Susan Cooper: Kultakaapu, siniviitta

Susan Cooperin viiden kirjan pituinen Pimeä nousee -sarja on yksi nuorten fantasiakirjallisuuden arvostetuimmista, josta pidin itsekin paljon. Kirjailijalta on suomennettu lisäksi myös nuorille suunnattu Kultakaapu, siniviitta (Seaward), joka on odottanut kirjahyllyssäni vuoroaan vuosikausia. Mietin miksi en ole ollut innostunut tarttumaan kirjaan jo aiemmin, enkä keksinyt muuta syytä kuin ulkoasun, joka ei houkuttele ainakaan aikuista lukijaa. Nyt kirjan vuoro kuitenkin tuli.

West ja Cally (Westerly ja Calliope) ovat kumpainenkin menettäneet vanhempansa. Todellisessa elämässä he asuvat kaukana toisistaan, mutta nyt he kohtaavat fantasiamaailmassa ja ajautuvat matkalle kohti merta. Matkan syy on heille itselleenkin epäselvä, he tietävät vain menevänsä länteen päin. Cally kaipailee samalla tietoa siitä mitä hänen vanhemmilleen tapahtui. Matkalla he kohtaavat useita koettelemuksia, joita heille asettaa lady Taranis Kivenhakkaajineen. On heillä kuitenkin auttamassa Lugan ja hänen väkensä.

Kultakaapu, siniviitta on paitsi fantasiamatkan kuvausta, myös kasvukertomus. Lukija voi nähdä kahden nuoren välisen kiintymyksen kehittymisen tarinan edetessä. Cooper on maailman kuvaajana erinomainen. Vaikka kyseessä onkin lyhyt teos, ehtii kulloisestakin tapahtumaympäristöstä saada varsin elävän käsityksen:

"Vähitellen puut alkoivat muuttua. Yhä useammin Cally näki pyökkien tanssivia lehtiä ja sileitä harmaita runkoja, joiden lomassa kasvoi tummia rhododendronrykelmiä. Pehmeän vihreässä valossa hän tunsi olonsa keventyneemmäksi vapauduttuaan pingottuneesta vaaran tietoisuudesta joka häntä oli kiristänyt köyden tavoin. Lähistöllä kipaisi säikähtynyt orava puuhun ja kökötti oksalla häntä toruskellen, ja hän tajusi että ilma hänen ympärillään ei enää ollut äänetön vaan tulvillaan lintujen ääniä."

Kirjailija hyödyntää kertomuksessa kelttiläistä tarinaperinnettä useiden eri käsitteiden kautta. En tiedä miten nuoret lukijat kirjan kokevat, mutta näin aikuiselle alkaa olla jo varhaisessa vaiheessa selvää, ketä Westillä ja Callylla on vastassaan ja mitä se tarkoittaa. Samoin nuoren tytön ja pojan orastavien tunteiden laatu, jonka kirjailija kuvaa hienovaraisesti, on aikuiselle lukijalle selkeää. Ehkä tämä kirja olisi pitänyt lukea lapsena (paitsi, ettei se ollut ilmestynyt ennen kuin olin jo aikuinen), jotta siitä olisi saanut irti kaiken sen outouden ja uutuudenviehätyksen, minkä Cooper tarjoaa. Vaikka kirja on hyvinkin myös aikuisen luettavissa, on se kuitenkin kohtalaisen yllätyksetön ja naiivi. Myös sukupuolijaottelu paistaa hieman läpi tekstissä vanhanaikaisena. Kultakaapu, siniviitta on kauniisti kuvattu fantasiamatka, mutta myös rakkauskertomus, ihmiseen ja elämään.