perjantai 7. joulukuuta 2012

Katharine Burdekin: Swastika Night

Vihdoinkin on koittanut science fiction -haasteen viimeisen kirjan arvion aika. Neljännen kategorian toisen kirjan eli ennen vuotta 1950 kirjoitetun klassikon löytäminen ei ollut helppoa kun olin laittanut lisäkriteeriksi, että kirjan on oltava naisen kirjoittama ja ennen lukematon. Avuksi löytyi Ian Salesin koostama SF Mistressworks-lista (löytyy nykyään myös Worlds Without Endistä), jonka viidestä vaihtoehdosta kahta en ollut lukenut ennestään. Valitsin Katharine Burdekinin Swastika Nightin (1937) siihen liittyvän erikoispiirteen vuoksi. Kirjailija kirjoitti kirjan pseudonyymillä Murray Constantine ja vasta lähes 50 vuotta julkaisun jälkeen alkuperäinen kustantaja myönsi epäilijöille, että nimimerkin takana oli naiskirjailija. Burdekin oli kuollut parikymmentä vuotta aiemmin.

Japani ja natsien hallitsema Saksa voittivat seitsemänsataa vuotta sitten 20 vuotta kestäneen sodan ja nyt nämä kaksi suurvaltaa hallitsevat jaettua maailmaa jatkuvan sotilaallisen jännityksen paineessa. Kumpikaan ei saa yliotetta toisistaan. Saksalaiset ovat tuhonneet juutalaiset ja kristityistä on tullut laittomia ulkopuolisia, sillä he palvovat omaa jumalaansa, eivätkä natsisaksalaisten jumalaksi nostamaa Hitleriä. Englantilaisia halveksutaan sillä nämä antautuivat aikoinaan viimeisenä Saksalle. Tiedot menneisyydestä ennen Hitleriä on hävitetty tai muokattu, kirjallisuus poltettu ja suullinen perimätieto lähes unohdettu. Saksalaiset pelkäsivät, että vaikka fyysisesti heitä ei voisi kukistaa, epäily saksalaisten ylivertaisuudesta menneen tiedon kautta saatuna voisi olla tuhoisaa, joten menneisyys piti poistaa. Sotilaallisuutta ja maskuliinisuutta palvova yhteiskunta on vienyt naisilta kaikki oikeudet, jotta heillä ei olisi valtaa miesten suhteen. Heidät on alistettu sieluttomiksi ja kykenemättömiksi itsenäiseen toimintaan. Naiset ovat synnyttämistä varten, eläinten tasolla olevia miesten eläimellisten halujen tyydyttäjiä ja heiltä on kielletty poikalasten kasvattaminenkin. Englantilainen Alfred saapuu pyhiinvaellusmatkalle Saksaan ja ennestään orastavaan kyseenalaistamiseensa hän saa vahvistusta erään korkea-arvoisen saksalaisen säilyttämästä esi-isänsä päiväkirjasta ja valokuvasta. Hitler ei ollut pitkä ja vaaleahiuksinen jumalahahmo ja naiset ovat joskus olleet muutakin kuin lauma rumia eläimiä. Maailma on joskus ollut toisenlainen ja voisi olla sitä tulevaisuudessakin.

Kirjan esipuheessa Daphne Patai rinnastaa Swastika Nightin George Orwellin 1984-kirjaan niiden sisällöllisen samankaltaisuuden vuoksi. Hän epäilee, että Orwell on saanut vaikutteita ja ideoita omaan teokseensa muiden kirjojen ohessa myös Swastika Nightista, kirjailijoilla kun on ollut sama kustantajakin. Totta tai ei, useat kirjailijat kirjoittivat samantyyppisiä utopia/dystopiakirjoja noihin aikoihin, kuten Aldous Huxley ja Jevgeni Zamjatin, joille sekä Burdekin että Orwell joutuvat antamaan tunnustusta, ehkä myös Charlotte Perkins Gilmanin Herland-utopialle (arvostelu). Miksi sitten Murray Constantinen Swastika Nightista ei tullut edellä mainittujen tapaan tunnettua klassikkoa? Osuiko se pasifistisena teoksena huonoon ajankohtaan vai käyttikö Burdekin liian suorasukaisia rinnastuksia? Syitä voi olla useita.

Swastika Night on ahdistava kirja lukea. Ainakin se oli sitä minulle naisena. Kirja peittoaa naiskuvadystopiana Margaret Atwoodin Orjattaresi-kirjan (arvostelu), vaikka myös Atwoodin naiset on alistettu samankaltaiseen tukahduttavaan asemaan ja molemmissa naiset itse ruokkivat asemaansa, joko itsesensuurilla tai pitämällä sitä kunnia-asiana. Burdekinin teoksen naisia verrataan useaan otteeseen koiriin ja heitä pidetään yhteiskunnallisesti yhtä merkittävinä kuin linnunpesiä. Kirjan päähenkilö oppii kyseenalaistamaan käsityksiä ja kirjassa keskitytään pitkiin keskusteluihin natsiritarin ja Alfredin välillä ja myöhemmin myös kristityn miehen ja Alfredin välillä. Naishahmoja kirjassa ei juuri nähdä, heistä puhutaan. Heillä ei ole omaa ääntä.

