Magdalena Hai: Kerjäläisprinsessa

Magdalena Hain tänä vuonna julkaistu Kerjäläisprinsessa aloittaa Gigi ja Henry -nimisen sarjan. Kirjan ulkoasunkin perusteella voi arvata kirjan olevan nuorille suunnatun, mutta lopussa olevan Inspiroivaa kirjallisuutta -listan perusteella aikuislukijoitakaan ei ole suljettu pois kohderyhmästä. Listalta löytyy mm. Gail Carrigeria, jonka Parasol Protectorate -sarjaa minäkin olen lukenut kolmen kirjan verran, Cherie Priestin Boneshaker ja VanderMeerin ja Chambersin toimittama The Steampunk Bible. Kerjäläisprinsessassa on siis kyse viktoriaanisen ajan vaihtoehtohistoriaan sijoittuvasta steampunkista.

Kerjäläisprinsessan tarina sijoittuu 1860-luvulle kuvitteelliseen Grönlannissa (Vihreällä saarella) sijaitsevaan Keloburgin kaupunkiin, jonne Umbrovian kuninkaallinen perhe on asettunut tuntemattomana valtakuntansa valloittajaa pakosalle. Perheen nuorimmainen on Gigi, joka ei enää juurikaan muista pakoa, ja on sopeutunut elämään Alhaiston kaupunginosassa masuuni- ja manufaktuurialueen katveessa ystävänään katupoika Henry. Vaan vaara ei ole lainkaan ohi, sillä vallananastaja Andros Luopio etsii yhä kuninkaallista perhettä ja Keloburgissa on nähty myös ihmissusia. Gigin ja Henryn vaarallinen seikkailu alkaa pommin räjähdyksellä.

Kerjäläisprinsessa sisältää paljon toimintaa ja tapahtumia, eikä sen parissa ehdi kyllästyä hetkeksikään. Kirja on nuorille suunnattu, mutta en kokenut, että teksti olisi aliarvioinut aikuislukijaakaan. Vaihtoehtomaailma on kiinnostava ja siihen olisi voinut tutustua yksityiskohtaisemminkin. Kirjailija kertoo kyllä maailmansa taustaa lopussa tietoiskuna ja tekstissäkin välittyy Alhaiston savunpinttämä ympäristö, mutta silti jäin kaipaamaan hieman lisää.

Tarinaan ujutettu näppärä huumori toimi erinomaisesti ja Puujalka-Murtaugh ja Kaksoisleuka-Minnie ansaitsevat pisteiden lisäksi papukaijamerkin, samoin hahmojen nimivalinnat yleensä. Kuten steampunkiin soveltuu, mukana on hajamielinen keksijä, tässä tapauksessa kuningas. Ensin ajattelin, että hajamielisyys on klisee, eikä esimerkiksi hukassa olevat lasit naurattanut, mutta sitten muistin taannoisen kauppareissuni, jolloin poistin huuruun menneet silmälasit nenältä sisään tullessani ja ihmettelin sitten hädissäni kassalla minne olin hukannut ne. Kassatytön ilme oli kultaa, kun hän katsoi minun tökkäävän itseäni silmään ja toteavan että päässähän ne ovat. Kerjäläisprinsessan parhaat naurut sai aikaiseksi Gigin hämillinen toteamus äitinsä jalkajousitaidoista.

Kirjailija ei päästä hahmojaan liian helpolla. Toiminnan ja huumorin sekoitus on varsin onnistunut ja nautittava lukukokemus, johon palaa mielellään uudelleen Gigin ja Henryn seuraavan seikkailun myötä. Steampunk ei ole lyönyt itseään Suomessa läpi kirjallisuudessa, vaikka käännettyjä kirjoja on tarjottukin. Ehkä nyt on aika? Ehkä on myös aika, että suomeksi julkaistut kirjat saadaan vaihtoehtoisesti myös ekirjoina?

Pienenä kuriositeettina täytyy lopuksi mainita, että vaikka tiedänkin, ettei Magdalena Hailla ole oikeasti mustia viiksiä, niin en voi sille mitään, että mielikuvani kirjailijasta on Groucho Marxin näköinen.