keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Daniel Abraham: The Dragon's Path

Daniel Abraham yllätti minut The Long Price Quartet -sarjallaan positiivisesti (arvostelut täällä ja täällä). Myös Leviathan Wept -novellikokoelma (arvostelu) oli kiinnostava kokonaisuus, vaikka kirjailijan lyhytmuotoiset tarinat ovatkin tyyliltään erilaisia kuin mitä sarjan kerronta. Odotin uutta The Dagger and the Coin -sarjan aloittavaa The Dragon's Pathia kuitenkin pienoisella varauksella, sillä Abraham kertoi sen ensinnäkin olevan hyvin erilainen kuin Long Price ja toisaalta yksikään juonikuvaus kirjasta ei onnistunut vakuuttamaan minua kirjan erinomaisuudesta. Ostin alunperin kirjan perinteisenä printtinä, mutta vajaa puolet luin siitä myöhemmin hankkimanani e-kirjana.

Aikoinaan Lohikäärmeiden keisarikunnan hajottua, muodostui uusia kuningaskuntia ja kolmetoista ihmiskunnan roduista selvisi elossa; Firstblood, Jasuru, Yemmu, Tralgu, Cinnae, Dartinae, Timzinae, Kurtadam, Raushadam, Haaverkin, Southling ja Drowned. Jokaisella näillä rodulla on omat ominaispiirteensä paitsi ulkonäöllisesti niin myös kulttuuriin ja tapoihin liittyen. Kirjan tarinaa seurataan pääasiassa neljän henkilön näkökulmasta. Cithrin Bel Sarcour on nuori nainen, joka on kasvanut Medean pankin holhokkina jäätyään lapsena orvoksi. Hän asuu Vanain vapaakaupungissa, mutta kun Antean kuningaskunta päättää valloittaa kaupungin, Cithrinin huoltaja lähettää hänet karavaanissa pois kaupungista pojaksi naamioituneena mukanaan pankin suuri omaisuus piilotettuna vankkureihin. Päämääränä karavaanilla on Carsen kaupunki. Kapteeni Marcus Wester on tunnettu ja kunnioitettu sotilas, jonka taustalla on kuitenkin traagisia tapahtumia. Hän lähtee turvaamaan karavaanin kulkua, mutta koskapa hänen miehensä on otettu armeijaan, hän värvää seurakseen joukon näyttelijöitä esittämään turvamiehiä. Geder Palliako on kirjoituksista ja historiasta kiinnostunut ylhäissuvun poika armeijassa, jossa häntä simputetaan. Useiden sattumien kautta, ja hänestä itsestään riippumatta hänen roolinsa kuningaskunnan vaikuttajana kuitenkin kasvaa. Paroni Dawson Kalliam on Antean kuninkaan lapsuudenystävä, mutta silläkään ei välttämättä ole merkitystä kun poliittiset juonittelut vaarantavat kuninkaskunnan.

Olen viime aikoina asettanut eeppiselle fantasialle hieman tiukemmat kriteerit kuin monille muille genren alalajeille, koska olen lukenut eeppistä fantasiaa ehkäpä eniten ja törmännyt siinä liikaa sellaiseen kierrätykseen, joka ei uudista genreä lainkaan ja alkaa tuntua ajan myötä puisevalta. Tämä kannattaa huomioida, kun lukee arvostelua The Dragon's Pathin(kin) osalta. Daniel Abraham on hyvä kirjailija, se on ensimmäisenä sanottava. Hänen tekstinsä on sujuvaa, mukaansatempaavaa ja viihdyttävää. The Dragon's Path on juuri näiden seikkojen vuoksi kohtalaisen nopealukuinen, selkeä ja jopa sivunkääntäjä. Abraham ei tarjoa kirjallaan kuitenkaan mitään erityisen uutta, se on The Long Price Quartetin luovan uutuuden tuulahduksen jälkeen paluuta perinteisempään kerrontaan. Puitteet ovat tyypillisen keskiaikaiset, erilaiset tavallisista ihmisistä poikkeavat rodut omituisine silmineen ja korvineen eivät ole ennen näkemättömiä. Kunniantuntoisia ja maineikkaita sotilaita vähemmän onnellisine taustoineen, orpoja lapsia tekemässä suuria tekoja, nörteistä arvostetuiksi nousevia henkilöitä, jotka pääsevät näyttämään kiusaajilleen jne. löytyy pilvin pimein, jopa vielä monisyisempinä hahmoina kuin mitä Abraham pystyy tässä kirjassa tarjoamaan.

