Ursula K. Le Guin: Four Ways to Forgiveness

Four Ways to Forgiveness on Ursula K. Le Guinin vuonna 1995 julkaistu hainilaiseen maailmaan liittyvien novellien kokoelma. Se sisältää neljä toisiinsa linkittyvää tarinaa, jotka sijoittuvat Wereliin ja sen siirtomaaplaneetalle Yeoweniin Ekumeenin aikaan.

• Betrayals
• Forgiveness Day
• A Man of the People
• A Woman's Liberation
• Notes on Werel and Yeowe 

Kirjan lopussa on lisäksi planeettojen, niiden asukkaiden ja historian kuvausta sekä sanasto. Kaikki novellit on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1994. Muista hainilaiseen sarjaan liittyvistä kirjoista poiketen, tämä on kirjan ensimmäinen lukukertani, mutta tuskin jää viimeiseksi. Kronologisessa järjestyksessä sijoittaisin kirjan tällä hetkellä Pimeyden vasemman käden jälkeen luettavaksi, mutta tarkistan järjestystä kunhan saan loput hainilaiset tarinat luettua.

Werelissä on vallinnut kauan kapitalistinen omistaja-orjajärjestelmä, jonka sisällä lymyilee myös useampi alisteinen järjestelmä. Orjillakin on orjansa, naiset, vaikka sitä ei suoranaisesti tunnistetakaan tai tunnusteta. Edes omistajakastin naiset eivät kovin suurta arvoa nauti, heidän pääasiallinen tehtävänsä yhteiskunnassa on olla hiljaa taustalla käytettävissä tarvittaessa seksiin ja synnyttää, halusivat he sitä tai eivät. Vapaan maailman hainilaisten lähettiläiden saapuminen planeetoille herättää niissä kerroksellisia kapinaliikkeitä. Nämä ulkomaailman oudot edustajat ovat toivottuja mutta toisaalta uhkaavia. On edessä muutoksen aika, jotta kumpikin planeetta voisi liittyä Ekumeeniin. Vapautta etsivät niin orjat kuin naisetkin, mutta Werelin ja Yeowen kansoilla on edessään pitkä ja vaikea tie todelliseen vapauteen ja tasa-arvoiseen yhteiseloon.

Olin mykistynyt luettuani Four Ways to Forgivenessin. Siitäkin huolimatta vaikka tiesin kuinka hienoa jälkeä Le Guin parhaimmillaan saa aikaan. Kuinka joku voikin kirjoittaa niin kaunista ja herkän kuvailevaa tekstiä, joka ilmentää kypsän syvää pohdiskelua, ja silti teksti on myös ahdistavan rankkaa välillä. Le Guinin tarinat ovat laulua välittämisestä ja rakkaudesta, toivosta ja rohkeudesta ja periksiantamattomuudesta silloinkin kun seinä tuntuu tulevan vastaan. Le Guin sortuu kirjailijana joskus osoittelemaan asioita, mutta vaikka Four Ways to Forgivenessin tarinat ovatkin ajoittain kiihkeän feministisiä, ne eivät ole missään vaiheessa miesvastaisia. Niin alieneitä kuin hainilaisen maailman asukkaat ovatkin, heidän kauttaan Le Guin osoittaa uskonsa ihmiskuntaan.

Le Guinin tyyli tarkastella luomaansa maailmaa sosiologisesti ja antropologisesti tuo jopa vieraat kulttuurit lukijalle läheisiksi. Teemat ammentavat kiistatta Maan lähteistä ja idea onkin, että science fictionin varjolla heräämme huomaamaan ja havainnoimaan oman planeettamme kansakuntia ja myös reagoimaan näkemäämme. Ehkä tämä tyyli ei sovi kaikille, ehkä se tuntuu joillekin poleemiselta, haastavalta, mutta siitä näissä Four Ways to Forgivenessin novelleissakin on kyse. Tarinoissa käydään fyysistäkin sotaa vapaudesta, mutta tärkein sanoma on yksilön sisäinen kamppailu ymmärrykseen.

Kirjan tarinat luovat väljän kokonaisuuden, eikä lukiessa oikeastaan tule tunne, että lukisi novelleja, vaan yhtä tarinaa, jossa näkökulmahahmot muuttuvat. Toisessa, kolmannessa ja neljännessä tarinassa hahmot risteävätkin osin ja viimeinen tarina vetää silmukan tunnelmassa ja eläinhahmossa aloitustarinaan. Four Ways to Forgiveness saa herkistymään. Sitä jää miettimään lukemisen jälkeenkin ja luulenpa, että palaan kirjaan vielä myöhemmin uudelleen. Harmi, ettei tätä loistavaa kokoelmaa ole suomennettu tai lähiaikoina edes ilmeisesti suomenneta. Haluaisin sanoa tarinoista niin paljon enemmän, mutta omat kykyni eivät riitä niitä kuvaamaan. Suosittelen, että luette ja koette ne itse.

Hainilaisen maailman urakkani ei vielä lopu. Uudelleen luettavien listalla on jäljellä pari kirjaa, ja novellikokoelmissa The Birthday of The World ja The Wind’s Twelve Quarters olevat hainilaistarinat ovat nekin lukulistalla.