keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Ursula K. Le Guin: Osattomien planeetta

Ursula K. Le Guinin Osattomien planeetta (The Dispossessed: An Ambiguous Utopia) julkaistiin vuonna 1974 ja kirja voitti mm. Hugo, Locus ja Nebula-palkinnot seuraavana vuonna. Suomennos ilmestyi 1979. Vaikka Osattomien planeetta on varsinaisesti hainilaisen sarjan järjestyksessä viidentenä julkaistu teos, kronologisesti sen tapahtumat aloittavat matkan Le Guinin luomaan maailmaan (ks. Missä järjestyksessä lukea Le Guinin Hainilaista sarjaa?) Kirjassa tutustutaan kronologisesti myöhemmissä kirjoissa mainittuihin cetiläisiin, heidän panokseensa Maailmojen liiton syntyyn ja teknologiaan.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat toisiaan kiertäville kaksoisplaneetoille Urrasille ja Anarresille. Urras on Maan kaltainen planeetta, jota kattaa suuret merialueet, eikä vedestä ole pula, mutta jonka mineraalivarat on kulutettu jo loppuun. Urrasissa on kolme valtiota, jotka muistuttavat voimakkaasti Maan 1970-luvun poliittista asetelmaa ja jakaumaa kapitalistiseen ja kommunistiseen sekä näiden välikädessä olevaan maailmaan. Anarresia asuttavat Urrasista poismuuttaneet anarkistit, jotka ovat luoneet planeetalle oman "kaikki ovat keskenään tasa-arvoisia" järjestelmän. Anarres on kuiva planeetta, jossa on yllin kyllin mineraalivarantoja, mutta vedestä ja ruuasta on jatkuva pula. Se käy kauppaa Urrasin kanssa, mutta kahden planeetan välit eivät ole lämpimät, eikä vapaata matkustusoikeutta ole kumpaankaan suuntaan. Erilaisten poliittisten ja yhteiskunnallisten teemojen ohella Le Guin kuvaa hainilaisen sarjan kannalta tärkeän tieteellisen teorian syntymisen läpimurtoa ideologioiden katveessa.

Osattomien planeetta nousee yhä uusintakierroksellakin minun arvosteluasteikossani lähelle Pimeyden vasenta kättä (arvostelu), jota pidän tähän astisista lukemistani kirjoista Le Guinin parhaana teoksena. Jälleen kerran Le Guin kuvaa elävästi tapahtumaympäristöä, kaksoisplaneettoja (tai planeettaa ja sen ilmakehällistä kuuta) ja saa sen tukemaan tarinan teemoja. Kirjassa käydään voimakasta keskustelua yksilöstä ja hänen mahdollisuuksistaan sekä todellisesta vapaudestaan sosialistisen tai kapitalistisen järjestelmän rattaissa. Päähenkilö Shevek on fyysikko ja aikatieteilijä, joka kokee molemmat järjestelmät ja päätyy niiden perusteella päätökseen mikä on koko hainilaisen sarjan kannalta olennainen. Pimeyden vasemmassa kädessä Le Guin johdattelee lukijan tarkastelemaan ihmisen sukupuoleen liittyviä käsityksiä kriittisesti ja mahdollisesti sen kautta avartamaan ajattelumaailmaansa. Yhteiskuntajärjestelmä, poliittiset aatteet ja eriytymisen tunne ovat näkyneet kirjailijan muissakin kirjoissa tärkeinä teemoina, mutta mielestäni ne korostuvat erityisesti Osattomien planeetassa mm. Pimeyden vasenta kättä enemmän. Miinuksena on sanottava, että asetelma, joka kirjan kirjoittamishetkellä vallitsi USA-Neuvostoliitto -akselilla on tietenkin tänä päivänä muuttunut, mutta aikakaudellaan kirja on ollut varsin tarkkanäköinen ja ehkä kontroversiaalinenkin.

