Ursula K. Le Guin: The Eye of the Heron

The Eye of the Heron on Ursula K. Le Guinin vuonna 1978 julkaistu romaani. Kirjaa ei varsinaisesti lueta mukaan hainilaiseen sarjaan, mutta kirjailija on ilmaissut sen voivan kuulua siihen. Luin kirjan ensimmäisen kerran jo useita vuosia sitten, joten uudelleenluettuna se ei tuntunut liian tutulta.

Maa lähetti reilu vuosisata sitten joukon rikollisia rangaistukseksi toiselle planeetalle, joka sai nimekseen Victoria. 50 vuotta myöhemmin Maasta lähetettiin toinen ryhmä, rauhanaatteen ja väkivallattoman vastarinnan vuoksi uhkaksi koettuja ihmisiä johtajineen. Ensin saapuneet perustivat Cityn, jossa Victoriaa hallitaan, kun jälkimmäiset perustivat puolestaan uuden kaupungin Shantih Townin ja päätyivät työskentelemään pääasiassa viljelmille. Puoli vuosisataa käytännöllinen yhteistyö ja erillinen yhteiselo on sujunut rauhallisesti, mutta vähitellen Cityn hallinto on kiristänyt liekaa ja vähentänyt townilaisten saamisia. Kun townilaiset ottavat askeleen itsehallintoa kohden ja suunnittelevat uusien seutujen asuttamista, cityläiset kokevat sen mahdollisuudeksi edistääkin omia tavoitteitaan ja alistaa townilaiset. Ensimmäinen yhteenotto on edessä.

The Eye of the Heron on pienimuotoinen, vain noin 170-sivuinen kertomus. Lyhyydestään huolimatta se sisältää kaikki hainilaisessa sarjassakin käsitellyt teemat. Le Guinin maailmanluonti on upeaa. Silmien edessä avautuu outo mutta kaunis planeetta, jonka kautta kirjailija tuo esille päähahmo Luzin tunteman erilaisuuden. Tämä kokee olevansa ulkopuolinen planeetalla, joka ei kuitenkaan ole häntä kohtaan vihamielinen tai hylkivä. Tarinassa kaksi vierekkäin asuvaa ihmissiirtokuntaa ei missään vaiheessa ole sekoittunut keskenään. Niiden sisäiset toimintatavat ovat eriytyneet ja esimerkiksi naisten asemassa on huomattavia eroja. Naiseus nouseekin kirjan yhdeksi pääteemaksi. Luzin kautta Le Guin pohtii naisena olemista ja siihen liittyviä odotuksia. Hän on luonut wotsit-nimisen eläimen, jonka vertauskuvallista merkitystä ei voi olla huomaamatta.

Toinen merkittävä teema on väkivalta/väkivallattomuus. Cityläiset ovat rikollisten jälkeläisiä ja heidän joukossaan esimerkiksi perheväkivaltaa ei kummemmin ihmetellä. Shantih Townin ihmiset ovat Maan Pitkään Marssiin osallistuneiden, väkivallattomuuden kannattajien perillisiä. Vaikka heidän joukossaan ei ole enää montaa, jotka muistaisivat Maan tapahtumat, niin aatteen palo on säilynyt. Le Guin näyttää kuinka helppoa on olla aatteellinen teoriassa, kunnes joudutaan tositilanteen eteen. Mutta samalla hän osoittaa, että ketään ei voi perimänsä vuoksi myöskään ennakkoon rajata. The Eye of the Heron ei ole Le Guinin mestariteos, mutta se on ajatuksia herättävä, paikoin lumoavan kaunis tarina, yksi kirjailijan monista suositeltavista teoksista.