Ursula K. Le Guinin Kahdesti haarautuva puu ei ensimmäisellä lukukerralla ihastuttanut yhtä paljoa kuin moni muu kirjailijan hainilaiskirja. Luin kirjan nyt uusintana englanninkielisenä, pääosin syystä etten löytänyt suomenkielistä versiotani (se on jossain kirjahyllyjeni kätköissä). The Telling julkaistiin niinkin myöhään kuin vuonna 2000, kun pääosa hainilaisista tarinoista on kirjoitettu 1960-70 -luvuilla. Suomennos ilmestyi vuonna 2009. Tarina sijoittuu kronologisesti Ekumeenin aikaan, ennen Sisämeren kalastajan (arvostelu) novelleja.
Maasta lähtöisin oleva kielen ja kirjallisuuden tutkimiseen erikoistuneen Suttyn tehtävänä Ekumeenin lähettiläänä Aka-planeetalla on tutustua väestöön ja heidän kirjalliskielelliseen kulttuuriinsa. Planeetan poliittiset, uskonnolliset ja kulttuuriset olot ovat muuttuneet sen jälkeen kun ensimmäiset hainilaiset lähettiläät vierailivat planeetalla. Akan oma menneisyys on pyritty hävittämään, kirjat on tuhottu ja väestö elää pelossa ja kaavamaisesti tasapäistettynä valvonnan alaisena. Vaikka alussa vaikuttaa, että Suttylle ei ole paljoa tutkittavaa ja tarkkailtavaa, hän saa todeta, etteivät akalaiset ole unohtaneet historiaansa, eikä Suuri tarina ole hävinnyt. Löydön myötä Sutty joutuu kohtaamaan myös oman menneisyytensä Maassa Unistien lahkon vihan ja kostonhimoisen uskonsodan pyörteissä.
Kaikissa hainilaisissa tarinoissa lähettiläiden saapuessaan uudelle planeetalle, he joutuvat kohtaamaan uuden kulttuurin ja ajatusmaailman. Hainilainen periaate on, että he toimivat tarkkailijoina, yrittämättä muuttaa kulttuuria. Kutsu liittyä Ekumeeniin sisältää kuitenkin riskin muutoksesta ja kuten Four Ways To Forgiveness -novellikokoelman (arvostelu) tarinoissa, sitä jossain määrin oletetaankin tapahtuvan liittyvän planeetan sisäisen tarpeen kautta. Erityisesti Le Guinin myöhäisimmissä hainilaistarinoissa näyttää nousevan voimakkaammin esille muutos ja kuinka säilyttää ja kunnioittaa historiaansa, perinteitä ja omaa kulttuuria muutoksen myötä. Kahdesti haarautuva puu on eleetön tarina, mutta sen sisimmässä mennään perimmäisiin kysymyksiin. Uskonto nousee tärkeälle sijalle. Maailmanluonnin kautta herää mielleyhtymät Tiibetiin, sen hengelliseen perintöön, ja Kiinan Mao Tse-tungin aikaiseen kulttuurivallankumoukseen. Eikä kirjailija kielläkään näitä yhteyksiä. Päähenkilö on puolestaan intialaistaustainen ja hänen nimensä ilmentää hindulaisuutta. Tavallaan ollaan siirrytty Osattomien planeetan (arvostelu) poliittisista asetelmista hieman laajempaan Gordionin solmuun, filosofis-uskonnolliseen tarkasteluun.
Kahdesti haarautuva puu on minulle ongelmallinen kirja. Ymmärrän sen sanoman ja sisällön, aistin sen maailman Le Guinin hienon kielen myötä ja arvostan jälleen kerran kirjailijan rohkeutta tarttua aiheeseen joka herättää mielipiteitä. Hän ottaa kantaa, mutta tekee sen 70-vuotiaan viisaudella hienovaraisesti. Mutta sanoma ei tällä kertaa riitä minulle. Kirja jää juoneltaan ohueksi, vaikka sanat olisivatkin painavia. Sutty päähahmona ei kosketa, eikä toinen lukukerta muuttanut tuntemuksiani kirjasta. Kahdesti haarautuva puu ei ole huono kirja, päinvastoin. Mutta se ei yllä Le Guinin parhaimmistoon.
Le Guin ansaitsee paljon kiitosta siitä, että hänen kirjoissaan esiintyvät hahmot ilmentävät ulkoisesti maapallon asukkaiden kirjoa. Kahdesti haarautuva puu on jälleen kirjailijalle tyypilliseen tapaan omaleimaista antropologista science fictionia. Suomennoksen kanteen on valittu ote Simeon Solomonin maalauksesta. Koskapa muutaman muun Le Guinin käännöskirjan kansi on häirinnyt minua, eikä Kahdesti haarautuvan puun kansikaan kovin ilmennä intialaista perimää olevaa naishenkilöä, yritin löytää ideaa miksi kansi on mitä on. En tiedä mikä kannen kuvan valintaan oikeasti on vaikuttanut, mutta seksuaalista marginaalisuutta uskonnollisten aiheiden kautta heijastavan, andorygyynisiä hahmoja maalaavan taiteilijan teos lienee ihan hyväksyttävissä, ottaen huomioon myös kirjan sisällön. Kuriositeettina lopuksi linkki keskusteluun, jossa pohdittiin kirjalle suomenkielistä nimeä ennen sen julkaisua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat iloinen yllätys!