Ajoittain Burdekinin kerronta pysähtyy ja siirtyy vakuuttelun puolelle, ehkä jopa propagandistiseen tyyliin. Vaikka tarina sijoittuu tulevaisuuteen, sen maailma tuntuu kirjoitusajankohdan aikalaiselta, tai jopa varhaisemmalta olosuhteiden vuoksi. Minusta on hyvä, ettei Burdekin ole lähtenyt kehittelemään esimerkiksi keksittyä tulevaisuuden teknologiaa. Burdekin pohtii lasten sukupuolen määräytymistä naisten onnettomissa olosuhteissa, lasten kasvatusta ilman rajoja ja väkivallan vaikutusta yhteiskunnassa, eivätkä nämä teemat ole vanhentuneet tänäkään päivänä. Jäin miettimään miten yksisukupuolisen yhteiskunnan toimintamalleja ja toimivuutta käsitellään kirjallisuudessa. Esimerkiksi Gilmanin Herlandissa naisyhteiskunta on harmoninen utopia (tosin minusta se vaikutti dystopialta sekin), kun taas Burdekinin Swastika Nightissa miesyhteiskunta on väkivaltainen dystopia. Samanlaista jakoa käyttää Sheri S. Tepper Portti naisten maahan -kirjassa (arvostelu). Mikä johti taas miettimään mitä olisin ajatellut Burdekinin kirjasta, jos en olisi tiennyt kirjailijan olevan nainen. Olisinko ahdistuksen sijaan ollut vihainen? Aikalaiset ovat lukeneet kirjan pitäen sitä miehen kirjoittamana. Eikö se siksi noussut maailman kirjallisuuden kärkeen?

Swastika Night ei ole kirjoitustyylillisesti merkittävä teos, mutta sisällöllisesti se kuuluu hyvinkin Orwellin ja Huxleyn teosten rinnalle genrelukemistoon.

Lopuksi vielä linkki listaan varhaisista 1800-luvun ja 1900-luvun alun naiskirjailijoiden kirjoittamista sf/utopia -teoksista. Löysinpä sen tietenkin vasta eilen, mutta löysinpä kuitenkin. Sieltä voisi tulevaisuudessa poimia muutakin luettavaa.


 Science fiction -haaste

8 kommenttia:

  1. Höh, en ole ikinä kuullutkaan tästä teoksesta, vaikka se kuulostaa hurjan mielenkiintoiselta! Vertaukset 1984:n ja Orjattaresi-kirjan kanssa kiinnittävät aina huomioni, sillä ne molemmat ovat (sekä ihan yleisansioidensa vuoksi että erityisesti teemojensa takia) suosikkikirjojeni listalla. Tämä pitää siis hommata heti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyylillisesti Burdekin eroaa huomattavasti Atwoodista, mutta aikakausikin on eri ja tarinoiden tapahtumien lähtökohta tietenkin erilainen. Yllättävän paljon niissä on kuitenkin naisteemaan liittyen samankaltaisuutta.

      Olen lukenut 1984:n noin 30 vuotta sitten. Tajusin juuri, että olen lukenut kirjasta sensuroidun suomennosversion. Pitänee hankkia käsiin uusin käännös tai lukea alkukielellä ja palauttaa kirja paremmin mieleen.

      Poista
  2. Mielenkiintoista, että kirja on kirjoitettu ennen toista maailmansotaa. Olisikohan kukaan sodan päättymisen jälkeen uskaltanut julkaista teosta, jossa kaikki juutalaiset on tuhottu ottaen huomioon miten lähelle sitä saksalaiset tosiaan pääsivät? Pidin 1984- ja Orjattaresi -kirjoista, joten ehkä tätäkin teosta voisi vilkaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Burdekin oli näkemyksellinen, tai ainakin uskalsi pohtia asiaa pidemmälle. Kyllä Hitlerin aatepolitiikka ja jo aloitetut toimenpiteet olivat tiedossa Englannissakin. Tämän lisäksi jäin miettimään kuinka todennäköistä olisi ollut kirjailijan kuvaama naisten asema, jos sodassa olisi käynyt toisin ja natsi-ideologia olisi levinnyt. Muutaman artkkelin luvun jälkeen, pelkäänpä, että Burdekin ei mennyt harhaan tuossakaan tulevaisuuden kauhuskenaariossa.

      Poista
    2. Näin kirjaa vielä lukematta ja tämän arvostelun + muutaman googlailun perusteella Burdekin näyttää kyllä aika lähelle osuneen natsien kuvauksessa. Itselleni tuli mieleen, että näinköhän kristinusko olisi tosiaan syrjäytetty Hitlerin palvomisen tieltä. Eivätkös natsitkin lähinnä kristittyjä olleet, ja osalla kristinuskolla on (minun melko vähäisen tietämykseni mukaan) myös antisemitistinen historia. Lähinnä mielessä kävi, että onko tämä kristityn kirjailijan tapa etäännyttää uskontoa natseista? Tosin Hitlerin nostaminen jumalaksi kuulostaa hyvältä tavalta näyttää kuinka radikaalisti koko yhteiskunta on muuttunut.

      Poista
    3. Luulen, että kirjailija hakee nimenomaan radikaaliutta ja saa siten tehtyä kristityistä myös väkivallan vastapainoksi pienen pasifistisen kapinaliikkeen. En tiedä mitä 30-luvun Englannissa ajateltiin natsien uskonnollisuudesta, mutta minulla on tänä päivänä sama käsitys siitä kuin mainitsit. Kristittyjen erillinen asema hieman hämmensikin lukukokemusta.

      Poista
  3. Tunnustusta bloggaa, kiitos julkilukemisesta! http://kirjasfaari.fi/?p=1382

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tunnustuksesta. Palaan asiaan myöhemmin.

      Poista

Kommentit ovat iloinen yllätys!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...