Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille

Ransom Riggsin Miss Peregrine’s Home for Peculiar Children ilmestyi viime vuonna ja sai heti runsaasti huomiota sekä elokuvakiinnityksen. IMDb Pron mukaan mm. X-Menistä ja Tähtisumusta tuttu Jane Goldman käsikirjoittaa leffaa parhaillaan ja ohjaajaksi on lähtenyt mukaan varsin osuvasti Tim Burton. Käännösoikeudetkin on hankittu ja nuorille suunnattu kirja ilmestyy suomeksi toukokuussa Schildts & Söderströmin kustantamana nimellä Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille (nidottu/sidottu). Minulla on teoksesta englanninkielinen ekirja-versio.

Jacob on 16-vuotias nuori mies, joka on kasvanut kuunnellen isoisänsä outoja ja jännittäviä tarinoita erikoisista lapsista erikoisine ominaisuuksineen. Isoisä on esitellyt heistä kuviakin, tosin aikuistuneesta Jacobista ne näyttävät muokatuilta. Mutta kun pappa kuolee, hänen viimeiset sanansa johdattavat Jacobin uudestaan kuvien pariin ja matkaamaan Yhdysvalloista syrjäiselle Walesin edustalla olevalle saarelle etsimään tietoa neiti Peregrinestä ja tämän eriskummallisista orpolapsista. Lastenkotia pommitettiin 3. syyskuuta 1940 ja on ollut siitä asti raunioina ja hylättynä, mutta Jacobin hämmästykseksi hänen etsimänsä ihmiset tuntuvatkin olevan elossa ja hänellä on heidän kanssaan enemmän yhteistä kuin tiesikään.

Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille jakaa minut kahtaalle. Kirjan alku on tummasävyinen ja arvoituksellinen, ajoittain myös hauska. Kirjailijan käyttämät mustavalkoiset vintage-valokuvat ovat loistavia. Ne antavat tarinalle paljon lisäarvoa ja paikoin saavat jopa kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin. Kuvat ovat ihmisten oikeista kokoelmista ja vain muutamia niistä on oikeasti muokattu kirjaa varten. Kirjailija limittää tarinan ja kuvat toisiinsa kohtalaisen vaivattomasti, eikä kuvat nouse yli tekstin, vaan niitä on käytetty säästeliäästi.

Kuva: Ransom Riggs/The Thanatos Archive

Kun tarinassa siirrytään Walesiin alkaa minulle problemaattinen osa. Vaikka jännittäviä ja mysteerisiä kohtauksia on edelleen edessä, odotin eriskummallisilta lapsilta ja etenkin neidiltä itseltään hieman enemmän. He jäävät kaksiulotteisiksi. Ovathan he toki ominaisuuksiltaan mielenkiintoisia, mutta kuvien perusteella heidän voisi kuvitella olevan enemmän kuin mitä teksti tarjoaa. Tarina on paikoin sekoitus lähes aikuisten tason jännitystä, toisaalta selkeästi nuoremmalle yleisölle suunnattua kerrontaa, mikä hieman hämmentää.

Tarinassa on maagisuutta ja fantasiaa. Kirjailija herättää kysymyksen, että yritämmekö selittää kuvia vain järjellä ja ne siksi eivät näytä aidoilta? Entä jos niiden takana onkin tarina, jota emme suostu myöntämään todeksi? Siitä lähtökohdasta päästään tähän kirjaan. Riggs tuntuu tarkoituksella luoneen tarinassa viittauksen myös natsikauheuksiin paitsi ajallisesti, myös käyttämällä esimerkiksi sanaa hallowgast. Kelttiläiseen perintöön viitataan puolestaan ymbryne-sanalla, joka tarkoittaa osuvasti mm. piiriä ja kulunutta aikaa. On mielenkiintoista nähdä miten nämä sanat on suomennettu, samoin kuin neiti Peregrinen (muuttohaukka) ja muiden ymbrynien nimiin liittyvät viittaukset. Olisin toivonut Riggsin tuoneen mukaan enemmän kelttiläisvaikutteita, kun kerran Walesissa ollaan, mutta nyt jäädään hieman pinnalliselle tasolle.

Eriskummallisten lasten tarina on alun perin painettu ilmeisesti hyvälaatuiselle paperille, jossa kuvat pääsevät oikeuksiinsa. Toivottavasti näin on käännöksessäkin. Ekirja Kindlen näytöllä toistaa valokuvat vain kohtalaisella tarkkuudella. iPad 3:n terävänäytössä ne näyttävät huomattavasti paremmilta. Neiti Peregrinen kotia eriskummallisille lapsille on helppo suositella luettavaksi, vaikka se ei aivan täysin minulle kolahdakaan. On se kuitenkin viihdyttävä tarina kuvinensa kaikkinensa. Alla vielä kirjatraileri.

Ja tarinalle on selvästi tulossa jatkoa. Kustantaja onkin ilmoittanut, että jatko-osa ilmestyy ensi keväänä. Elokuvalle on laitettu valmistumisvuodeksi 2013, mutta ainakaan vielä näyttelijävalintoja ei ole aloitettu, joten myöhäisempi ajankohta on todennäköisempi. Kirjan perusteella meinaan katsoa leffankin, tosin pääosin siitä syystä, että sen ohjaa Tim Burton.