Harold Parkes on epäonninen tiedemies ja keksijä, joka joutuu rahoittamaan elämistään lennättämällä eksoottisia kokemuksia kaipaavia rikkaita kuumailmapallolla. Lordi Gainsley osoittautuu epätavalliseksi asiakkaaksi. Hän tuo mukanaan Angelican, ihmisketun, ja on valmis maksamaan suuriakin summia, jotta Parkes veisi heidät 8 mailin korkeuteen. Hän nimittäin uskoo, että apaattinen Angelica muuttuu korkeuksissa aktiiviseksi. Vuoteen 1840 sijoittuvassa steampunk-tarinassa kuvaillaan ajoittain yksityiskohtaisestikin kuumailmapalloilun ja sen aikaisten uusien keksintöjen ja ideoiden saloja. Ripaus alien-science fictionia vie tarinan uusiin sfääreihin ja valitettavasti saa aikaiseksi niin suuren eron alkuosan ja loppuosan tasossa, että kokonaisuus tuntuu hieman epätasapainoiselta. Eight Miles on sen verran sujuvasti kirjoitettu, että novellia on miellyttävä lukea, varsinkin alku kutkutti uteliaisuutta hyvinkin. Siinä ei kuitenkaan ole ainesta Hugo-voittajaksi minun mielestä. Eight Milesin voi lukea ilmaiseksi Sean McMullenin kotisivulta. McMullen on Hugo-ehdokkaana ensimmäistä kertaa.
The Emperor of Mars on tarina Jeff Halbertista, sekatyöläisestä joka pestautuu parempien ansioiden toivossa Marsiin töihin. Pestin alussa hän saa kuulla ikäviä uutisia kotiplaneetalta, mutta ei pääse palaamaan kotiin vielä kuukausiin. Selvitäkseen henkisesti raskaiden uutisten yli Jeff keskittyy NASAn Phoenix-luotaimesta löydettyyn vanhaan dvd-levyyn, jonka mukana ihmiskunta aikoinaan lähetti planeetalle kaikenlaista taiteeseen ja kirjallisuuteen liittyvää Mars-materiaalia. Jeff uppoutuu materiaaliin vähän liiankin kanssa. Vaikka tapahtumaympäristö on toisella planeetalla ja tulevaisuudessa, The Emperor of Mars on ennen kaikkea henkinen selviytymistarina. Se voisi tapahtua ihan Maan oloissakin. Steele ujuttaa novelliinsa joukon tunnettuja kirjailijoita ja heidän Mars-tarinoitaan, kuten Edgar Rice Burroughsin, Roger Zelaznyn ja Arthur C. Clarken, mutta niiden mainitseminen ei pelasta tätä novellia. The Emperor of Mars on ihan kiva välipalajuttu, mutta mitään mullistavaa siinä ei ole. Juoni on vähän kökkö ja loppukaan ei ole mitenkään omaperäinen. Ei minun Hugo-listani kärkisijoille. Allen M. Steele on kahdeksatta kertaa Hugo-ehdokkaana ja pari voittoakin on heltinyt. The Emperor of Marsin voi lukea ilmaiseksi Steelen kotisivulta.
The Jaguar House, in Shadow on Meksikoon sijoittuva vaihtoehtohistoriatarina, jossa uusi hallitsija on tuhonnut vanhojen sukujen ritarikunnat niiden vastustaessa hänen valtaannousua. Jaguar House on kuitenkin säilynyt, mutta ei ehyenä. Entiset ystävykset Onalli ja Xochitl ovat vastarintalaisia, kun taas Tecipiani on päättänyt tehdä yhteistyötä valtaapitävien kanssa ja näin pelastanut suvun yleensäkin tuholta. Tarina alkaa nykyhetkestä, mutta se avautuu menneisyyden muistojen kautta. The Jaguar House, in Shadow -novelliin oli vaikea päästä sisälle, enkä saanut selvää mikä tarinan varsinainen pointti on. Tarina on sekoitus modernia teknologiaa ja vanhoja uskomuksia, uhrautumista sen puolesta minkä uskoo oikeaksi. Lukiessa tuli tunne, että oli hypännyt kertomukseen mukaan keskenkaiken ja jotain olennaista oli jo mennyt ohi. Energia ei kuitenkaan riittänyt uudelleenlukemiseen, eikä novelli muutenkaan sytyttänyt minua niin paljoa, että olisin edes halunnut. Kirjailijalle pisteitä asteekkien kulttuurin ja ajatusmaailman hyödyntämisestä. Bodard on Hugo-ehdokkaana ensimmäistä kertaa. The Jaguar House, in Shadow'n voi lukea Aliette de Bodardin kotisivulta.
