Hobitti - Odottamaton matka

Luin heinäkuussa Hobitti eli Sinne ja takaisin -kirjan (arvostelu) tarkoituksella uudestaan, jotta ensimmäistä Hobitti-elokuvaa katsellessa olisi suurin piirtein muistissa mitä odottaa. Jännitin Peter Jacksonin näkemystä, mutta nyt kun Hobitti - Odottamaton matka (The Hobbit- An Unexpected Journey) on yönäytöksessä nähty, olen kuta kuinkin tyytyväinen siihen miten kirja on elokuvaksi kääntymässä. Kävin katsomassa ensin 2D-version ja myöhemmin 3D-version (HFR), josta päivitys lopussa.

Alussa koin Frodon osuuden turhaksi, mutta samalla se on ymmärrettävissä oleva ratkaisu, sillä Jackson haluaa selvästikin ensimmäisessä leffassa sitoa Hobitin Taru Sormusten Herrasta -trilogiaan. Leffassa tulee parikin kertaa vastaan toistoa TSH:sta, lähinnä Gandalfiin liittyen. Fanille nämä déjà vu -kohtaukset saattavat olla turhia, mutta osa yleisöstä ei ehkä ole katsonut aiempia leffoja tsiljoonaa kertaa. Historiakatsaus Ereboriin toimi sen sijaan loistavasti johdantona. Jackson on saanut leffaan komediallisuutta ja satumaisuutta, mitä alkuperäinen teos huomioon ottaen oli odotettavissakin. Hobitti on kevyempi ja sadunomaisempi seikkailukirja kuin Taru Sormusten Herrasta, joten on hyvä, että se näkyy myös elokuvassa ja varsinkin ensimmäisessä. Radagast ei kirjassa esiinny, mutta Jacksonin päätös tuoda hänet mukaan tarinaan on onnistunut. Pidin paljon hahmosta ja nimenomaan satumaisesta luonnonläheisyydestä mihin hänet oli sijoitettu. Sylvester McCoyn näyttelemä hahmo eläinystävineen on ehdottomasti elokuvan yksi valopilkuista. Samoin pidin kivijättiläisistä ja niiden hienosti toteutetusta taistelusta, mikä sekin kirjaan nähden tosin on ekstraa ja ehkä hieman toistoa tapahtumaympäristönä TSH:sta.

Leffa on loistavan visuaalinen, suorastaan huikea. Keski-Maahan oli upea palata ja Jackson tarjoaakin sitä Odottamattomassa matkassa melkein ähkyyn saakka. Huokasin joka kerta ihastuksesta, kun otettiin laajaa kulmaa maisemasta kehiin. Hiiseissä ja örkeissä (etenkin Azog) olisin ehkä kaivannut hieman samaa aitouden tunnetta mitä aiemmassa trilogiassakin, mutta efektit ja animaatiot toimivat, joten en valita. Martin Freeman on tasapainoinen Bilbo, hän on hauska ja herkkä, mutta ei missään vaiheessa ylilyö näyttelemistä. Kääpiöistä mieleen jäi eniten sympaattinen Balin (Ken Stott, joka ei tykkää Harry Pottereista) ja tietenkin keskiössä oleva Thorin Tammikilpi. Andy Serkis on jälleen loistava Klonkku. Tarina on rytmitetty samalla tavoin kuin kirjassakin, välillä toimintaa, välillä seesteisempi hetki.

Katsoin tarkoituksella leffasta ensin 2D-version, ettei tarvinnut keskittyä koko ajan valuviin, ärsyttäviin 3D-laseihin, vaan itse elokuvaan. 3D (HFR) -versio on vuorossa viikonloppuna, joten siitä kokemuksesta päivittelen tähän loppuun sitten myöhemmin, jos on jotain sanottavaa. Yksityiskohtiakin tulee varmasti painettua paremmin mieleen toisella katselukerralla. Joka tapauksessa, muutamista pienistä negatiivisista jutuista huolimatta, pidin ensimmäisestä Hobitti-leffasta, ja luulenpa, että sen pariin tulee palattua vielä monta monituista kertaa. Ja kyllä taas kasvoi tarve palata myös Tolkienin kirjojen pariin.

Päivitys 3D-katselun jälkeen: Elokuva oli toisellakin kerralla katsottuna erinomainen seikkailuelokuva. Kolmiulotteisessa kuvassa tuli luonnollisesti kiinnitettyä enemmän huomiota syvyysvaikutelmiin ja nekin tekivät vaikutukset. Tällä kertaa esimerkiksi perhos-kohtaus elokuvan loppupuolella oli hienompi kuin 2D:nä. Olipa D mikä tahansa, erittäin suositeltava elokuva!