Vaikka kirjan poliittis-yhteiskunnallinen teema ei olekaan ajan tasalla, positiivisena seikkana kirjasta kohoaa erityiseksi mielenkiinnon kohteeksi ansibelin keksimiseen liittyvä aikateorian kehittäminen. Osattomien planeetassa käsitellään näennäisen tieteellisesti matemaattisia teorioita, mutta kuten Le Guin on toisaalla todennut, ansibeli ei tottele Einsteinia. Se on helppo uskoa ja hyväksyä keksintönä vain intuitiivisesti, eikä sitä ole muunlaiseksi tarkoitettukaan. Le Guin esittelee huumorintajuaan yleensä vaivihkaa ja niinpä tekstissä vastaan tuleva terralainen suhteellisuusteorian kehittänyt Ainsetain saa välittömästi aikaan naurunhörähdyksen. Osattomien planeetta on Le Guinin science fiction -tuotannossa tyypilliseen tapaan jälleen pohdiskeleva ja voimakkaasti temaattinen ja sen tyylin edustajana aikaleimastaan huolimatta erinomainen teos. Kirja on kerronnaltaan eheä ja siitä huomaa kirjailijan kehittyneen kirjailijanakin alkuajan teoksiin nähden. Kirjan luvut eivät etene aikajärjestyksessä, vaan välillä palataan Anarresissa Shevekin menneisyyteen. Tarinan seuraaminen on siitä huolimatta kuitenkin vaivatonta. Henkilökohtaisesti suosittelen lukemaan kirjan hainilaisen sarjan ensimmäisenä teoksena, jos se vain on mahdollista, mutta mitään vahinkoa ei tapahdu vaikka kirjan lukisikin sarjan julkaisujärjestyksen mukaisesti.

2 kommenttia:

  1. Vuodatuksesta kopioidut kommentit:

    Markit kirjoitti 07.03.2012 - 18:26
    Minä luin nämä kirjat (samoin kuin Maailma, vihreä metsän) aikoinani jo teini-ikäisenä ensimmäisen kerran, ja ne jysähtivät kerralla tajuntaan. Ne laittoivat todella ajattelemaan. Lisäksi ne toimivat monella tasolla, paitsi puhtaana viihteenä ne myös haastavat lukijan ajattelemaan itse ja punnitsemaan omia arvojaan. Ei siis ihme, että olen palannut näihin kerta toisensa jälkeen.

    Toiset scifikirjat jotka tekivät minuun vaikutuksen, oli Doris Lessingin Shikasta-sarja. Näissäkin esiintyvä maailmankuva on vanhentunut, mutta nekin toimivat samalla tavoin kuin LeGuinin kirjat. Suosittelen.

    Booksy kirjoitti 07.03.2012 - 18:33
    Nyt en uskalla lukea juttuasi, kun tämä olisi seuraava Le Guin vuorossa.. mutta palaan!

    Raija kirjoitti 07.03.2012 - 18:46
    Markit, hienoa kuulla, että olet samoilla linjoilla. Minullakin kolahti jo ensimmäisellä kerralla, mutta uusintakierros on syventänyt ajatuksiani. Maailma, vihreä metsä ei ole suosikkini, mutta vakaa 4/5 tähden kirja silti. Lessingiin pitänee varmaan jossain vaiheessa tutustua. Olen 80-luvulla lukenut häneltä jotain, mutta en millään muista mitä. Ei tullut pidettyä lukupäiväkirjaa silloin.

    Raija kirjoitti 07.03.2012 - 18:48
    Booksy, olet tervetullut takaisin... kuten aina :)

    Oona kirjoitti 13.03.2012 - 14:25
    Miten näit kirjan poliittis-yhteiskunnallisten teemojen vanhentuneen? Luin itse tämän kirjan viimeksi joitakin vuosia sitten, joten en toki muista kaikkea ihan tarkasti, mutta en missään nimessä muista ajatelleeni teemojen olevan mitään muuta kuin ikivihreitä. Le Guinhan on anarkisti, ja tämän teokset peilaavat mielestäni moista ajatusmaailmaa oikein hyvin. Itse tykkään tämän teoksista ehkä juuri tästä syystä - ne leikkivät ajatuksella maailmasta joka olisi niin toisenlaisella tavalla järjestetty. Ja se on mielenkiintoinen ajatusleikki, se.