Mariska on 15-vuotias kloonityttö pitkällä avaruusmatkapestillä 2100-luvun jälkipuoliskolla. Hän pestautui parhaat päivänsä nähneelle Shining Legendille, koska halusi päästä eroon äidistään, jonka kanssa hän ei tule toimeen. Ongelmia on myös aluksella, jossa erityisesti esimies Beep aiheuttaa harmia, eikä muutkaan tunnu arvostavan häntä. Mariska on turhautunut, mutta ei muutakaan voi kuin tehdä työnsä ja odottaa matkan päättymistä, jotta pääsee takaisin kotiinsa Kuuhun. Kun aluksella sattuu onnettomuus ja alkaa kamppailu eloonjäämisestä, todelliset luonteet ja lahjat paljastuvat. Plus or Minus on tyyliltään nuorille suunnattu. Kertomus pyrkii vetoamaan tunteisiin ja pelkistää henkilöhahmoja. Tarina on kuitenkin kiinnostava, loppuratkaisuun liittyvästä harmittavasta virheestä huolimatta. Plus or Minus ei tarjoa paljoa haastetta lukijalle, mutta viihdyttävä se on. Kellyllä on tämän vuotisten pitkien novellien ehdokkaista eniten aiempia Hugo-ehdokkuuksia ja pari voittoakin. Plus or Minuksen voi lukea ilmaiseksi pdf:nä Asimov'sin sivulta.
That Leviathan, Whom Thou Hast Made -novellissa ihminen on kohdannut maan ulkopuolista älyllistä elämää ja kuten Maassakin, myös avaruudessa on ihmiskunnalla tarve levittää ilosanomaa. Tällä kertaa asialla on Myöhempien aikojen pyhien liike eli mormonit. Naispuoleista treffikaveria kaipaileva mormonipappi Harry Stein Sol Central Stationilla törmää seurakuntaansa liittyneen avaruusolion moraaliseen ongelmaan ja haluaa että ongelma ymmärretään ja poistetaan avaruusolioiden keskuudesta, sillä nyt se tuntuu olevan hyväksyttävää. Harryn uskonnollisille näkemyksille vastapainona on solcetologi (suom?) tohtori Juanita Merced, joka tutkii kolme sukupuolta omaavia avaruusolioita, eikä halua Harryn sekoittavan kuvioita. Harry joutuu kohtaamaan alienien vanhimman, joka ilmoittaa olevansa itse jumala. Tarinan aihe on mielenkiintoinen, mutta mormoniuskon esilletuomistapa tökki. Yritin asettaa uskontokunnan sijalle toisen, koska arvelin että asenteeni saattaisi vaikuttaa tuntemuksiini. En siltikään pystynyt pitämään sisällöstä. Monissa science fiction tarinoissa on erilaisia uskontokuntia edustettuina, mutta en halua lukea tarinaa, jossa minulle tulee tunne, että minun pitäisi hyväksyä ohessa jokin uskonnollinen aate. Stonen kirjoitustyyli on sujuva ja kevytotteinen. Sen puolesta tarinaa on helppo lukea. Hahmot sen sijaan ovat yksinkertaistettuja ja mielikuvituksettomia. Eric James Stone on ensimmäistä kertaa Hugo-ehdokkaana. Tarina voitti vasta Nebula-palkinnon ja sen voi lukea ilmaiseksi Stonen kotisivulta.
***
Pitkien novellien kategoriassa ei ollut tänä vuonna yhtäkään sellaista kirjoitusta, joka olisi noussut ylitse muiden ja yleensäkään erityisemmin innostanut. Kaikki novellit ovat minulle kutakuinkin yhdentekeviä. Enpä ole varma haluanko Hugoa näistä yhdellekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat iloinen yllätys!