Ursula K. Le Guin: The Unreal and the Real - Where on Earth ja Outer Space, Inner Lands

Vuosi 2012 on ollut blogissani kiistatta Ursula K. Le Guinin vuosi, vaikka loppuvuoden saldon korjaakin J.R.R. Tolkien. Olen lukenut ja arvioinut tänä vuonna 13 Le Guinin kirjaa, mukaan lukien nyt nämä kaksi uusinta novellikokoelmaa The Unreal and the Real: Where on Earth ja The Unreal and the Real: Outer Space, Inner Lands. Niinpä on enemmän kuin sopivaa päättää vuoden kirja-arvostelut tekemällä katsaus kokoelmiin, jotka kattavat laajalti Le Guinin mittavaa novellituotantoa. Sanomattakin taitaa olla selvää, että Ursula K. Le Guin on toinen Top 2 -kirjailijoistani. Molemmat teokset aloittaa kirjailijan kirjoittama esittelyosio, jossa hän perustelee sisältövalintaa ja kertoo näkemyksiään kirjallisuuden genretulkinnoista.

Where on Earthin tarinoita on julkaistu aiemmin mm. kokoelmissa Orsinian Tales, Buffalo Gals and Other Animal Presence, Unlocking the Air and Other Stories, The Compass Rose ja Searoad. Novellit luokitellaan pääsääntöisesti kuuluviksi valtavirtafiktioon, mutta ne eivät ole sitä yksiselitteisesti kun kyse on Le Guinista. Ainoa aikaisemmin lukemani on Direction of the Road, joka löytyy myös suomennettuna teoksessa Pimeälipas ja muita kertomuksia.

• Introduction
• Brothers and Sisters
• A Week in the Country
• Unlocking the Air
• Imaginary Countries
• The Diary of the Rose
• Direction of the Road
• The White Donkey
• Gwilan’s Harp
• May’s Lion
• Buffalo Gals, Won’t You Come Out Tonight
• Horse Camp
• The Water Is Wide
• The Lost Children
• Texts
• Sleepwalkers
• Hand, Cup, Shell
• Ether, OR
• Half Past Four

Kirjan aloittaa kolme tarinaa, jotka kaikki linkittyvät toisiin Fabbre-suvun kautta. Tarinat sijoittuvat kuviteltuun keskieurooppalaiseen Orsinian valtioon, jossa suvun tapahtumien taustalla vaikuttavat laajemmat poliittiset muutokset. Vaikka tarinoissa on realismia, niissä on myös mytologiaa ja maagisuutta. Monet tarinat ovat tunnelmaan lempeän haikeita, esimerkiksi Gwilan’s Harp ja May’s Lion, joissa päähahmo on vanheneva tai vanha nainen. Sleepwalkersissa ja Ether, OR:ssa on useita kertojaääniä. Sleepwalkerissa kertojien keskiössä on vaatimaton siivooja Ava, jolla on menneisyys ja Ether, OR kertoo liikkuvasta kaupungista, jonka asukkaat tarinoivat elämästään. Le Guin käsittelee kummassakin ihmisiä aitoina, romantisoimatta tai liioittelematta. Direction of the Road (Tien suunta) on yksi Le Guinin psykomyyttisiksi kutsumista tarinoista, jossa vanha tammi kertoo omaa tarinaansa hauskalla tavalla sekoittaen fysiikan lakeja. Samalla se on kaihoisa katsaus ajan muuttumisesta. Se pärjää hyvin myös tässä kokoelmassa. 