Taustalla on salaperäinen historia, josta ei tunnu löytyvän tietoja, mutta onneksi syrjässä maailman menosta elää vielä pappisorganisaatio, joka palvoo jumalatartaan, ja päätellen heti ensimmäisestä luvusta, jotain kamalaa on sieltä suunnalta tiedossa. Juonikuvio ei siltä osin täysin vielä avaudu, eikä vihjailut muinaiseen jumalattareen ja lohikäärmeisiin saa vielä oikein tuulta siipien alle. Sarjasta on kuitenkin tulossa viiden kirjan mittainen, joten tässä vaiheessa ollaan vasta tarinan alussa. The Dragon's Pathista jääkin tunne, että saimme vasta pienen raapaisun siitä mitä on luvassa, ja juoni monimutkaistuu matkan varrella. Toivottavasti myös hahmot saavat enemmän syvyyttä jatkossa, sillä ehkäpä muutamaa vilausta lukuunottamatta, heistä jää kohtalaisen yksipuoleinen kuva. Potentiaalia on kyllä enempäänkin, esim. Gederissä. Tämä seikka ei vienyt pois sitä tosiasiaa, että kaikkien osuuksia seurasi kuitenkin kiinnostuneena. En voi kylläkään sanoa, että yksikään heistä olisi päässyt sille tasolle, että välittäisin siitä mitä heille tapahtuu. Sivuhahmoista näyttelijäseurueen johtaja Kit kiinnosti enemmän kuin yksikään päähahmoista.

Vaikka The Dragon's Path on tyyliltään erilainen kuin The Long Price, jotain vaikutteita siinä on tunnistettavissa aiemmasta sarjasta. Abraham esittelee tiettyjä yhteiskunnan toimintaan liittyviä taloudellisia ja poliittisia toimintoja samankaltaisella tyylillä. Cithrinin mukana päästään katsomaan mm. keskiaikaista pankkitoimintaa. Myös ulkopuolisia vaikutteita kirjaan on ujuttautunut lukujakoa myöten. Välillä alkoi tuntua, että Abraham on ollut jo liikaakin tekemissä George R.R. Martinin Tulen ja jään laulu -sarjan kanssa, varsinkin nyt kun hän käsikirjoittaa sarjaa sarjakuvaksi. Martinin vaikutus ei pompannut kuitenkaan häiritsevästi esille, ja toivottavasti ei tee sitä jatko-osissakaan.

The Dragon's Path on keskinkertaista fantasiaa juoneltaan, mutta hyvin kehittymiskelpoisen sarjan avausosa. Jonkinlainen vihje on annettu, että juoni muuttuu vielä yllättävämmäksi. Daniel Abraham osaa kertoa tarinaa vangitsevasti ja se onkin suurin syy, miksi kirjan lukeminen oli nautinto. Lisämateriaalina ja tukena kirjan rotujen kuvaukselle, Abraham esittelee rodut lyhyesti myös kotisivullaan. Lisäksi nettisivulta löytyvä kartta oli apuna e-kirjaa lukiessa, jolloin karttaa ei valitettavasti saanut zoomattua suurempaan kokoon.

2 kommenttia:

  1. Vuodatuksesta kopioidut kommentit:

    Liina kirjoitti 14.04.2011 - 06:46
    hmmm... kiinnostavaa. itse en ole ihan vielä jäänyt koukkuun the long priceen, vaikka tarkoitus kyllä on koko sarja lukea.

    mulle eeppinen fantsu on nykyään vähän vaikea laji. olen pettynyt viime aikoina pari kertaa niin pahasti genreen, että pelkään jo kasvaneeni siitä ulos. toisaalta hyllyssä odottaa lukematonta martinia - ehkä se tulee ja pelastaa?

    sun kirjahyllyssä tuntuu olevan btw kaikki ne kirjat, joita haluaisin lukea, kuten nyt tuo novellikokoelma :D

    Raija kirjoitti 14.04.2011 - 09:14
    *valitus* Varsinkin uusista fantasiakirjailijoista aika moni on osoittautunut keskinkertaiseksi, kustannusyhtiöiden ja niiden äänenkannattajien hypettämisestä huolimatta. Ei huonoja, mutta ei mitään ihmeellisiäkään. Long Price oli erilainen, ja siksipä on sääli ettei se myynyt kovinkaan hyvin ja nyt kirjailija on siirtynyt ilmeisesti taloudellisesti kannattavampaan tyyliin. */valitus päättyy*

    *tunnustus* Olen kirjahamstraaja. */tunnustus päättyy*

    Jussi kirjoitti 14.04.2011 - 12:55
    "Varsinkin uusista fantasiakirjailijoista aika moni on osoittautunut keskinkertaiseksi, kustannusyhtiöiden ja niiden äänenkannattajien hypettämisestä huolimatta. Ei huonoja, mutta ei mitään ihmeellisiäkään."

    Sinun mielestäsi ;-). Minä olen ollut tyytyväinen useaan hehkutetun eeppisen fantasiasarjan avaukseen, esimerkiksi David Anthony Durhamin "Acaciaan" ja Mark Charan Newtonin "Nights of Villjamuriin". En usko, että hypeen ovat syyllisiä vain kustantajat ja näiden äänenkannattajat, vaan monet lukijat ovat pitäneet teoksista.

