tarinan sirkus on kiehtovan salaperäinen ja satumainen. Epäröin kirjan lukemista pitkään sirkus-teeman vuoksi, sillä luin vuosi sitten Genevieve Valentinen loistavan sirkusaiheisen dystopia-steampunkteoksen Mechanique: A Tale of Circus Tresaultin (arvostelu). Halusin pitää Mechaniquen aiheuttaman wow-elämyksen mahdollisimman pitkään mielessä. Siinä missä Valentinen kirja ja sirkus on tummasävyinen ja jopa raadollinen, Morgensternin sirkus on yhtä hattaraa ja kauneutta. Kumpainenkin kirjailija kirjoittaa kaunista kieltä, mutta Valentinen tyyli on kypsempi. Molempien kirjojen rakenne on haastava ja vaatii tarkkuutta.

Morgenstern onnistuu sisällyttämään kirjaansa monia mielenkiintoisia yksityiskohtia, joista hänelle pitää antaa pisteitä. Kellot kuulostavat kiehtovilta ja olisinpa enemmän kuin onnellinen jos minulla olisi oikeasti yksikin kirjassa kuvattu tarkkailtavana. Monet sirkuksen mustavalko-teemoista vaikuttivat visuaalisen hienoilta ja keskiyön illallisten ruokalajit houkuttelevilta. Parin sadan sivun verran olin hyvinkin vaikuttunut Yösirkuksesta, mutta sitten tarinan taso alkoi laskea. Kaipasin kirjan loppupuoleen särmää, mutta kirjailija tarjosi osin helppoja ratkaisuja, osin hieman ontuvia. Sirkuksen loistava, mutta toistuva kuvaus ei loppupuoliskolla enää riitä, vaan sinne kaivattiin jo muuta. Oletin ja toivoin Celian rankan koulutuksen jälkeen, että lopussa olisi ollut enemmän synkkyyttä ja rosoisuutta, mutta kirjailija oli päättänyt toisin. Mitään yltiöimelyyttä kirjassa ei esiinny, vain ripaus naiiviutta. Hahmot ovat liian siloisia ja (yhdentekevän) miellyttäviä, ja siksi ilman syvyyttä. Esimerkiksi sirkuksen omistaja Chandresh Christophe Lefèvre ja kellontekijä Friedrick Thiessen eivät herättäneet minkäänlaista vastakaikua, vaikka kirjailija ilmeisesti tarkoitti toisin.

Yösirkus on suositeltava lukukokemus, vaikka ei häikäissyt minua loppuun saakka. Enemmän kuitenkin suosittelen mainitsemiani Priestin ja Valentinen teoksia, mutta niitä ei tietenkään ole suomennettu.

8 kommenttia:

  1. Kiitos sirkuskirjavinkeistä! Luin Yösirkuksen muutama kuukausi sitten ja pidin, mutta kirjassa olisi tosiaan voinut olla enemmänkin särmää. Pitänee jossain vaiheessa kokeilla jompaa kumpaa suosittelemistasi muista teoksista. (The Prestigen olen kyllä nähnyt leffana, mutta kirjasta en tiennyt.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin ehkä epäselvä tekstissäni, mutta jos kerran The Prestige -leffan olet nähnyt, niin tiedätkin, ettei se liity sirkukseen, mutta taikureihin kylläkin. Kirjana The Prestige on erilainen kuin elokuva, loppuratkaisua myöten. Jotkut pitävät elokuvaa helpommin lähestyttävänä.

      Poista
  2. Lainasin tämän viimeksi kirjastokäynnillä, joten en lukenut kuin ihan ekat lauseet vain tästä. Paljon on tosiaan eri blogeissa noussut esille. :)

    VastaaPoista
  3. Kuinkas sattui, lainasin tämän eilen kirjastosta täysin epätietoisena kirjan saamasta huomiosta. Pitääpäs lukea kohta. Mua on aina kiinnostanut sirkusmiljööseen sijoittuvat kirjat, mutta en ole vielä löytänyt sitä täydellistä kirjaa aiheesta. Noita kahta muuta mainitsemaasi kirjaa ei löydy paikallisesta kirjastosta :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä olisikin, täydellisen kirjan löytäminen jostain aiheesta... On niitä joitain tullut vastaan mihin ei ole kaivannut mitään muuta, olettaisin.

      Poista
  4. Hyvä arvostelu, vaikka itse pidinkin kirjasta enemmän. Minusta loppupuoli ei ollut alkua heikompi, enkä jäänyt kaipaamaan enempää synkkyyttä. Se ei olisi sopinut sadunomaisen kirjan tyyliin.

    Yösirkus voitti tänä vuonna parhaan esikoisromaanin Locus-palkinnon, ja teokselle luulisi tippuvan myös Tähtifantasia-ehdokkuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satujakin voidaan kertoa monella tavoin. Pidän myös ehdokkuutta todennäköisenä, vaikka en ole kaikkia mahdollisia käännösehdokkaita lukenutkaan.

      Poista

Kommentit ovat iloinen yllätys!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...