Half Past Four on kuin kohtauksia eri rinnakkaismaailmoista, joissa samat henkilöt elävät eri rooleissa, kuitenkin yhteisvaikutuksessa toisiinsa. Kohtaukset ovat arkisia, tavallisten ihmisten kanssakäymistä, mutta jokaista odottaa nähdäkseen mihin rooliin kirjailija kullakin kerralla minkäkin hahmon laittaa. Buffalo Gals, Won’t You Come Out Tonight nousee kokoelman ykkösnovelliksi. Se on tarina tytöstä joka päätyy "eläinten" pariin ja oppii näkemään ja ymmärtämään heidät ja myös itsensä osana luontoa, josta ihmiset ovat irtautuneet ja jota he haavoittavat. Tarinassa oli intiaanimytologian tunnelmaa, ja itse asiassa sen voi tulkita usealla tavalla. Novelli on voittanut Hugo-palkinnon ansiosta. Le Guinin hahmot ovat loistavasti ja aidosti kuvattu, ja niissä on aina inhimillisyyttä ja kauneutta arkisuuden keskellä. Osa Where on Earthin novelleista vaatii toisen lukukerran, jotta ne aukeaisivat todenteolla, mutta yhdelläkin kertaa luettuna, tämä on erinomainen kokoelma.

Outer Space, Inner Landsin tarinoita on julkaistu aiemmin mm. kokoelmissa Buffalo Gals and Other Animal Presence, Unlocking the Air and Other Stories, Changing Planes, The Compass Rose, The Wind’s Twelve Quarters, The Birthday of the World and Other Stories, Four Ways to Forgiveness, A Fisherman of the Inland Sea (Sisämeren kalastaja) ja The Wild Girls Plus. Olen aiemmin lukenut novelleista noin puolet ja niiden arvosteluja löytyy alla olevien linkkien kautta.

• Introduction
• The Ones Who Walk Away from Omelas
• Semley’s Necklace
• Nine Lives
• Mazes
• The First Contact With the Gorgonids
• The Shobies’ Story
• Betrayals
• The Matter of Seggri
• Solitude
• The Wild Girls
• The Fliers of Gy
• The Silence of the Asonu
• The Ascent of the North Face
• The Author of the Acacia Seeds
• The Wife’s Story
• The Rule of Names
• Small Change
• The Poacher
• Sur
• She Unnames Them

The Ones Who Walk Away from Omelas eli Jotka Omelasista poistuvat teki minuun suuren vaikutuksen Pimeälipas ja muita kertomuksia kirjan yhteydessä. Siinä pääosassa on Omelasin kaupunki ja tarinan ydin on ihmisten tekemä valinta. Le Guinia ehdottomasti parhaillaan. Sen sijaan en tiedä miksi hän halusi sisällyttää kokoelmaan Semley’s Neclacen, joka kannattaa lukea Rocannonin maailman osana, The First Contact With the Gorgonidsin (Ensimmäinen tapaaminen gorgonidien kanssa), joka ei ole erityisen hyvä tai The Ascent of the North Facen (Nousu pohjoista harjannetta), joka sekään ei erityisesti loista (eikä auennut minulle vieläkään). Hainilaiset novellit (The Shobies’ Story, Betrayals, The Matter of Seggri ja Solitude) ovat paikallaan ja erinomaista luettavaa. Nine Livesissa (Yhdeksän henkeä) Le Guin tarkastelee kloonin yksilöllisyyttä ja identiteettiä ja sen loppu on onnistunut. The Wild Girls -novelli kertoo kahdesta paimentolaistytöstä, sisaruksista, jotka tulevat muiden tyttölasten tavoin toisen kyläyhteisön miesjoukon kaappaamaksi. He elävät ja kasvavat vaimoiksi uudessa kodissaan, voimakkaan hierarkisessa ja omalaatuisessa kaupungissa, näennäisesti voiden hyvin, mutta heiltä kielletään kuitenkin heidän omat juurensa ja uskomuksensa. Tarinassa on hieman kauhuelementtejä.

Odotin innolla tutustumista aiemmin lukemattomiin novelleihin, jotka kaikki osoittautuivat positiivisiksi lukukokemuksiksi. Mazes on tarina älykkäästä olennosta (hiiri), joka on toisen olennon (ihminen) vankina ja tutkimuksen kohteena labyrintissa. Se yrittää kommunikoida, mutta yhteistä kieltä ei tunnu löytyvän. Surullinen tarina. The Fliers of Gyssa on paljon huumoria. Se kertoo haastattelun muodossa sulallisesta ihmisrodusta, jonka parissa osalle kehittyy siivet ja he oppivat lentämään. Osa käyttää kykyään hyväksi, vaikka se sisältää riskejä, osa jättää siipensä hyödyntämättä. Vaikka The Fliers of Gy on tunnelmaltaan erilainen kuin The Ones Who Walk Away from Omelas, molemmissa on samalla tavoin upotettu sanomaa pinnan alle. Se vain pitää oivaltaa.