    Raija kirjoitti 13.03.2012 - 15:28
    Oona, minä peilasin kirjan poliittisia kuvauksia 70-luvun kylmän sodan loppuajan asetelmiin, joita olin perheeni mukana elämässä varsin voimakkaasti (lapsen näkökulmasta tosin) eli näkemykseni on henkilökohtainen. Aistin asetelmat tekstistä vahvasti, joten tuntui luonnolliselta tarkastella niitä tältä kannalta. En ehkä käyttäisi teemasta sanaa vanhentunut, sillä maailmassa on tietenkin aina erilaisia vastakkainasetteluja, mutta muutosta on tapahtunut. Tarkastelutasostani huolimatta olen todennut kirjan olevan loistava. Hienoa, että olet kyennyt tarkastelemaan kirjan poliittisyhteiskunnallista teemaa objektiivisemmin.

    Oona kirjoitti 13.03.2012 - 16:16
    En itse asiassa taida kehdata väittää tarkasteluani objektiivisesti - pelkäänpä, että asia on ihan päinvastoin! Identifioidun Le Guinin tapaan anarkistiksi, ja luultavasti sen vuoksi luenkin tämän teoksia juuri tältä kannalta tekstiä tarkastellen, hakien sieltä viittauksia ja bongaillen näkemyksiä jotka suorastaan huutavat tällaista maailmankuvaa. Hauskaa, miten erilaisisista kulmista ihmiset poliittista teemaa voivatkaan kirjassa lähestyä, ja miten eri tavalla sen lukea. Se lienee hyvän kirjan merkki!

    Raija kirjoitti 13.03.2012 - 16:42
    Hih, olin juuri heittämässä jälkikommenttia anarkistisuudesta, sillä olen punk-aikakauden idealisti (mikä EI tarkoita sitä jälkijättöistä kupallista muoti-ilmiötä, eikä mitään poliittista suuntausta), ja koen, että vaikka anarkismin ydin pysyykin samana, niin sen kasvot ja kohteet muuttuvat ja muuttavat muotoaan. Anarkistinen ajatusmaailma ei ole yksiulotteinen, vaan sisältää hurjan joukon variaatioita, jotka ovat myös aikakausisidonnaisia.

    Tosiaan, Le Guinin luomaa maailmaa voi kukin lukija tulkita mielessään sopivaksi, enkä usko että mikään näkökulma on väärä tai virheellinen. Kuten sanoit, se on hyvän kirjan merkki.

    Raija kirjoitti 13.03.2012 - 16:45
    Jaaha... olkoon sitten kupallinen... vaikka tarkoitin kyllä kAupallista...

    VastaaPoista
  2. jatkoa...

    Booksy kirjoitti 18.03.2012 - 09:22
    No niin, nyt olen lukenut tämän ja kirjoittanut oman juttuni, joten voin palata rauhassa tänne tutkailemaan... Huomasin kyllä tuon saman 70-luvun poliittisen asetelman, mutta se ei tuntunut minusta varsinaisesti vanhentuneelta. Varmaan Le Guin kirjoittaisi samasta teemasta vähän toisin tänään, mutta teema on yhtä tosi kuin ennenkin.

    Tämä kirja teki suuren vaikutuksen. Le Guin on viisas nainen... ja onnistuu kirjoittamaan vaikeista asioista niin, että lukija kokee oivaltavansa jotain älyllisestikin, ei pelkästään tunteen tasolla. Päätähuimaavan hyvä romaani!

    VastaaPoista

Kommentit ovat iloinen yllätys!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...