Sheri S. Tepper: Portti naisten maahan

Kuultuani viime talvena positiivisen kommentin Sheri S. Tepperin Portti naisten maahan -kirjasta, kirjailijan nimi jäi pyörimään mieleeni. Kun sitten kirja tuli vastaan divarissa, ostin sen ja toisenkin Tepperin kirjan, Ruohojen maan, tutustuakseni niihin paremmalla ajalla. Kirjat ovat lojuneet järjestelemättömien kirjojen pinossa, mutta nyt Operaatio "Kirjahyllyjen järjestelyn" päätteeksi, otin Portti naisten maahan -kirjan luvun alle (parin Connie Willisin kirjan välipalaksi).

Vuosisatoja sitten ydinsota tuhosi laajoja alueita Pohjois-Amerikasta ja mahdollisesti myös muualta maapallolta, vaikka siitä ei tarkempaa tietoa olekaan. Lintuja ei enää ole, suurin osa eläinlajeista on tuhoutunut, vain kirjoista löytyy tietoa menetetyistä. Monet alueet ovat yhä kuumia, niiden säteilypitoisuus tappavaa. Jäljelle jääneet ihmiset ovat muodostaneet lajiutuneen yhteiskunnan; naiset asuvat Naisten maassa, muurien sisällä kaupungeissa ja hoitavat kaiken ruokahuoltoon, alkeelliseen tekniikkaan, koulutukseen, lääketieteeseen ym. yhteiskunnan toimintaan liittyvät asiat. Kaupunkien ulkopuolella asuvat miehet, soturit, joiden tehtävä on suojella kaupunkeja. Heidän arkensa kuluu urheillessa ja taisteluharjoituksissa. Vuosittain järjestetään pariin otteeseen karnevaalit, jolloin naiset ja miehet juhlivat yhdessä ja juhlien tiimellyksessä hoituu ihmissuvun jatkaminen. Poikalapset luovutetaan miesten huomaan viiden ikäisenä ja he saavat tehdä 15-vuotiaana valinnan jäävätkö kunniakkaasti miesten joukkoon, vai palaavatko häpeällisesti naisten maahan. Jotkut palaavat, suurin osa jää.

Tepperin Portti naisten maahan tuo mieleen useita teoksia. Antiikin kreikan mytologian hyödyntäminen tarinassa vie ajatukset Ursula Le Guinin Laviniaan (arvostelu), Naisten maa johdattaa Charlotte Perkins Gilmanin Herlandin muistoihin (arvostelu) ja yleinen naisnäkökulma Joanna Russin feministisiin teoksiin (On Joanna Russ). En vertaile näitä kirjailijoita toisiinsa, mutta teokset saivat ajatukset siirtymään hetkittäisesti mainitsemiini teoksiin tietyn kohtauksen tai tunnelmansa ansiosta. Tepperin postapokalyptinen teos tuo verkkaisen arkisesti esille Stavian, naisen elämän kolme erilaista ajanjaksoa; lapsuuden, naiseuden seksuaalisuuden kehittymisen ja äitiyden. Jokaiseen liittyy niin saamista kuin luopumistakin, eikä ymmärryksen ja viisauden syntyminen ole yksinkertaista ja kivutonta. Tavallaan yhden ihmisen kehityksen kautta Tepper peilaa myös tuhon jälkeisen yhteiskunnan kehittymistä sen kirjassa esiintyvään nykymuotoon.

Portti naisten maahan on feministinen kirja (toivon, että nyky-Suomessa sanalla on jo realistinen ja suvaitseva tulkinta). Se ei saarnaa asiasta, vaan on pikemminkin Le Guinin Lavinian tapaan hiljaisella tavalla kuuluva. Voisiko Naisten maata sitten oikeasti olla olemassa, vai kehittyisikö meille pikemminkin Mad Max -elokuvien jatko-osien kaltainen sotainen ja vahvin hallitsee -maailma? Siinäpä riittää itse kullekin miettimistä mihin uskoo ja mitä toivoo. Tepper onnistuu hieman myös kyseenalaistamaan "totuuksia", jotka hän itse kirjassa luo liittyen biologiaan ja genetiikkaan, mutta muutamissa kohdissa hänen otteensa lipsahtaa. Kritiikkiä herättää varmasti homoseksualismin poistaminen yhteiskunnasta hormonaalisen raskauden aikaisen häiriön parantamisella. Hormonihäiriöteoria on ollut lääketieteessä esillä todellisuudessakin, mutta teoriaksi se on jäänytkin. Teorian ottaminen mukaan tarinaan, on hienoinen virhe Tepperiltä, mutta toisaalta kyse on yhdestä lauseesta ja se asettuu postapokalyptisen maailman ajattelutapaan yleisellä tasolla. Connie Willisin kirjoja juuri lukeneena, Tepperin teos tuntui kovin huumorintajuttomalta komedianäytelmästä huolimatta, ja ehkäpä myös tarkoituksellisesti. Uskon, että ydintuhon jälkeenkin jäljelle jäävässä elämässä olisi huumoria tai ainakin tarve sille arjen puurtamisen ja selviytymisen keskellä. Jos ei muuten niin mielenterveyden ylläpitämiseksi. Siitä huolimatta Portti naisten maahan on erittäin suositeltava lukukokemus.