The Silence of the Asonu on Le Guinin sosioantropologista tuotantoa ja samantyylinen kuin The Fliers of Gy. Siinä erään kylän asukkaiden aikuiset eivät käytä puhetta kommunikointiin ollenkaan, vaikka lapsena he oppivatkin kielen, mikä herättää kiinnostusta ja turismia. Puhumattomuudesta velloo kaikenlaisia teorioita ja lopulta ikäviä seuraamuksia. Salaperäisen kiehtova tarina, jonka voi lukea kokonaisuudessaan Lightspeedin sivulta. The Author of the Acacia Seeds on mielenkiintoinen ja vaativakin tarina, jossa asetutaan ihmiskielen ulkopuolelle, therolinkvistiikkaan, keinoon ymmärtää muiden eläin- ja kasvilajien kieltä. Kieli ja kommunikointi sekä ymmärtäminen tuntuukin olevan punainen lanka useiden tämän kokoelman novelleissa.

The Wife’s Story on ensimmäinen Le Guinilta lukemani ihmissusitarina, liekö niitä muita onkaan. Yliluonnollisia elementtejä sisältää myös Small Change, jossa nuorella naisella on selviytymisongelmia tädin kuoltua ja tädin tarpeesta päästä irti materiaalista maailmasta viimeiselle matkalle. The Poacher nousee aiemmin lukemattomista tarinoista erityisesti mieleenpainuvaksi. Se on muunnelma Prinsessa Ruususesta, erinomaisesti ja koskettavasti kerrottu tarina tavallisen maalaispojan näkökulmasta, paosta toiseen maailmaan. Surissa matkataan päiväkirjamuodossa etelänavalle naisporukalla historian valloitusretkeläisten tapaan, mutta paljon femiinisemmin. Matkalla syntyy jopa jälkikasvua. She Unnames Them lähestyy Maameren tarinoita, sillä teemana on nimien ja sanojen tärkeys ja voima. Se on luomiskertomuksen väännös ja lisäksi korostaa luonnon tuntemista ei vain nimien vaan kokemisen kautta.

Myös Outer Space, Inner Lands on loistava kokoelma, jota on helppo suositella, jos haluaa tutustua Le Guinin novellituotantoon. Yhdessä The Unreal and the Realin molemmat volyymit ovat tulvillaan viisautta, näkemystä, kaihoa, salaperäisyyttä, kokemusta, rohkeutta, arkisuutta, kauneutta, maagisuutta - todellista ja epätodellista.

Olen keskittynyt tänä vuonna Le Guinin science fiction -tuotantoon, mutta ensi vuonna otan uudelleenlukuun myös hänen fantasiateoksiaan.

Ursula K. Le Guinin kirja-arvostelut blogissani 2012:

The Birthday of the World and Other Stories
The Eye of the Heron
Four Ways to Forgiveness
Harhakaupunki
Kahdesti haarautuva puu
Maailma, vihreä metsä
Osattomien planeetta
Pimeyden vasen käsi
Pimeälipas ja muita kertomuksia
Sisämeren kalastaja
The Unreal and the Real: Outer Space, Inner Lands
The Unreal and the Real: Where on Earth
The Wind's Twelve Quarters

Aiemmat kirja-arvostelut Le Guinilta + hainilaisten tarinoiden lukujärjestyspohdinta:

Lavinia
Maanpakolaisten planeetta
Rocannonin maailma
& Roger Dorband: Out Here
The Wild Girls Plus...

Missä järjestyksessä lukea Le Guinin hainilaista sarjaa?