    En ole vielä ehtinyt aloittaa Abrahamin "The Dragon's Pathia", mutta kirjaa on kehuttu niin paljon arvosteluissa, etten usko pettyväni. G.R.R. Martinkin sanoi, että uudesta sarjasta näyttäisi tulevan "The Long Pricea" parempi.

    Mutta joo, minulla on monta viime vuosina rajusti markkinoitua fantasiadebyyttiä kokeilematta. Ostin äskettäin Blake Charltonin "Spellwrightin". Eeppinen fantasia on yhä suosikkigenreni, vaikka olen lukenut sitä todella paljon. En ole huomannut, että alkaisin pitää siitä vähemmän tai kasvaisin ulos.

    Raija kirjoitti 14.04.2011 - 13:52
    Luonnollisestikin omassa blogissani esitän omia mielipiteitäni kirjoista. Eihän tässä muuten olisi mitään järkeä.

    Liina kirjoitti 15.04.2011 - 09:05
    huh, ainakin minusta Nights of Villjamur oli ihan kauhea rimanalitus. en ole keksinyt jälkikäteen yhtään syytä, miksi haluaisin antaa Newtonille edes reilua toista mahdollisuutta.

    Jussi kirjoitti 15.04.2011 - 16:15
    Raija: Sori, en aikonut vihjailla mitään tuollaista. Viestini on aika huonosti kirjoitettu. Tarkoitukseni oli sanoa, että hype saattaa syntyä lukijoidenkin kautta, ei ainoastaan kustantajien toimesta. Minusta ei voi syyttää kustannusyhtiötä tietoisesta keskinkertaisen kirjan hehkuttamisesta, jos tämä on saanut suuren yleisön ja/tai kriitikoiden keskuudessa valtaosin myönteisen vastaanoton.

    Nights of Villjamurissa hype tapahtui mielestäni varsin spontaanisti ilman markkinointiväen osallistumista. Monet tunnetut arvostelijat/bloggaajat alkoivat kehua romaania, mikä toi sen yleiseen huomioon. Teoksen kansipapereihin ei edes kerätty ylistyslauseita muilta kirjailijoilta. En muista voimakasta mainoskampanjaa.

    Tor-kustantajan harrastama hypetys Spellwrightin tai Peter Orullianin "The Unrememberedin" kohdalla on minusta varsin erilaista, ylhäältä rakennettua. Taikakirjaimet on muuten ehdoton suosikkini kotimaisista blogeista, enkä kaipaa minkäänlaista muutosta arvosteluihisi. On täysin selvää, että vain kirjoittajan omalla mielipiteellä on niissä merkitystä.

    Liina: Nights of Villjamur kuuluu 20 parhaan viime vuonna lukemani kirjan joukkoon... Jatko-osa "City of Ruin" oli vielä parempi, sillä on mahdollisuuksia tämän vuoden top kymppiini. Newtonilla tuntuu olevan valtavasti kykyjä.

    VastaaPoista
  2. jatkuu...

    Raija kirjoitti 16.04.2011 - 02:31
    Jussi, ei syytä pahoitteluihin. Mitä Villjamuriin tulee, seurasin Newtonia ja bloggaajia Twitterissä julkaisun aikaan, ja minusta siellä oli havaittavissa piirteitä, jotka vaikuttivat siihen, miksi useiden blogien ennakkoarvostelut olivat positiivisempia kuin mitä kirja ehkä ansaitsi. Mutta jälleen kerran: kyseessä on minun oma näkemykseni, ei mitään tieteellistä tutkimusta taustalla. Sitten kun tuli negatiivisempia arvosteluja vastaan, niin Newton katsoi aiheelliseksi ryhtyä opastamaan kuinka arvosteluja tulisi kirjoittaa. Ehkä hän on nyt jo hieman rauhoittunut. Minä ainakin olen :)

    Joka tapauksessa, minulla on City of Ruin ekirjana ladattuna, joten jonain päivänä Newton saa edelleen mahdollisuuden kohdallani. En kuitenkaan odota liikoja.

    Liina kirjoitti 16.04.2011 - 09:28
    itse asiassa satuin hauskasti huomaamaan Strange Horizonsin arvion City of Ruinista osallistuttuani tähän NoV-keskusteluun :)

    hieman ristiriitaisesti, se sai minut jopa harkitsemaan CoR:n lukemista: vaikka arvion mukaan kirjojen juoni on lähes täydellisen identtinen, ja CoR vaikuttaa kirjalta, joka NoV yritti olla. arviosta jäi kuitenkin sellainen fiilis, ettei tämä tietynlainen toinen otos ainakaan arvion kirjoittajaa ollut häirinnyt ja CoR oli tosiaan ilmeisesti parempi - SH:n tyyppi katsoi, että Newtonilla on potentiaalia todella hyvien joukkoon.

    jään toivomaan, että potentiaali toteutuu.

    VastaaPoista

Kommentit ovat iloinen yllätys!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...